Viikko diabeteskurssilla – kamalaa vai ihan ok?

Leiripäiväkirja 8.–12.6.2015

Miro Siljamäki osallistui viime kesänä 13-vuotiaana nuorten diabeteskurssille Diabeteskeskuksessa Tampereella. Hän kirjoitti viikosta leiripäiväkirjan.

Maanantai

Ensimmäinen päivä oli tutustumista tiloihin ja muihin leiriläisiin sekä ohjaajiin erilaisten nimileikkien avulla. Tarkistettiin tietämys omista insuliinimääristä ja muista diabeteksen hoitoon liittyvistä asioista.

Aluksi oli sellainen tunne, että kunpa viikko menisi mahdollisimman nopeasti ohi.

Meidät jaettiin kahteen joukkueeseen, joiden nimet koostuivat joukkuelaisten kahdesta etu- ja sukunimen ensimmäisestä kirjaimesta. Joukkueet saivat pisteitä erilaisten pelien lisäksi hyvästä käytöksestä tai hyvästä verensokerin tasapainosta sekä huoneiden siisteydestä, toisin sanoen kaikesta hyvästä. Miinuspisteitäkin oli mahdollista saada. Öistä ja illoista vastasi yöhoitaja, jolta sai syömistä jos oli sokerit matalalla.

Jo ensimmäisenä päivänä tuli ongelmia limuautomaatin kanssa, joten se jouduttiin sulkemaan.

Limsapulloja vaihdeltiin ja ostettiin toisille, josta seurasi velkaantumista.

Tiistai

Joka aamu herättiin 7.45 ja aamupala tarjoiltiin tasan kahdeksalta. Aamupalan jälkeen oli aamuherättely liikuntasalissa. Ohjattujen tuntien välissä oli 15–30 minuutin väliaika.

Tiistaina meillä oli kuntonyrkkeilyä ja frisbeegolfia sekä jalkojenhoitaja kertoi miten pitää jalat kunnossa. Illalla sai mennä uimaan.

Keskiviikko

Keskiviikkona psykologi kyseli meiltä erilaisia asioita, kuten: Haittaako diabetes harrastuksia tai koulunkäyntiä, tai hidastaako diabetes elämää. Ravitsemusterapeutin tunnilla arvioitiin erilaisten ruokien hiilareita. Myöhemmin päivällä oli tupatarkastus eli ohjaajat tarkastivat huoneiden siisteyden. Jos oli siisti huone, ansaitsi pisteitä joukkueelleen.

Keskiviikkona leiri alkoi muuttua siedettäväksi kun sai kavereita ja tutustui muihin.

Keskuksessa ei saanut olla iltayhdeksän jälkeen muualla, paitsi huoneissa tai takkahuoneessa jossa sai olla kymmeneen asti. Huoneessa sai pelata lautapelejä tai katsoa telkkaria.

Torstai

Melkein koko torstai oltiin Särkänniemessä. Sinne lähdettiin laivalla pitkin Näsijärveä. Meillä oli oma tilauslaiva, jonka nimi oli Wellamo.

Huvipuistossa piti mennä kahden tai useamman ryhmissä, joten viimeistään siinä vaiheessa tutustui muihin leiriläisiin. Olin kolmen hengen ryhmän kanssa suurimman osan ajasta törmäilyautoissa joilla ei saanut törmäillä, joka oli kyllä älytöntä, koska ne näytti törmäilyautoilta ja kolareita tuli pakostakin, sillä paikka jossa niillä piti ajaa oli ahdas ja autoja oli paljon.

Oltiin me kyllä muissakin laitteissa, mutta törmäilyttömissä autoissa oli ehdottomasti hauskinta.

Perjantai

Lähtöpäivänä julistettiin voittajajoukkue joka ei ollut valitettavasti meidän joukkue.

Voittajat voittivat kolmen pisteen erolla (jotka me menetettiin kun yksi meidän joukkueesta heitti pullon järveen). Toinen joukkue sai siilipehmolelut ja häviäjät saivat pienemmät siilit.

Kaikki saivat todistuksen leirillä olosta. Sen jälkeen lähdin junalle.

Loppujen lopuksi en katunut että lähdin (tai äiti laittoi ) leirille. Sain kavereita, ja siellä oli kuitenkin kivaa.