Räppäilyä, näppäilyä ja skräppäilyä nuorten diabetesleirillä
– Kuinka moni on maistanut kyssäkaalia?
kaikuu kysymys Diabeteskeskuksen opetuskeittiössä.
– Tää on makeaa, ihanan rapeaa! vastaa Henna Ilmanen, 15.
Diabetesliiton nuortenleirillä leiriläiset valmistavat yhdessä koko porukalle
iltapalaa. Osa pilkkoo paprikaa, porkkanaa ja kurkkua kasvistikkuihin, toiset täyttävät
rieskarullia sekä kolmioleipiä, ja uunissa kypsyvät mehevät mokkapalat.
Samaan aikaan askarteluhuoneesta kuuluu saksien viuhunaa, leimasimen
painalluksia ja erilaisten paperien kahinaa.Täällä nuoret näpräävät itselleen henkilökohtaista
muistoa leiriltä. Aamupäivän valokuvaustyöpajan parhaat otokset ovat päätyneet
erivärisille pahveille, joita leiriläiset koristelevat painokirjaimilla,
kimalleliimoilla, pitsipapereilla, napeilla. Tällaista muistojen tallettamista
kuvin ja tekstein kutsutaan skräppäykseksi. Se eroaa tavallisesta
valokuva-askartelusta siten, että skräppäyksessä on aina myös tarina mukana.
– Hei minkä mä laitan tän otsikoks: smile, happy vai friends? tiedustelee Laura Salvinen, 13, vieressä istuvalta Jasmin Puskalta, 13.
Skräppäily vaatii silmää ja visiointia etukäteen. Nuorten mielestä asetelmaa
oli kuitenkin helppo suunnitella ja sommitella oman valokuvan ympärille. Pian
pöytä täyttyykin kaikensävyisistä skräppitauluista, joissa seikkailevat nauru,
kesä ja kaverit.
Pikkusisaruksia pakoon
Nuorisotoimikunnan järjestämälle leirille kokoontui neljätoista diabeetikkoa
eri puolilta Suomea. Monelle hoitopaikan henkilökunta tai vanhemmat olivat
suositelleet tapahtumaa, mutta muitakin syitä osallistumiselle löytyi:
– Halusin päästä hetkeksi rauhaan pikkusisaruksilta, virnistää lahtelainen
Veeti Torppa, 13.
Torppa on aiemmin osallistunut Diabeteskeskuksen perheleireille. Nuorten
tapahtumassa on hänen mukaansa aivan omanlaisensa tunnelma.
– Erityisesti kokkailu oli mukavaa, sillä olen kiinnostunut ruuanlaitosta.
Myös leirin teema kiinnosti, ja sai Mimmi Väkisen, 14, Vantaalta lähtemään
mukaan.
– Ohjelma vaikutti lupaavalta, ja siksi innostuin leiristä. Tykkäsin
erityisesti valokuvauksesta, opin uusia asioita tekniikasta.
Hänen mielestään on ollut mukavaa saada uusia diabeetikkokavereita ympäri
maata. Väkinen kehuu tiiviin porukan yhteishenkeä ja leirin tunnelmaa.
– Viikonloppu on sopivan lyhyt aika, joten sisäänpäin kääntyneitä kuppikuntia
ei ehdi syntyä – onneksi!
Riimejä isosta D:stä
Skräppäilyn, valokuvauksen ja kokkailun lisäksi viikonlopun ohjelmaan kuului saunomista, tikkupullan paistoa, tiukkoja jalkapallomatseja, rentoa yhdessäoloa ja räppäämistä ohjaajan avustuksella.– Meidän piti ryhmissä sanoittaa räppi, jonka nimen saimme sanomalehden otsikosta. Tehtävä oli hauska, vaikka riimittely oli haastavaa, selostaa Ilmanen.
Nuoret juttelivat ohjelman lomassa myös diabeteskokemuksistaan: kuinka tasapainoa on vaikea saavuttaa, verikoe tuntuu inhottavalta ja seuraava poliklinikkakäynti on vielä kesän aikana edessä.
– Diabeteksessa ikävintä on jatkuva verensokerin mittaaminen sekä hiilarien ja insuliiniannosten laskeminen. En tunne ketään sairastunutta koulustamme, ja siksi on ollut mahtava tutustua täällä samanikäisiin diabeetikoihin, kertoo helsinkiläinen Oona Mäkelä, 13.
Onneksi viikonloppuna keskityttiin kesäiseen tekemiseen ja mukavaan meininkiin, ei diabeteksen kiemuroista murehtimiseen. Tämä kiteytyy hyvin räp-työpajassa syntyneeseen riiminpätkään:
” Koskahan tulee ajanjakso
jolloin ei tarvi sokeria mitata
tai hiilareita päässä tankata
Kuitenkin elämä on mukavaa
kun sen oikein oivaltaa!”