FAQ eli usein kysyttyjä kysymyksiä
Miksi aamuverensokerini on korkea, vaikka nukkumaan mennessä se on vielä ihan hyvä?
Sen takana voi olla useampi syy: aamunkoittoilmiö, wake up- ilmiö, insuliiniresistenssi ja maksan liiallinen yöaikainen glukoosieritys (erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla). Lisäksi aamuverensokeriin vaikuttavat jonkun verran edeltävän illan ruuan määrä ja laatu sekä liikunnan määrä.
Miten saan insuliinia, jos matkustan pitkäksi aikaa ulkomaille?
Ennen pidemmälle matkalle lähtöä kannattaa ottaa yhteys Kelan kansainvälisten asioiden keskukseen, josta saa tietoa mm. sosiaaliturvasta ulkomaille lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi muuttaessa sekä insuliinin korvattavuudesta eri maissa ja eri maiden välillä. Numero palvelee suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Sen jälkeen tulisi kääntyä hoitopaikan puoleen reseptien ja hoitovälineiden tarkistusta varten.
Kansainväliset tilanteet 020 634 0200 (suomeksi ja englanniksi); 020 634 0300 (ruotsiksi).
Numeroissa palvellaan klo 10–15. https://www.kela.fi/kv-keskus
Millä kriteereillä saa insuliinipumpun?
Insuliinipumpun indikaatioita voivat olla mm: hoitotasapainon parantaminen, vaikeasti tasapainotettava tyypin 1 diabetes, haastava aamunkoittoilmiö (keskiyönkoittoilmiö), toistuvat vakavat hypoglykemiat, hypoglykemian tunnistamisen parantaminen, nuoruusiän kasvuvaiheen hoitotasapainon parantaminen, pienten lasten ja hyvin insuliiniherkkien aikuisten tarkempi insuliiniannostelu, tarve helpottaa insuliinihoidon toteutusta, epäsäännölliset työajat, kolmivuorotyö, epäsäännöllinen, vaihteleva elämänrytmi, esim. työn puolesta, lisäsairauksien ehkäisy ja etenemisen hidastaminen, mahalaukun tyhjenemisen häiriö (gastropareesi), kivulias hermovaurio (neuropatia), munuaissiirrännäisen saaneet, vaikean insuliiniresistenssin hoito tyypin 2 diabeetikolla ja raskaudenaikainen diabetes. Insuliinipumpun tarve arvioidaan aina yksilökohtaisesti.
Jos pumppuhoito tuntuu varteenotettavalta hoitovaihtoehdolta, asia kannattaa ottaa puheeksi omassa hoitopaikassa ja pohtia, miten pumppuhoito voisi helpottaa ja parantaa diabeteksen hoitoasi ja elämänlaatuasi. Perusterveydenhuollossa asioidessa hoitavalta lääkäriltä voi pyytää lähetettä erikoissairaanhoitoon pumppuhoidon arviointia varten. Nykyään pumppujen aloitukset tapahtuvat enenevissä määrin myös terveyskeskuksissa.
Mitkä ovat raskausdiabeteksen raja-arvot?
Raskausdiabetes diagnosoidaan kahden tunnin glukoosirasituskokeella, joka tehdään lähes kaikille raskausviikoilla 24–28. Jos sairastumisriski arvioidaan suureksi (BMI ≥ 35 kg/m2, aiempi raskausdiabetes, glukosuria raskauden alussa, tyypin 2 diabeteksen esiintyminen isovanhemmilla, vanhemmilla tai sisaruksilla, kortisonilääkitys suun kautta, PCOS), koe tehdään raskausviikoilla 12–16.
Raskausdiabeteksen raja-arvot Suomessa ovat: ≥ 5,3 mmol/l (paastoarvo), ≥ 10,0 mmol/l (1 h) ja ≥ 8,6 mmol/l (2 h). Yksikin poikkeava arvo riittää raskausdiabetes-diagnoosiin.
Katso myös:
https://www.diabetes.fi/diabetes/raskausdiabetes
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/raskausdiabetes
Lääkäri määräsi minulle kolesterolilääkettä, onko minun pakko ottaa sitä?
Diabetes on verisuonisairaus. Paitsi, että pitkäkestoisesti yli tavoitteen oleva verenglukoosi kuormittaa verisuonia, myös yli tavoitteen oleva kolesteroli aiheuttaa verisuonissa haitallisia muutoksia. Nämä lisäävät huomattavasti diabeettisten komplikaatioiden sekä sydän-ja verisuonitapahtumien riskiä. Pitkään koholla oleva kolesteroli jäykistää verisuonten seinämiä ja aiheuttaa plakkia. Plakin kertyessä verisuonten läpimitta pienenee ja verenpaine nousee. Silloin verisuoniin kohdistuu jo kolmikertainen kuormitus. Kun pidät kolesterolitason tavoitearvoissa, vähennät merkittävästi diabeettisten lisäsairauksien sekä sydänverisuonitautien riskiä.
Edellä mainituista syistä kolesteroliarvojen tavoitteet ovat diabeetikoille muita väestöä tiukemmat. Tavoitteet asetetaan yksilöllisesti valtimotaudin riskin mukaisesti. Diabetesta sairastavat kuuluvat pääsääntöisesti suuren tai erityisen suuren valtimotautivaaran ryhmään.
Kohtalainen valtimotaudin riski:
Diabetesta sairastavat, joilla ei ole muita valtimotaudin riskitekijöitä (vanhemmilla tai sisaruksilla ei ole nuoren iän valtimosairautta, ei tupakointia ja normaali verenpaine).
Tavoitteet: ”Paha” kolesteroli (LDL) < 2.5 mmol/l ja kokonaiskolesteroli (ei-HDL-kolesteroli) < 3,4 mmol/l
Suuri valtimotaudin riski:
Diabetesta sairastavat, joilla ei ole lisäsairauksia, mutta muu valtimotaudin riskitekijä (vanhemmilla tai sisaruksilla on nuoren iän valtimosairaus, tupakoi tai kohonnut verenpaine).
Tavoitteet: ”Paha” kolesteroli (LDL) < 1.8 mmol/l ja kokonaiskolesteroli (ei-HDL-kolesteroli) < 2.6 mmol/l ja vähintään 50 % lasku alkutilanteesta.
Erittäin suuri valtimotaudin riski:
Diabetesta sairastavat, joilla on diabeteksen lisäsairauksia, kuten valkuaisen eritystä virtsaan tai munuaisten vajaatoiminta, sekä valtimotautia jo sairastavat.
Tavoitteet: ”Paha” kolesteroli (LDL) < 1,4 mmol/l ja kokonaiskolesteroli (ei-HDL-kolesteroli) < 2,2 mmol/l ja vähintään 50 % lasku alkutilanteesta
Muut verenrasva-arvojen tavoitteet:
- P- triglyseridi < 1,7 mmol/
- P-HDL kolesteroli naisilla > 1,2 mmol/l ja miehillä > 1,0 mmol/l
- P- ApoB < 0,65–0,80–1,0 g/l yksilöllisen riskin mukaan
Kolesterolitasoon vaikuttaa merkittävästi ruokavalio sekä liikunnan määrä. Aina elintapahoito ei yksinään riitä ja tarvitaan lääkehoitotukea. Kolesterolilääkkeiden käytössä varjopuolena voivat olla niistä aiheutuvat sivuoireet. Oireiden ilmaantuessa ne kannattaa ottaa nopeasti puheeksi diabeteslääkärin vastaanotolla, jolloin lääkäri voi kokeilla eri valmisteita tai eri lääkkeiden kombinaatioita. Yleensä kaikille löytyy lopulta tyydyttävä lääkehoito-ratkaisu.
Voiko Libre-sensorin ostaa jostain itse?
Libre-sensoreita voi hankkia itse maksaen maahantuojan verkkosivuilta tilaamalla.
Myös useilta yksityisillä lääkäriasemilta on mahdollista hankkia
sensoreita, asiasta voi kysyä vastaanoton yhteydessä.
Millä kriteereillä Libren saa?
Lähtökohtaisesti jatkuvasta glukoosisensoroinnista hyötyy suurin osa eri-ikäisistä tyypin 1 diabeetikoista ja osa monipistoshoidolla olevista tyypin 2 diabeetikoistakin. Diabeteksen Käypä hoito- suosituksessa on tuotu taulukko-muodossa potilasryhmät, jotka todennäköisesti hyötyvät jatkuvasta glukoosiseurannasta. (https://www.kaypahoito.fi/hoi50116#s11). Kunnissa ja sairaanhoitopiireissä kriteerit Libre-sensorijärjestelmän saamiselle vaihtelevat. Jokaisen monipistoshoidolla tai pumppuhoidolla olevan diabeetikon kannattaa kysellä ainakin glukoosisensoroinnin kokeilujakson mahdollisuudesta ja sen jälkeen mahdollisuutta pysyvän glukoosisensoroinnin saamiseksi.
Onko diabeetikko oikeutettu kunnalliseen jalkahoitoon?
Suositus tähän on olemassa, mutta varsinaista oikeutta ei valitettavasti ole. Eli hoidon saanti riippuu aina kunnasta.
Kuinka usein pitää käydä silmänpohjakuvauksissa?
Diabeetikon silmät tulee alle 10-vuotiaina sairastuneita lukuun ottamatta tutkia siinä vaiheessa, kun diabetes todetaan. Sen jälkeen tutkimuksia jatketaan tyypin 1. diabeetikoilla 2 vuoden ja tyypin 2 diabeetikoilla 3 vuoden välein. Jos todetaan silmänpohjamuutoksia, seulontaväli tihenee.
Raskaana olevan diabeetikon silmät tulee tutkia jo silloin, kun raskautta suunnitellaan tai ainakin heti raskauden alussa.
Miten pääsen kuntoutukseen?
Tietoja eri vaihtoehdoista ja ohjeita kuntoutukseen hakemiseen saa työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta, diabetesta hoitavalta lääkäriltä, Kelasta, työ- ja elinkeinotoimistosta tai omasta työeläkevakuutustoimistosta. Suurimmissa sairaaloissa toimii kuntoutusohjaajia. Kuntoutukseen hakeuduttaessa tarvitaan lääkärin laatima kuntoutussuunnitelma, ja hakijan tulee voida osallistua oman suunnitelmansa laatimiseen.
Ei. Normaali syöminen riittää turvaamaan suolan tarpeen myös lämpimällä ilmalla ja hikoillessa. Ravinnosta saadusta natriumista noin 98 prosenttia erittyy virtsaan ja alle 0,5 prosenttia hikeen. Lämpötilan vaikutus erittymiseen on pieni, joten käsitys hikoilun aiheuttamasta lisäsuolan tarpeesta on suurelta osin virheellinen. Hikoilun aiheuttamat tuntemukset ja lihaskrampit mielletään suolan puutokseksi, vaikka todellisuudessa on kyse nestehukasta, jota suolalisä saattaa pahentaa.
Mikä on diabeetikolle paras janojuoma, entä ruokajuoma?
Paras janojuoma on vesi. Se ei sisällä kaloreita eikä sokeria, ja se sammuttaa janon vaikuttamatta verensokeritasapainoon. Vesi käy myös ruokajuomaksi, mutta lasi tai pari rasvatonta maitoa tai piimää on parempi vaihtoehto jo niiden sisältämien ravintoaineiden, etenkin kalsiumin, vuoksi.
Myös sokerittomia mehuja ja limsoja tai vähäsuolaisia kivennäisvesiä voi silloin tällöin valita jano- tai ruokajuomaksi. Hiilihappo ei vahingoita hampaita, mutta sitruuna- ja muut hapot kyllä. Hammaskiillettä syövyttäviä happoja saattaa olla myös sokerittomissa light-juomissa.
Sokeriset mehut ja limpparit sisältävät puolestaan yllättävän paljon sokeria: esimerkiksi puolen litran limsapullossa on noin 50 grammaa sokeria ja 170–200 kilokaloria energiaa. Verensokeri nousee arvaamattomasti ja piiloenergiaa kertyy huomaamatta, jos sokerisia juomia nautiskelee päivittäin.
Voiko sokerittomassa tuotteessa olla sokeria?
Kyllä voi. Sokerittomana myytävässä elintarvikkeessa saa lain mukaan olla sokeria korkeintaan 0,5 grammaa desilitraa tai sataa grammaa kohden. Tavallisesti pikainsuliinia aterioille pistävä diabeetikko arvioi hiilihydraattimäärän viiden gramman tarkkuudella, eikä tarkempi arviointi ole tarpeen. Erittäin hiilihydraattiherkälle pienelläkin määrällä sokeria saattaa kuitenkin olla merkitystä, erityisesti jos luulee tuotteen olevan täysin sokeriton.
Tarvitseeko D-vitamiinilisää nauttia kesälläkin?
Aikuisen, joka viettää normaalisti aikaa ulkona, ei yleensä tarvitse syödä kesällä D-vitamiinilisää, sillä auringossa iho muodostaa D-vitamiinia. Sitä vastoin ympärivuotista D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan alle 18-vuotiaille, yli 75-vuotiaille sekä raskaana oleville että imettäville. Suositeltava päiväsaanti niin lapsille kuin aikuisillekin on 10 mikrogrammaa päivässä. Turvallisen saannin ylärajat ovat puolestaan alle 1-vuotiailla 25 µg, 1-11-vuotiailla 50 µg ja nuorilla ja aikuisilla 100 µg vuorokaudessa. D-vitamiinivalmisteiden tarpeettoman suurta käyttöä on syytä välttää.
Voiko tyypin 1 diabeetikko työskennellä rakennusalalla?
Kyllä voi. Perään täytyy tosin lisätä tarkennus, että korkealla tai yksin työskentelyä ei suositella. Olennaista työssä ykköstyypin kannalta on, että työn ohessa on mahdollista seurata verensokereita, pistää insuliinia ja syödä tarvittaessa välipaloja. Eiköhän monikin rakennustyömaa täytä nämä suositukset!
Löydät lisää tietoa diabeetikon ammatinvalinnoista tästä linkistä:
https://www.diabetes.fi/d-elamaa/tyo-_ja_muu_arkielama/diabeetikko_tyoelamassa_-artikkelisarja
Voiko työnantaja vaatia todistusta siitä, että diabeetikko tarvitsee tauon matalien sokereiden vuoksi?
Työnantajalla on oikeus saada luotettava selvitys henkilön soveltuvuudesta tehtävien hoitoon. Jos sairaus haittaa olennaisesti työtehtävistä suoriutumista, voi työnantaja ehdottaa terveystarkastusta ja työntekijänkin aloitteesta sellainen voidaan tehdä. Pyrkimys on saada sairauden hoidon edellyttämät mukautukset toteutettua työpaikalla.
Diabeetikon tulee saada hoitaa itseään ja ensiaputilanteet varsinkin. Mutta jos matalia on usein, on varmasti aiheellista selvittää asiaa hoitavan lääkärin kanssa. Työterveyshuolto on keskeisessä asemassa. Jos diabetes vaatii tiheitä välipaloja ja verensokerit laskevat helposti, taustalla voi olla insuliinin annostuksen epäkohdat ja siihen voi pyytää tukea hoitopaikalta. Yleensä asiat ratkeavat yhteistyössä ja keskustellen.