Elinmuutosten ehkäisy
Elinmuutosten ehkäisy
Munuaismuutokset, nefropatia
Hermostomuutokset eli neuropatia
Verisuonten kovettuminen
Jalat
Silmänpohjamuutokset, retinopatiat
Suun ja hampaiden hyvinvointi
Erektio-ongelmat
Lisäsairaudet ovat vähentyneet
Diabeteksen hoidon kehittymisen ansiosta diabeteksen aiheuttamien elinmuutosten ja varsinaisten lisäsairauksien esiintyminen on vähentynyt.
Pitkään korkealla oleva verensokeritaso lisää elinmuutosten riskiä, koska veren suuri sokeripitoisuus vahingoittaa pieniä ja suuria verisuonia, sydäntä ja hermostoa. Olennaista on siis pyrkiä hyvään hoitotasapainoon.
Riskiin saada lisäsairauksia vaikuttaa myös diabeteksen kesto. Lisäsairaudet vaativat kehittyäkseen vuosia, eikä niitä juuri esiinny alle 15 vuotta tyypin 1 diabetesta sairastaneilla. Tyypin 2 diabeetikoilla elinmuutoksia voi olla jo diabeteksen toteamishetkellä, sillä diabetes on voinut olla piilevänä vuosien ajan. Lisäsairauksille altistavat myös kohonnut verenpaine, kohonneet veren rasva-arvot, tupakointi ja perinnölliset ominaisuudet.
Lisäsairauksien etenemistä elämää haittaaviksi voidaan nykyään tehokkaasti estää.
Munuaismuutokset, nefropatia
Munuaisten pienten hiussuonten ja munuaiskerästen vauriota sanotaan nefropatiaksi. Lieviä munuaismuutoksen merkkejä on noin kolmasosalla diabeetikoista 20 vuotta diabeteksen puhkeamisen jälkeen. Pitkään kestänyt huono sokeritasapaino, korkea verenpaine ja tupakointi lisäävät munuaismuutosten riskiä.Munuaismuutosten varhaisinta vaihetta kutsutaan albuminuriaksi. Siinä levon jälkeen tutkitussa virtsanäytteessä valkuaisen määrä on hieman lisääntynyt. Alkavat munuaismuutokset eivät aiheuta mitään näkyviä oireita, mutta verenpainearvot alkavat samaan aikaan nousta.
Albuminuria on tilanne, jossa munuaisvaurion eteneminen voidaan vielä pysäyttää.
Munuaismuutosten ehkäisyssä ja hoidossa tärkeimmät asiat ovat hyvän sokeritasapainon ylläpitäminen sekä mahdollisimman normaali verenpaine.
Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa voidaan aloittaa keinomunuais- eli dialyysihoito ja mahdollisuuksien mukaan tehdä munuaisensiirto.
Hermostomuutokset eli neuropatia
Lähes kaikille pitkään diabetesta sairastaneille tulee jonkinasteisia hermostomuutoksia ja -vaurioita, ja tätä kutsutaan neuropatiaksi. Oireet ovat hyvin erilaisia, mutta tavallisimpia ovat jalkojen tuntohäiriöt, puutumiset, pistelyt ja levottomat jalat. Säryt ja kivut ovat useimmiten ajoittaisia.Jalkojen tunnottomuus saattaa kehittyä huomaamatta, eikä diabeetikko tunne esimerkiksi kengässä hiertävää kiveä. Hermovauriot voivat aiheuttaa myös lihasheikkoutta ja jalkaterän sekä varpaiden asennon muutoksia ja hikoilun vähenemisestä aiheutuvaa ihon kuivumista. Nämä altistavat jalkavammoille.
Lähes ainoa tapa ehkäistä hermostomuutosten kehittymistä on diabeteksen hyvä hoitotasapaino. Lisäksi tulisi välttää runsasta alkoholinkäyttöä, sillä myös alkoholi vaurioittaa hermoja.
Neuropatian eteneminen voi hidastua, jos sokeritasapaino saadaan hyväksi. Liikunta parantaa verenkiertoa ja edistää hermostomuutosten paranemista. Raajojen oireita voi itse yrittää helpottaa esimerkiksi jalkavoimistelulla ja omatoimisella hieronnalla. Oireita voi lievittää kipulääkkein.
Verisuonten kovettuminen
Diabeetikoilla on noin kolme kertaa muita suurempi riski saada sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti.
Diabeetikon valtimot ahtautuvat tavallista herkemmin. Huono verensokeritasapaino nopeuttaa valtimoiden ahtautumista. Mitä huonompi sokeritasapaino on, sitä suurempi on valtimotaudin riski. Valtimotautivaaraa lisäävät myös poikkeavat veren rasva-arvot, korkea verenpaine ja tupakointi.
Sydämeen verta kuljettavien valtimoiden eli sepelvaltimoiden ahtautumisen yleisin oire on rasituksessa tuleva ahdistus tai puristava rintakipu. Se johtuu sydänlihaksen hapenpuutteesta ja rauhoittuu yleensä nopeasti levolla ja nitrolla. Jos sepelvaltimo tukkeutuu, syntyy sydäninfarkti eli sydänlihaksen kuolio sen verisuonittamalle alueelle. Epäillyn sepelvaltimotaudin tutkimiseksi tehdään usein kliininen rasituskoe eli rasitussydänfilmi. Tarvittaessa voidaan tehdä oireita helpottava ohitusleikkaus tai valtimoahtauman pallolaajennus.
Aivovaltimoiden ahtaumat voivat aiheuttaa tilapäisiä aivoverenkiertohäiriöitä, ns. TIA-kohtauksia, jotka menevät ohi parin tunnin, viimeistään 24 tunnin kuluessa. Tavallisimpia oireita ovat toispuoleinen halvaus tai puheen vaikeutuminen. Joskus oireet voivat muistuttaa hypoglykemian oireita, ja verensokeri onkin hyvä tarkistaa. Jos osa aivokudoksesta vaurioituu pysyvästi hapenpuutteen vuoksi, puhutaan aivoinfarktista. Sen vaaraa voi vähentää tuntuvasti hyvällä verenpaineen ja verensokerin hoidolla.
Jalat
Diabeetikoille syntyy jalkavammoja herkemmin kuin muille. Syynä ovat diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet: hermostomuutokset, verisuonimuutokset ja sidekudoksen muutokset. Lisäksi korkea verensokeritaso lisää tulehdusriskiä.
Jalkaongelmien hoidossa ehkäisy on kaikkein tärkeintä ja myös tehokkainta. Tämän vuoksi jalkojen tarkkailuun ja hoitoon kannattaa paneutua. Lääkäri, diabeteshoitaja, jalkojenhoitaja ja jalkaterapeutti antavat ohjausta ja tukea jalkojen hoitamisessa, mutta suurin vastuu on diabeetikolla itsellä.
Neuropatiaa sairastavalla jalkojen tuntoaisti on heikentynyt. Lisäksi jalkoihin tulee herkästi virheasentoja, jotka aiheuttavat kovettumia. Jalkahaavat ja tulehdukset ilmaantuvat usein juuri kovettumiin. Nämä on mahdollista välttää huolellisella ja säännöllisellä jalkojen tarkastuksella sekä tarvittavalla jalkojenhoidolla. Myös hyvä sokeritasapaino nopeuttaa jo syntyneiden vammojen paranemista.
Jos alaraajoihin verta vievät valtimot ovat ahtautuneet, kävellessä syntyvä hapenpuute voi aiheuttaa katkokävelyoiretta eli tulee tarve pysähtyä pohkeessa tuntuvan puristavan kivun vuoksi. Tupakointi lisää katkokävelyoiretta huomattavasti, ja ensisijainen hoito onkin tupakoinnin lopettaminen. Alaraajojen valtimoiden tukoksia voidaan hoitaa myös verisuonileikkauksilla.
Jalkahaavaumien syntyyn tarvitaan yleensä jokin laukaiseva tekijä. Tavallisin syy on mekaaninen, kuten kivi kengässä, terävän esineen päälle astuminen tai väärin tehty kovettuman poisto. Myös pitkäaikainen jalkineen aiheuttama paine tai hankaus voi johtaa haavauman syntyyn. Samoin kosketus liian kylmään tai kuumaan voi vaurioittaa ihoa.
Suun ja hampaiden hyvinvointi
Huono sokeritasapaino voi aiheuttaa suun
kuivumista, pistelyä poskien limakalvolla ja kielessä, suutulehdusta sekä limakalvomuutoksia.
Kuiva suu saattaa altistaa suusairauksille kuten hampaiden reikiintymiselle ja
parodontiitille eli hampaiden kiinnityskudossairaudelle, jossa hampaiden
kiinnitys vähenee vähitellen ja ne voivat irrota.
Diabeetikoilla esiintyy muita enemmän ientulehduksia ja parodontiittia. Hoitamattomana diabeetikon parodontiitti on usein vaikeahoitoinen ja pitkälle edennyt.
Joskus huonon sokeritasapainon syyksi voi paljastua hoitoa vaativa suun alueen tulehdus.
On tärkeää harjata hampaat kahdesti päivässä ja puhdistaa hammasvälit päivittäin. Tupakoimattomuus ehkäisee parodontiittia ja edistää terveyttä. On hyvä käydä hammaslääkärillä säännöllisesti tarkistuttamassa suun ja hampaiden kunto.
Erektio-ongelmat
Erektiohäiriö tarkoittaa siittimen epätäydellistä jäykistymistä. Sen taustalla voi olla sekä henkisiä että elimellisiä syitä.
Miehillä esiintyy kyvyttömyyttä sukupuoliyhdyntään lisääntyvästi iän myötä. Erektiohäiriöt ovat diabeetikkomiehillä muita yleisempiä.
Suorituskykyä heikentävät henkiset tekijät – kuten liiallinen suorituspaine tai masennus – verisuoniperäiset syyt, hermostomuutokset (neuropatia), alkoholin liikakäyttö, tupakointi ja eräät lääkkeet. Siittimeen tulevat valtimot voivat olla ahtautuneita tai sen hermotus voi olla vaurioitunut. Usein taustalla on monien tekijöiden summa.
On hyvä muistaa, että yhdyntä on vain osa seksuaalista kanssakäymistä ja läheisyyttä. Asiasta keskusteleminen kumppanin ja hoitavan lääkärin kanssa voi joskus riittää tilanteen korjaamiseksi. Diabeteksen hoitotasapainon paraneminen auttaa erektiohäiriön elimellisiin syihin. Verenkiertoa parantavista tableteista on apua yli puolelle diabeetikoista.