Tyypin 1 diabetes

Perustiedot tyypin 1 diabeteksesta

Tiedä ainakin nämä

Tyypin 1 eli nuoruustyypin diabeetikoita on Suomessa noin 50 000.

Syy
Elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity, sillä insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet.

Oireet
Tavallisia oireita ovat lisääntynyt virtsaneritys, jano, laihtuminen ja väsymys. Ne kehittyvät yleensä nopeasti, päivien tai viikkojen kuluessa.

Hoito
Jatkuva, elinikäinen insuliinihoito on elämän edellytys. Insuliini annostellaan pistoksina tai pumpulla. Verensokerin omaseuranta ja hiilihydraattien arvioiminen ruuasta on tärkeää, koska insuliiniannokset sovitetaan hiilihydraattimäärien mukaisiksi. Liikunta ja terveellinen syöminen auttavat verisuonia voimaan hyvin ja ehkäisevät siten lisäsairauksia.

Hoidon päämääränä on hyvä elämä. Tavoitteena on pitää veren sokeripitoisuus sopivana. Tällöin sekä lisäsairauksien että liian matalien verensokereiden eli hypoglykemioiden vaara on mahdollisimman pieni.

Sairastumisikä
Yleensä alle 40-vuotiaana. Suomessa lasten diabetes on yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Joka vuosi Suomessa sairastuu noin 500 alle 15-vuotiasta ja 1500 yli 15-vuotiasta tyypin 1 diabetekseen. Myös vanhus voi sairastua tyypin 1 diabetekseen.

Ehkäisy
Ehkäisykeinoja ei vielä tunneta, mutta mahdollisuuksia tutkitaan jatkuvasti.

Periytyvyys
2–5 prosenttia, jos äidillä on tyypin 1 diabetes. 6–8 prosenttia, jos isällä on. Vastasairastuneista diabeetikkolapsista vain noin 10 prosentilla on lähisuvussaan joku diabetesta sairastava.

Insuliinin annostelu
Insuliini annostellaan pistoksella ihon alle insuliinikynällä, ruiskulla tai insuliinipumpulla.
Insuliinin annosteluun käytettävä väline valitaan yksilöllisesti.

Matala verensokeri, ensiapu, diabetestunnus
Insuliinia käyttävän diabeetikon on hyvä käyttää ranteessa tai kaulassa diabetestunnusta liian matalan verensokerin eli hypoglykemian aiheuttaman hätätilanteen varalta. Lue lisää

Monipistoshoito

Tyypin 1 diabeetikoiden yleisin hoitomuoto on monipistoshoito, jossa pitkävaikutteinen insuliini huolehtii verensokeritasosta yöllä ja aterioiden välillä.

Monipistoshoidossa käytetään kahta erilaista insuliinia:

• Pitkävaikutteinen perusinsuliini huolehtii verensokeritasosta yöllä ja aterioiden välillä.
• Pikainsuliini, ateriainsuliini pistetään aterioilla ruuan sisältämän hiilihydraattimäärän, ateriaa edeltävän verensokeriarvon sekä mahdollisen ruuan jälkeisen liikunnan mukaan.

Terveen ihmisen verenkierrossa on aina insuliinia, myös aterioiden välillä ja yöllä. Tähän tarpeeseen on pitkävaikutteinen insuliini, joka pistetään tavallisesti kerran tai kahdesti vuorokaudessa. Perusinsuliinin tarve ei ole tasainen, se vaihtelee yksilöllisesti mm. vuorokaudenajan ja muiden ulkoisten seikkojen vaikutuksesta. Pitkävaikutteisten insuliinien vaikutustavat vaihtelevat valmisteesta toiseen. Pikävaikutteisen insuliinin valinta on yksilöllistä.

Pikainsuliini pistetään aterioiden yhteydessä. Pikainsuliini alkaa vaikuttaa 10 –20 minuutissa. Siksi se pistetään ennen ateriaa tai sen aikana. Jos pistää myöhemmin, vaikkapa aterian jälkeen, verensokeri ehtii nousta ennen kuin insuliinin vaikutus alkaa.

Pikainsuliinia käytetään myös ns. korjausinsuliinina: Kun pyritään hyvään sokeritasapainoon, selvästi yli tavoitetason noussut verensokeri on tarpeen korjata aterian yhteydessä. Aterioiden välillä pikakorjauksia kannattaa välttää, koska voi olla vaikea päätellä, miten paljon edellistä ateriainsuliinia on vielä vaikuttamassa ja onko verensokeri jo laskemassa. Jos verensokeri on jatkuvasti tavoiteltua korkeammalla, pitää jatkuvan korjailun sijaan miettiä perusinsuliinin annoksen toimivuutta. Pikainsuliinivalmisteissa ei ole suuria eroja.

Insuliinipumppu

Insuliinipumppu on laite, joka letkun ja neulan välityksellä ruiskuttaa jatkuvasti pikavaikutteista insuliinia ihon alle. Pumppu säädetään annostelemaan insuliinia ympäri vuorokauden tarpeen mukaan: aamuyöstä ja aamupäivästä insuliinin tarve on suurimmillaan ja tällöin pumppu voidaan säätää annostelemaan insuliinia enemmän ja taas iltaa kohti vähemmän.

Pumpussa myös perusinsuliini on aina pikavaikutteista. Aterioiden vaatima lisäinsuliini otetaan nappia painamalla.

Pumppu kulkee erilaisten vöiden avulla kätevästi mukana, ja sen saa hyvin piilotettuakin. Useimmat diabeetikot pitävät pumppua vyötäröllä tai taskussa. Pumpun kanssa nukkumiseen tottuu nopeasti. 

Pumppu on irrotettava saunassa ja joissakin urheiluharrastuksissa, kuten painissa ja itsepuolustuslajeissa.

Insuliinipumpun käyttöön liittyy hieman enemmän riskejä kuin monipistoshoitoon. Pumpussa on pikavaikutteista insuliinia, ja jos neula irtoaa ihosta, insuliinin puutos kehittyy nopeasti.

Pumpunkäyttäjän pitää omassa elämänrytmissään muistaa pitää katetri paikallaan ja seurata verensokeria. Pumpun toiminnan seuraaminen on ehdottoman tärkeää. Ei saa tuudittautua sellaiseen tunteeseen, että "kyllähän se toimii".

Jos insuliinipumppuhoito kiinnostaa, puhu asiasta hoitopaikassasi.

Pumppuinsuliinin säilyvyys

Insuliinipumppu annostelee pikavaikutteista insuliinijohdosta – tai harvemmin lyhytvaikutteista ihmisinsuliinia – katetria pitkin ihonalaiseen rasvakudokseen kanyylin kautta. 

Insuliini vedetään pumpun säiliöön apteekista hankitusta insuliiniampullista. Apteekki voi myös täyttää säiliöampullin asiakkaan puolesta. Jos insuliiniannokset ovat kovin pienet, insuliini voidaan laimentaa apteekissa valmiiksi ampulliin.

Pumpun insuliinisäiliön, infuusioletkun ja kanyylin käsittelyssä on noudatettava hyvää hygieniaa. Insuliininvalmistajat takaavat avatun insuliiniampullin säilyvyydeksi 28 vuorokautta ja säiliöön vedetyn insuliinin käyttökelpoisuuden 48 tunniksi. Yliopiston apteekissa täytettyjen ampullien säilyvyydeksi on ilmoitettu 28 vuorokautta. 

Kanyylien valmistajat suosittavat infuusioletkun ja kanyylin vaihtoa 48–72 tunnin välein.

Vuorokaudessa annosteltava insuliinimäärä on yksilöllinen, usein 0,5–1,0 yksikköä kiloa kohti vuorokaudessa. Normaalipainoisen aikuisen tavanomainen vuorokauden insuliinimäärä on siten 30–60 yksikköä, mutta hentojen ja insuliiniherkkien diabeetikoiden sekä lasten huomattavasti vähemmän.

Insuliinipumpun säiliö voidaan täyttää kokonaan tai jättää vajaaksi. Jos säiliö vaihdettaisiin kaavamaisesti 48 tunnin välein, syntyisi helposti huomattavaa insuliinihukkaa. Diabetesammattilaisten ja potilaiden kokemukset osoittavat, että pumpun säiliössä oleva insuliini säilyttää normaalioloissa tehonsa jopa seitsemän vuorokautta. 

Katetrin tukos ja siitä aiheutuva happomyrkytys tai riittämätön hygienia eivät ole tavallisia ongelmia, mutta niistäkin pitää pumppuhoidossa olla tietoinen.

Diabetesliiton lääkärineuvosto suosittelee, että insuliinin pumppuannostelussa:

• infuusioletku ja kanyyli tulisi vaihtaa yksilöllisen harkinnan mukaan 2–3 vuorokauden välein
• pumppuampullia tai insuliinisäiliöön vedettyä insuliinia voidaan hyvissä oloissa käyttää yksilöllisen harkinnan mukaan 3–7 vuorokauden ajan
• säiliö voidaan tarvittaessa jättää vajaaksi insuliinihukan minimoimiseksi
• insuliinisäiliön täyttää potilas itse, ellei siihen ole estettä.

Ruuan ja insuliinin yhteensovittaminen

Nykyiset insuliinilaadut ja annostelumenetelmät mahdollistavat sen, että hoito on sovitettavissa monenlaisiin ruokatottumuksiin ja erilaisiin ruokailun ajankohtiin. Säännöllinen ateriarytmi kuitenkin auttaa painonhallinnassa ja siitä voi olla hyötyä myös hyvän hoitotasapainon saavuttamisessa.

Tavallisessa monipistoshoidossa käytetään  perusinsuliinia ja ateriainsuliinia. Perusinsuliini (pitkävaikutteinen insuliini) otetaan 1–3 kertaa päivässä. Se kattaa elimistön insuliinin tarpeen silloin, kun ei syödä. Insuliinipumppuhoidossa perusinsuliinintarve täytetään pikainsuliinilla, jota pumppu annostelee hiukan jatkuvasti.

Ennen aterioita diabeetikko ottaa ateriainsuliinia (pikainsuliinia tai lyhytvaikutteista insuliinia, pumpusta ns. ateriaboluksen). Ateriainsuliinin määrä on yksilöllinen ja riippuu erityisesti siitä, miten paljon aterialla on verensokeriin vaikuttavia ruokia (hiilihydraatteja), mutta myös henkilön koosta ja insuliiniherkkyydestä.

Ateriainsuliinia käyttävän diabeetikon on osattava arvioida aterioidensa sisältämät hiilihydraattimäärät. Arvioinnissa auttaa hiilihydraattitaulukko.

Lisää hiilihydraattiarvioinnista täällä.

Kuntoutus kuuluu hyvään hoitoon

Diabeteksen hoitoa ja kuntoutusta ei voi erottaa toisistaan. Kuntoutus käsittää kaikki ne toimet, joilla diabetesta sairastavaa ja hänen lähipiiriään tuetaan mahdollisimman hyvään elämään diabeteksen kanssa. Kuntoutukseen kuuluu muun muassa lääketieteellinen hoito ja seuranta, omahoidon tuki, vertaistuki sekä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit.

Joissakin elämänvaiheissa diabetesta sairastava saattaa tarvita kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssia omahoitonsa tueksi. Diabetekseen sopeutuminen voi olla vaikeaa, hoitoväsymys yllättää tai hoito on rutinoitunut ja muuttunut kaavamaiseksi ja joustamattomaksi. Vetoapu kurssin muodossa voi olla tarpeen myös muuten vaikeassa elämäntilanteessa, jossa voimavarat hoitamiseen ovat vähäiset. 

Kurssilla on mahdollisuus istua asian äärelle ajan kanssa ja rakentaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Kurssi voi auttaa löytämään omia voimavaroja, vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja avata uusia näkökulmia asioihin.

Ensitieto-opas D-kaupastamme