Raskausdiabeteksen kokeneiden kertomus

Iinan ja Pirpanan tarinat

Iinan tarina: Normaalia elämää raskausdiabeteksen kanssa

Ensimmäisestä raskausdiabeteksestani on nyt aikaa seitsemän vuotta. Diagnoosiin ei tarvittu kuin 0,1¬- 0,2 yksikön heitto ylöspäin sokerirasitustestin tuloksessa. En jostain syystä osannut ottaa asiasta silloin kovin suurta huolenaihetta, koska ajattelin, että heitto on niin pieni, ettei se tule raskauteen tai elämään sen suuremmin vaikuttamaan. Faktahan kuitenkin oli, että sairaus oli olemassa.

Veikkaan, että yksi syy, minkä vuoksi en asiasta suurta stressiä osannut ottaa oli se, että neuvolasta en saanut mitään erillisiä esitteitä liittyen raskausdiabetekseen. Neuvolan terveydenhoitajan kanssa asiaa käytiin vain vähän läpi, sain verensokerin mittausvälineet ja siitä se mittailu alkoi.

Koko raskausaika meni ihan super hyvin, eikä erikoisempia raskausoireitakaan ollut koko aikana. Söin kuten aiemminkin, enkä sen enempää kiinnittänyt huomiota, mitä suuhuni laitoin. Verensokerit pysyivät kurissa, eikä arvoissa ollut ylityksiä. Ultrissakin kaikki mitat vastasivat viikkoja, eikä ollut mitään viitteitä siihen, että vauvasta kasvaisi liian iso. Myös sf-mitta kasvoi normaalisti ja painon nousu pysyi maltillisena.

Mittailun sain lopettaa noin kuukautta ennen synnytystä, koska arvot olivat pysyneet normaaleina jo pitkään. Esikoinen syntyi melkein kaksi viikkoa yli lasketun ajan terveenä, hyvillä pisteillä ja normaalin kokoisena. Vauva joutui toisen yön jälkeen lastenosastolle tarkkailuun pienen tärinän ja hiukan laskeneiden verensokereiden vuoksi. Vauvan sokereita mitattiin noin viikon ajan, kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsimme sairaalasta kotiin.

Paastoarvo ylittyi toisessakin raskaudessa

Kuten ensimmäisessä, myös toisessa raskaudessa sokerirasituksen paastoarvo ylittyi niukasti. Jälleen juttelin neuvolan ravitsemusterapeutin kanssa, mitä ja miten pitäisi ja kannattaisi syödä. Sain taas verensokerin mittausvälineet ja mittailu jatkui aika lailla raskauden loppuun asti.

En ottanut sen suurempaa stressiä, koska olo oli tässäkin raskudessa hyvä ja arvot eivät heitelleet. Hiukan kiinnitin enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Painoa tuli taas tasaisesti, ehkä hiukan enemmän mitä ensimmäisessä raskudessa. Arvot pysyivät kuitenkin hyvinä. Kävin vielä uudestaan raskauden puolivälissä sairaalan ravitsemusterapeutin kanssa asioita läpi, kun olin merkannut ylös syömisiäni. Hän oli tyytyväinen ruokailutapoihini ja arvoihin.

Pari kuukautta ennen laskettua aikaa huomasin jalkapöydissä turvotusta. Turvotus viittasi mahdollisesti alkavaan raskausmyrkytykseen. Tilannetta seurattiin neuvolassa ja verenpaineet sekä proteiinit virtsassa olivat maltilliset. Pystyin elämään ihan normaalisti turvotuksesta huolimatta. Välillä oli vähän inhottava olo, kun turvotus alkoi tuntumaan pohkeissa sekä reisissä, mutta liikkuminen auttoi asiaan. Turvotus ei vähentynyt, mutta olo helpottui.

Viikkoa ennen laskettua aikaa virtsassa oli enemmän proteiinia ja verenpaineet koholla, minkä vuoksi neuvolasta ohjattiin sairaalaan. Ehdin olla sairaalassa neljä päivää, kun synnytys käynnistettiin. Vauva syntyi terveenä ja normaalin kokoisena juuri laskettuna päivänä.

Tämä on minun tarinani ja kokemukseni raskausdiabeteksesta. Omalla kohdallani raskausdiabetes ei vaikuttanut suuremmin elämääni, enkä siksi kokenut sitä erityisen mullistavana. Uskoin koko ajan vahvasti, että pärjään sen kanssa ja niin pärjäsinkin.

- Iina

Pirpanan tarina: Raskausdiabeteksen hoitoa insuliinilla

Minulla todettiin raskausdiabetes ensimmäisen kerran joulukuussa vuonna 2012. Kun tieto raskausdiabeteksesta tuli, olin todella vihainen itselleni, kun joudun siihen rumbaan. Itkin ja ahdistuinkin, jos joku tuttava uteli verensokeriarvojani. Olin todella herkillä. Tiedän, että se kuuluu raskauteen ja on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa.

Alkuun inhosin pistämistä yli kaiken ja lapsen isä joutuikin pistelemään minua sormenpäästä, jotta saatiin verensokerituloksia. Kahden viikon päästä, kun mieheni meni töihin, opettelin itse pistämään. Pian siihen alkoi tulla rutiini, eikä se sitten lopulta ollutkaan niin kamalaa, mitä olin ajatellut etukäteen. Vuosi synnytyksen jälkeen kävin sokerirasituksessa. Arvot olivat hyvät, eikä tarvinnut enää sokereita mittailla.

Toinen positiivinen

Joulukuussa 2014 tein positiivisen raskaustestin, kun kuopus ilmoitti tulostaan. Kävin sokerirasituksessa aikaisilla raskausviikoilla ensimmäisen ultran kieppeillä. Sieltä sitten pamahtikin raskausdiabetesdiagnoosi taas. Verensokerien seuranta ei ollut kuitenkaan niin paha shokki, kuin edellisellä kerralla. Mittailtiin siinä verensokereita kotona ja arvot pysyivät muuten kurissa, paitsi aamupaasto.

Pari kuukautta ennen laskettua aikaa kävin diabeteshoitajan juttusilla ja lääkäri määräsi insuliinin iltasella pistettäväksi. Aluksi jännitin sitä pistämistä, mutta kun sain ensimmäisen kerran pistettyä, oli niin voittajafiilis. Sanoinkin kaverille, että voisin pistää kaikkia neulakammoisia, jos eivät itse siihen pysty.

Raskauden loppupuolella synnytystapa-arviossa tultiin siihen tulokseen, että synnytys on hyvä käynnistää ennen laskettua aikaa. Edellinen raskaus päätyi virhetarjonnan vuoksi sektioon ja nyt kun oli tämä raskausdiabeteskin, niin parempi oli käynnistää ajoissa.

Synnärillä laitettiin ballonki, jonka kanssa lähdettiin kotiin ja aamulla sitten käynnistykseen. Nyt sain synnyttää alateitse ja ilman sen suurempia kivunlievitysmenetelmiä. Ilokaasulla vedin oikein kunnon överit ja kätilö joutuikin nappaamaan maskin kasvoiltani hetkeksi pois. Vuoden päästä synnytyksestä piti käydä sokerirasituksessa. Arvoissa ei ollut mitään poikkeavaa ja mittailutkin sai jäädä synnärille, samoin kun insuliinin pistäminen. Olin että jes, ihanaa :)

Kolmas kerta on jo tuttu juttu

Nyt kolmannen lapsen kanssa tässä ollaan puolessa välissä raskautta talvella 2021. Pari kuukautta sitten kävin sokerirasituksessa ja sieltä napsahti taas raskausdiabetesdiagnoosi. Verensokereita olen mittaillut joka aamu, koska aamupaasto on taas siellä yli rajojen.

Työni on sen verran stressaavaa, että paastoarvo viikolla on 5,6-6,1 korvilla. Viikonloppuisin saan sen pidettyä välillä alle 5.5 arvon, kun saa nukkua ilman herätyskelloa. Iltainsuliini otettiin käyttöön kuukausi sitten. Aloitin ensin pienellä annoksella ja sitä nostetaan, jos arvot eivät pysy riittävän alhaalla. Ruokavaliota olen myös muokannut ja tulee aiempaa enemmän katsottua, mitä suuhunsa laittaa.

Nykyään ajattelen raskausdiabeteksesta kevyemmin. Aamusokerit eivät ole ottaneet tasoittuakseen, joten pistelen insuliinia iltaisin. Se menee jo aika rutiinilla. Välillä suututtaa ja ahdistaa, mikä on ihan normaalia. Olen kuitenkin koittanut olla stressaamatta, jotta ei vaikuttaisi verensokereihin kovinkaan paljoa. Mulla onneksi neulominen auttaa hyvin stressiin. Neulon kaikenlaista ja käsillä tekeminen onkin aikamoista terapiaa ja mielenhallintaa - kuin meditaatiota. Ajatukset nollautuvat töistä ja muista stressaavista asioista. Ja mikä parasta, turvotusta käsissä ei ole, kun kädet käy suurin piirtein missä vain. Aika ja paikka ei ole este ottaa sukkakudin esiin.

Tsemppaus tukee

Diabeteshoitajani on oikein mukava ja tsemppaava, eikä ole koskaan tullut tässä raskaudessa mitään negatiivistä, ettenkö tykkäisi vastaanotolla käydä. Neuvolassa tuki hieman pienempää, koska käyn diabeteshoitajan/-kätilön luona säännöllisesti, mutta tsemppaavaa kuitenkin. Aikaisemmissa raskauksissa oli hieman toisenlaista, todella stressaavaa. Suhtautuminen lukemiin muistiinpanoissa oli joskus hieman syyllistävän tuntuistakin, vaikka silloinkin kätilö ja diabeteslääkäri ja -hoitaja olivat kyllä upeita tsemppareita.

Kaverille olen välillä tästä avautunut ja se on koittanut parhaansa mukaan tukea. Välillä mietin, mitähän se mahtaa ajatella. Välillä kun väsyttää töiden jälkeen ja, jos aamusokerit olleet pitkään yli sallitun, niin turhautuneisuus välittyy puhelimessa kaverille. Raskausdiabetes-ryhmästä Facebookissa saa mielettömästi vinkkejä ruokavalioon ja stressiin. Siellä kaikki kamppailee saman asian kanssa tai on joskus kamppaillut.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää. Muista, että ei maailma kaadu siihen raskausdiabetesdiagnoosiin, eikä siihen, vaikka joutuisit syömään siihen lääkettä tablettina tai pistämään insuliinia. Mitä vähemmän stressaat, sitä paremmin voit ja vauvakin voi hyvin. Onnellista odotusta kaikille raskausdiabeteksen kanssa eläville :)

- Pirpana