Diabetesta sairastavan terveyttä seurataan monella tavoin. Osa tutkimuksista tehdään jokaisella vastaanottokäynnillä, osa kerran vuodessa.

Tunne ainakin nämä arvot

• HbA1c
• Verenpaine (VP)
• Kolesteroli (LDL)

Tiedä omat tavoitearvosi ja vertaa mitattuja arvojasi niihin. Jos lukema poikkeaa tavoitteesta, tee suunnitelma sen parantamiseksi yhdessä hoitajan ja lääkärin kanssa.

 HbA1c eli sokerihemoglobiini

Arvo kertoo, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin mittausta edeltävän 2-3 kuukauden aikana. HbA1c-lukema ei kerro verensokerin vaihteluista. HbA1c mitataan yleensä  3–6 kuukauden välein.  Käypä hoito- suosituksen mukaan diabetesta sairastavan HbA_1c-pitoisuuden tulisi olla alle 53 mmol/mol (alle 7,0 %) lääkehoidon aikana, mutta yksilöllisesti voidaan sopia matalampi tai korkeampi tavoitearvo.

Paino, kasvu ja kehitys

Aikuisilla paino, painoindeksi BMI sekä vyötärönympärys ja lapsilla paino, suhteellinen paino ja pituus sekä muu kehitys tarkistetaan vähintään kerran vuodessa, mahdollisesti jokaisella vastaanottokäynnillä. Paino kertoo sopivan syömisen lisäksi myös lääkityksen toimivuudesta ja mahdollisesta nesteen kertymisestä eli turvotuksesta, jolle on lukuisia syitä.
Paino voi joskus nousta liian suuren insuliinin annoksen vuoksi. Perusinsuliinin liian suuri osuus insuliinihoidossa altistaa hypoglykemioille, eli verensokerin laskuun alle 4 mmol/l. Verensokerin liiallisen laskun vuoksi henkilö saattaa joutua syömään ylimääräisiä välipaloja, jolloin paino herkästi nousee.

Hypoglykemiat (verensokeri < 4mmol/l)

Verensokerin liiallisista laskuista on syytä kertoa vastaanottokäynnillä. Ne ovat merkki siitä, että hoitoa pitää tarkistaa. Hypoglykemian takana on useimmiten liiallinen insuliinimäärä. Myös eräät diabeteksen tablettilääkkeet (sulfonyyliureat) voivat altistaa hypoglykemioille. Diabeteslääkitystä pitäisi arvioida uudelleen esimerkiksi silloin, kun henkilö on pudottanut painoa tai aloittanut säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Pistospaikat

Pistostekniikka, pistopaikkojen kunto ja laajuus tarkistetaan vuosittain. Pistospaikkojen kovettumat ja turvotus voivat olla syynä insuliinin epätasaiseen imeytymiseen ja verensokerin heittelyihin. Insuliinikynän neula suositellaan vaihdettavaksi jokaisen pistoksen jälkeen ja pistämiseen kannattaa käyttää mahdollisimman laajoja alueita. Pistosalueet eivät rajoitu vain navan ympärille: myös vatsan sivulle (kylkiin) on turvallista pistää sekä pika- että perusinsuliinia. Perusinsuliini kannattaa yleensä pistää laajalti reisiin tai pakaran sivuun ylös.

Verenpaine

Verenpaine tarkistetaan yleensä jokaisella vastaanotolla. Tavoitetaso on alle 140/ 80 mmHg. Jos henkilöllä on todettu munuaissairaus eli nefropatia tavoitetaso on yksilöllisen harkinnan mukaan 130/80 mmHg.
Kohonnut verenpaine kuormittaa verisuonistoa, sydäntä ja munuaisia. Jos verenpaine on koholla tai käytössä on verenpainelääkitys, suositellaan kotimittauksia. Verenpaine mitataan neljänä eri päivänä kaksi kertaa peräkkäin aamulla ja illalla. Näin saadaan luotettava kuva verenpainetasosta. Kotimittausten tavoitetaso on alle 135/75 mmHg. Lääkehoidossa ei toistaalta kannata painetta laskea liikaakaan, esimerkiksi alle 120/60 mmHg -tason, erityisesti ikäihmisillä.
Verenpainetasoja on mahdollista parantaa ja verenpainelääkityksen tarvetta pienentää vähentämällä suolan käyttöä, pudottamalla painoa, lisäämällä kuitu- ja täysjyväpitoisten elintarvikkeiden osuutta ja ottamalla käyttöön kuitulisän sekä harrastamalla säännöllisesti liikuntaa. Myös mahdollisen liiallisen alkoholin käytön vähenemisellä ja riittävällä unella verenpaine laskee.

Veren rasvat

Diabetesta sairastavalta mitataan kolesteroliarvot ainakin kerran vuodessa. Tavoitteet ovat tiukemmat kuin muulla väestöllä:

• Kokonaiskolesteroli (fP-KOL), tavoite alle 4,5 mmol/l 
• LDL-kolesteroli (fP-kol-LDL), tavoite alle 2,6 mmol/l, jos tyypin 1 tai tyypin 2 diabeteksen kesto on alle 10 vuotta ilman merkittävää riskitekijää (mm. tupakointi, hypertensio, dyslipidemia, lihavuus, sukurasitus)
• LDL-kolesteroli (fP-kol-LDL), tavoite alle 1,8 mmol/l, jos tyypin 1 tai tyypin 2 diabeteksen kesto on yli 10 vuotta tai johon liittyy yksittäinen merkittävä riskitekijä (mm. tupakointi, hypertensio, dyslipidemia, lihavuus, sukurasitus)
• LDL-kolesteroli (fP-kol-LDL), tavoite alle 1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähellä sitä oleva LDL-kolesterolipitoisuus, jos tyypin 1 tai tyypin 2 diabetekseen liittyy kohde-elinvaurio, kuten albuminuria, tai muita merkittäviä riskitekijöitä (mm. tupakointi, hypertensio, dyslipidemia, lihavuus, sukurasitus). Mikäli tyypin 1 diabetesdiagnoosista on yli 20 vuotta, on tavoite myös alle 1,4 mmol/l.
• HDL-kolesteroli (fP-kol-HDL), tavoite naisilla yli 1,3 mmol/l ja miehillä yli 1,1 mmol/l 
• Triglyseridit (fP-Trigly), tavoite alle 1,7 mmol/l .

Kolesteroli on elimistöön normaalisti kuuluva aine, solujen rakenneosa. Ongelmana ei ole kolesteroli sinänsä, vaan sen määrä ja laatu.
Korkea kolesteroli lisää valtimoiden ahtautumisen eli ateroskleroosin riskiä. Kun LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle.  HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä.
Koska suurentunut LDL-kolesterolin pitoisuus aiheuttaa elimistössä haittaa, sitä kutsutaan kansan kielellä ”pahaksi kolesteroliksi”. Hyödyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan ”hyväksi kolesteroliksi”.
Triglyseridit ovat veressä kulkevia rasvoja, joiden määrä kasvaa erityisesti insuliiniresistenssissä ja maksan rasvoittuessa.

Kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridi-tasojen vähentämiseksi suositellaan:

• vähentämään ruokavaliossa kovan rasvan ja nopeiden hiilihydraattien määrää
• suosimaan  kovan rasvan sijaan pehmeitä rasvalähteitä eli monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja (kasviöljyjä, margariinia, rasvaista kalaa)
• liikkumaan, pudottamaan painoa ja syömään kuitupitoista ruokaa
• välttämään napostelua.

HDL-kolesterolin määrää lisää jonkin verran säännöllinen liikunta.

Aina elintavat eivät yksinään riitä tavoitearvojen saavuttamiseen, ja silloin kolesterolilääkityksen aloittaminen voi olla tarpeen. Kun lääkityksen rinnalla huolehditaan terveellisistä elintavoista, hoidossa voi pärjätä pienemmillä annoksilla.

Sydän

Keski-ikäisiltä ja vanhemmilta sekä pitkään diabetesta sairastaneilta tutkitaan sydänfilmi (EKG) 1-2 vuoden välein. Rasituskoetta suositellaan, jos esiintyy rintakipuja, hengenahdistusta tai rytmihäiriöitä. Aikaisemmin vähän liikkuneen iäkkään tai pitkään diabetesta sairastaneen tulisi käydä rasituskokeessa ennen raskaamman liikuntaharrastuksen aloittamista.

Jalkojen tutkiminen

Jalkojen perustutkimus ja riskiarvio tehdään vuosittain. Tutkimuksen voi suorittaa lääkäri, jalkojenhoitaja/jalkaterapeutti tai tutkimukseen kouluttautunut sairaanhoitaja.
Tutkimuksessa selvitetään jalkojen ihon ja kynsien kunto sekä mahdolliset asentovirheet ja kuormitusmuutokset. Hermojen toiminta testataan tutkimalla jalkapohjien tunto monofilamentilla ja värinätunto ääniraudalla. Verenkierto tutkitaan tunnustelemalla jalkaterän lämpötila ja pulssit sekä mittaamalla tarvittaessa nilkkapaine.
Jalkojen riskiluokituksen perusteella arvioidaan seurantatiheys ja tarvittavat toimenpiteet.

Silmät

Näkökyvyn muutokset selvitetään vuosittain. Silmänpohjakuvausten tiheys riippuu silmänpohjien kunnosta. Jos sokeritasapaino on hyvä, eikä silmänpohjissa ole todettu muutoksia, kuvausväli on tyypin 1 diabeteksessa kaksi vuotta ja tyypin 2 diabeteksessa yleensä kolme vuotta. Silmälääkäri tutkii silmät tarvittaessa.

Munuaiset

Munuaisten toiminta tutkitaan vähintään vuosittain. Veren valkuaisaineen toistuva erittyminen virtsaan (albuminuria) voi olla merkki alkavasta munuaissairaudesta.
Munuaisten toimintakykyä arvioidaan seuraavilla tutkimuksilla:

• U-Alb/Krea  kuvaa albumiini-kreatiniini -suhdetta kertavirtsanäytteestä. Viitearvo on naisilla alle 3,5 mg/mmol, miehillä alle 2,5 mg/mmol 
• nU-Alb tai cU-Alb otetaan aamuvirtsasta. Se on tarkempi tutkimus, jossa albumiinin määrä tutkitaan vähintään kuuden tunnin aikana kerätystä yövirtsasta. Viitearvo on alle 20 µg/min (mikrogrammaa/minuutti). Mikroalbuminuriassa arvo on 20–200 µg/min ja munuaissairaudessa yli 200 µg/min.
• eGFR  kuvaa  munuaiskerästen suodatusnopeutta. Normaalisti se on yli 90 ml/min, lievässä vajaatoiminnassa 60–90 ml/min, kohtalaisessa vajaatoiminnassa 30–59 ml/min, vaikeassa vajaatoiminnassa 15–29 ml/min. Jos arvo on alle 15 ml/min, tarvitaan munuaisten toimintaa korvaavaa hoitoa.

B12-vitamiini

S-B12-Vit tai S-B12-TC2 kuvaavat seerumin B12-vitamiinipitoisuutta. B12-vitamiinin puute on yleistä ikäihmisillä. Syynä voi olla puutteellinen ruokavalio tai vitamiinin heikentynyt imeytyminen. Pitkäaikainen happosalpaajan tai metformiinin käyttö voi myös heikentää imeytymistä. B12 pitoisuus mitataan pitkäaikaisessa metformiini-hoidossa yksilöllisesti 1-3 vuoden välein.

Suu ja hampaiston terveys

Suun ja hampaiston terveys kannattaa tarkistuttaa vuosittain. Suun tulehdukset nostavat verensokeria. Parodontiitti eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus on yleinen. Korkea verensokeri lisää tulehdusriskiä.

Ajoterveys

Normaali vastaanottokäyntien yhteydessä seurataan myös ajoterveyttä. Hypoglykemiat, jatkuvasti korkea verensokerin taso tai diabeteksen lisäsairaudet voivat heikentää liikenneturvallisuutta. Insuliinihoitoisen tulee mitata sokeriarvo ennen moottoriajoneuvon kuljettamista.