Takaisin etusivulle

Uppoudu tarinaan

Insuliinin keksimistä vuonna 1921 voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä lääketieteen suurista läpimurroista. Ennen sitä tyypin 1 diabetekseen sairastuminen tarkoitti elämän päättymistä aivan liian aikaisin: tyypin 1 diabetekseen sairastunut lapsi eli ennen insuliinin keksimistä parhaimmassakin tapauksessa enintään vuoden tai kaksi.

Kanadalaisen Toronton yliopiston tutkijat Frederick Banting ja John Macleod saivat insuliinin keksimisestä Nobelin palkinnon vuonna 1923.

Toronton yliopiston laboratoriossa vuoden 1921 aikana kehitetyllä, eläinten haimoista tuotetulla insuliinivalmisteella onnistuttiin ensimmäisen kerran hoitamaan tyypin 1 diabetekseen sairastunutta tammikuussa 1922. Tuolloin 14-vuotias, tyypin 1 diabeteksen jo pahoin riuduttama Leonard Thompson sai ensimmäiset insuliinipistokset. Samana vuonna kun Leonardin toipuminen alkoi, käynnistyi myös insuliinin teollinen valmistus Yhdysvalloissa.

Vaikka Banting sai nimensä diabeteksen hoidon historiaan insuliinin keksijänä, ja Maailman diabetespäivää 14.11. juhlitaan nimenomaan hänen syntymäpäivänään, oli lopullinen läpimurto insuliinin keksimisessä lukuisien tutkijoiden työn tulosta. Merkittävää tutkimusta oli aiemmin tehty muun muassa Saksassa, Romaniassa ja Venäjällä. Ja ilman Torontossa työskennelleiden Charles Bestin ja James Collipin osaamista Banting ei välttämättä olisi onnistunut.

Insuliinin keksiminen on huikea tarina. Ja kuten hyviin tarinoihin aina, myös siihen sisältyy voittoja ja pettymyksiä, draamaa ja ihmissuhdekiemuroitakin, lue niistä Diabetes-lehdestä.

Diabetestutkimussäätiön verkkosivuille on koottu lukuisista englanninkielisistä alkuperäislähteistä tiivistäen jatkokertomus insuliinin keksimiseen johtaneista tapahtumista.