Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoiden diabeteslääkkeet säilytettävä erityiskorvattavina

Erityiskorvaus myös lisäsairauksien ehkäisyssä ja hoidossa käytettäville lääkkeille

Suomen Diabetesliitto ry:n hallituksen kannanotto lääkekorvausuudistukseen 12-13.9.2003

Diabetes on vaikea, pitkäaikainen ja monimuotoinen sairaus, jonka hyvä hoito on vaativaa niin diabetesta sairastavalle itselleen kuin terveydenhuollon ammattilaiselle. Diabeteksen hoitotulokset ovat tiedossa olevista hoitokeinoista huolimatta edelleen riittämättömät. Hyvä sokeritasapaino oli v. 2000 vain 21 % prosentilla tyypin 1 diabeetikoista ja 49 % prosentilla tyypin 2 diabeetikoista.

Diabeteksen hoidon kokonaiskustannukset olivat Suomessa arviolta 875 milj. euroa v. 1997. Itse diabeteksen ja sen lisäsairauksien aiheuttamat hoitokustannukset olivat tästä 505 milj. euroa, ja tästä valtaosa eli noin 90 % aiheutui lisäsairauksien hoidosta. Lisäsairauksien ilmaantuminen nostaa tyypin 2 diabeetikon hoitokulut 24-kertaisiksi ja tyypin 1 diabeetikon hoitokulut 12-kertaisiksi. Lääkehoidon osuus diabeteksen hoidon kokonaiskustannuksista on eri tutkimuksissa 7-15 %.

Pitkän ajan kuluessa merkittävimmät kustannussäästöt diabeteksen hoidossa saavutetaan lisäsairauksien vähentymisen myötä. Tehokas lääkehoito on keskeinen osa lisäsairauksien ehkäisyä, ja niiden kehityksen hidastamista. Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen Lääkekorvaustyöryhmä 2003:n esittämällä tavalla uhkaa heikentää diabeteksen hoidon tasoa. Lisäsairauksien kehittyessä vuodeosastot kuormittuvat lisääntyvillä sydäninfarkti-, aivohalvaus- ja amputaatiopotilailla. Yli kolmannes infarktipotilaista ja yli puolet amputaatiopotilasta on diabeetikkoja. Jo nyt krooniset jalkahaavat ovat yksi tavallisimmista syistä diabeetikon erikoissairaanhoitokäynneille. Diabetes on yleisin dialyysihoidon syy ja erityisesti tyypin 2 diabeetikoiden osuus on lisääntymässä voimakkaasti. Suunnitellulla lääkehoidon korvauspolitiikalla diabeetikoiden erikoissairaanhoidon tarve ja hoidon kokonaishoitokustannukset uhkaavat lisääntyä.

Sosiaali- ja terveysministeriö jatkaa lääkekorvausjärjestelmän uudistamista selvitysmies Pauli Ylitalon ja Lääkekorvaustyöryhmä 2003:n loppuraporttien pohjalta. Diabetesliitto haluaa tuoda esille oman näkemyksensä suunnitellusta uudesta järjestelmästä.

1. Erityiskorvattavuuden yleiset kriteerit:

Lääkekorvaustyöryhmä 2003 esittää sairauden erityiskorvauksen ehdoksi, että sairaus on vaikea ja pitkäaikainen ja että sen hoidossa vaikutustavaltaan korvaava tai korjaava lääke on välttämätön.

Diabetesliiton kanta:

Sairauden ja lääkkeen erityskorvausluokan sisällyttämisen edellytyksenä on, että sairaus on vaikea ja pitkäaikainen, ja sen hoidossa vaikutustavaltaan korvaava tai korjaava lääke on välttämätön Lääkevalmiste tulee katsoa korjaavaksi myös silloin, kun se ehkäisee sairauden pahentumista tai vaikuttaa sairauden etenemistä hidastavasti.

Perustelut:

Lääkekorvaustyöryhmä 2003:n ehdotuksen mukaan lääke on korjaava silloin, kun se korjaa merkittävästi sairauden aiheuttamia muutoksia ja oireita potilaan selviytymisen kannalta tarpeellisten elintoimintojen turvaamiseksi. Tämä määritelmä ei tue lääkehoidon oikea-aikaista ja kustannusvaikuttavaa käyttöä. Useissa sairauksissa ajoissa aloitettu hoito, jonka osana on riittävän tehokas lääkehoito, estää sairauden pahenemista tai hidastaa sairauden etenemistä. Ajoissa aloitettu lääkehoito ehkäisee lisäsairauksien syntymistä. Sairauden eteneminen hoitamattomana johtaa sekä potilaalle että yhteiskunnalle väistämättömiin kalliisiin kustannuksiin. Siksi on perusteltua ulottaa erityiskorvattavuus myös vaiheeseen, jossa lääkehoidolla voidaan ehkäistä kokonaiskustannusten nousua.

2. Erityiskorvaukseen oikeuttavat sairaudet

Lääkekorvaustyöryhmä 2003 pitää vain insuliinihoitoa tyypin 1 diabeteksessa korvaavana ja tyypin 2 diabeteksessa korjaavana ja esittää siten vain insuliinia erityiskorvattavaksi ja tyypin 2 diabeteksen tablettihoidon siirtämistä peruskorvausluokkaan. Muihin diabetestyyppeihin ei otettu erikseen kantaa.

Diabetesliiton kanta:

Diabetes täyttää sairautena erityiskorvattavuuden ehdot sairauden tyypistä riippumatta.

Perustelut:

Diabetes on heterogeeninen sairaus, jossa on aina kyse joko täydellisestä tai suhteellisesta insuliininpuutoksesta. Päädiabetestyyppien lisäksi on lukuisia muita sairaustiloja, jotka johtavat diabeteksen kehittymiseen.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi diabeteksen uudet luokittelukriteerit vuonna 1999. Tämän luokittelun mukaiset päädiabetestyypit ovat

1) tyypin 1 diabetes, jolle on tunnusomaista haiman insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutuminen ja absoluuttisen insuliininpuutoksen kehittyminen. Tyypin 1 diabetes on pitkäaikainen, parantumaton ja vaikea sairaus ja sen hoidossa korvaava lääke on välttämätön. Tyypin 1 diabetes johtaa aina täydelliseen insuliininpuutteeseen, jota korvaamaan tarvitaan pistoksina annettua insuliinia.

2) tyypin 2 diabetes, joka voi ilmetä ensisijaisesti insuliinin heikentyneenä vaikutuksena elimistössä (insuliiniresistenssi) ja siihen liittyvänä suhteellisena insuliininpuutoksena tai pääasiallisesti insuliinin erityshäiriönä. Tyypin 2 diabetes on pitkäaikainen ja vaikea sairaus, jossa sairauden vaiheesta riippuen korvaava tai korjaava lääke on välttämätön. Korvaavaa insuliinihoitoa tarvitsee yli puolet keskimäärin kuuden vuoden kuluttua tyypin 2 diabeteksen toteamisesta. Muut diabeteksen hoidossa käytettävät lääkevalmisteet ovat välttämättömiä korjaamaan insuliinin alentunutta eritystä ja insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa.

3) kolmas kokonaisuus on muut määritetyt syyt diabetekselle, joita on 8 pääluokkaa ja niille edelleen 54 alaluokkaa. Silloin kun lääkehoito on välttämätön, kysymyksessä on korvaava tai korjaava lääkehoito. Tähän ryhmään on luokiteltu mm. haimatulehduksen seurauksena syntyvä diabetes, jonka hoito sairaustilanteesta ja insuliininerityksestä riippuen on tabletti- tai insuliinihoitoa.

4) neljäs kokonaisuus on raskausdiabetes, joka ilmenee ensimmäinen kerran raskauden aikana. Vain raskausdiabetes on kestoltaan lyhytaikainen, mutta näistä naisista noin 10 % prosentille kehittyy ajan myötä tyypin 1 diabetes ja 50 % prosentille tyypin 2 diabetes.

3. Erityiskorvausluokat

Lääkekorvaustyöryhmä 2003 esittää 100 %:n korvausluokan poistamista ja vain yhden 90 %:n erityiskorvausluokan perustamista.

Diabetesliiton kanta:

Erityiskorvauksissa tulee säilyttää 100 %:n korvausluokka kiinteän omavastuuosuuden ylittävältä osin.

Perustelut:

Välittömästi elämää ylläpitävä hoito kuuluu perustuslain suojaamiin perusoikeuksiin.

Uusi korvausmalli moninkertaistaisi pitkäaikaissairaiden omavastuuosuudet ja vaikeuttaisi taloudellisesti parantumattomasti sairaiden koko loppuelämän kestävää hoitoa. Se myös vaikeuttaisi diabeteksen hoitoa ja sen lisäsairauksien ehkäisyä sekä hyvää, kustannustehokasta hoitoa. Puutteellisesti hoidettu diabetes johtaa useisiin vaikeisiin ja pitkäaikaisiin lisäsairauksiin ja on näiden vuoksi yksi kalleimpia kansansairauksiamme.

Diabetes on suurin estettävissä olevan näkövammaisuuden aiheuttaja. Se on myös tärkein jalka-amputaatioiden, dialyysihoitojen ja munuaisensiirtojen syy. Sydän- ja aivoinfarktipotilaista yli kolmanneksella perussairautena on diabetes.

4. Diabeteslääkkeiden oikeutus erityiskorvauksiin

4.1 Insuliinit

Insuliini ja sen johdokset ovat nykyisin 100-prosenttisesti korvattuja 5 euron kiinteän omavastuun ylittävältä osin. Esityksen mukaan ne olisivat 90-prosenttisesti korvattuja.

Diabetesliiton kanta:

Insuliini ja sen johdokset tulee säilyttää 100-prosenttisesti korvattuina kiinteän omavastuun ylittävältä osin diabeteksen hoidossa riippumatta diabetestyypistä.

Perustelut:

Diabeteksessa, jossa tarvitaan insuliinihoitoa on kyse joko absoluuttisesta insuliinipuutoksesta tai insuliiniresistenssiin liittyvästä suhteellisesta insuliininpuutoksesta. Diabeteksen toteamishetkellä tyypin 1 diabeetikoilla on keskimäärin jäljellä noin 10-20 % ja tyypin 2 diabeetikolla noin 50 % haiman insuliininerityskyvystä. Molemmat diabetestyypit ovat eteneviä sairauksia. Täydellisessä insuliinipuutoksessa korvaava insuliinihoito on välittömästi elämää ylläpitävää hoitoa, jota ilman diabeetikko voi menehtyä muutaman vuorokauden sisällä. Liian vähäinen insuliinin käyttö johtaa kasvun ja kehityksen häiriöihin sekä elämän pituuteen vaikuttaviin lisäsairauksiin. Riittämättömän insuliininerityksen tai täydellisen insuliininpuutteen korvaaminen on elintärkeää diabeetikon jokapäiväisen hyvinvoinnin turvaamiseksi ja lisäsairauksien ehkäisemiseksi.

Jos insuliinihoidossa siirryttäisiin lääkekohtaiseen 90 %:n korvausperusteeseen, riippuisi omavastuun suuruus käytetystä insuliiniannoksesta ja käytössä olevien insuliinivalmisteiden määrästä. Tarvittavan insuliinin määrä ja laatu on yksilöllinen, eikä diabeetikko itse voi siihen pääsääntöisesti vaikuttaa. Esimerkiksi murrosikään liittyvä lisääntynyt insuliinintarve nostaisi huomattavasti omavastuuosuutta. Insuliinien omavastuuosuuksien suurentaminen horjuttaa diabeetikon perusoikeutta elämään ja huolenpitoon.

4.2 Verensokeria alentavat diabetestabletit

Diabetestabletit ovat nykyisin 100-prosenttisesti korvattuja kiinteän omavastuun ylittävältä osin. Esityksen mukaan ne pudotettaisiin 50 %:n peruskorvausluokkaan.

Diabetesliiton kanta:

Diabetestabletit tulee säilyttää 100-prosenttisesti korvattuina kiinteän omavastuun ylittävältä osin diabeetikoiden hoidossa riippumatta diabetestyypistä.

Perustelut:

Suun kautta otettavat diabetestabletit ovat vaikutustavaltaan korjaavia lääkkeitä, toisin kuin lääkekorvaustyöryhmä arvioi, ja ne ovat välttämättömiä lääkkeitä diabeteksen hoidossa. Tabletit korjaavat diabeteksen hoidossa insuliinin alentunutta eritystä ja insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksissa. Diabetestablettien korvauksen pudottaminen puoleen ei tue diabeteslääkkeiden oikea-aikaista ja tehokasta käyttöä. Tyypin 2 diabeteksen huolellinen hoito on välttämätöntä jokapäiväisen hyvinvoinnin turvaamiseksi ja lisäsairauksien ehkäisemiseksi.

Tyypin 2 diabeetikoista valtaosa on yli 65-vuotiaita eläkeläisiä, joilla on useita muitakin pitkäaikaissairauksia ja niistä aiheutuvia sairaudenhoitokuluja. Taloudelliset syyt vaikeuttavat lääkkeiden hankkimista ja hoitoon sitoutumista.

5. Tyypin 2 diabeetikoiden pääsy erityiskorvausten piiriin

Ylipainoisen tyypin 2 diabeetikon hoidossa edellytetään nykyisin ainakin kuuden kuukauden ruokavaliohoidon tehon osoittamisesta ennen lääkehoidon aloittamista. Erityiskorvattavan lääkehoidon edellytyksenä pidetään vähintään 6 kuukauden lääkehoitoa ja sen tuloksen kuvaamista. Odotusaika koskee sekä insuliini- että tablettihoitoa.

Diabetesliiton kanta:

Erityiskorvattavuuden ehtona oleva odotusaika kaikkia tyypin 2 diabeetikoita koskevana poistetaan ja ohjetta tarkennetaan siten, että erityiskorvattavuus myönnetään lääkehoidolle välittömästi, kun lääkehoidon aloitus on hoidollisesti perusteltua.

Perustelut:

Nykyinen käytäntö ei ole tarkoituksenmukainen eikä tue asianmukaisen hoidon aloittamista ja potilaan hoitomotivaatiota. Käytännössä lääkehoito aloitetaan diagnoosivaiheen sokeritasapainon (HbA1c:n ja verensokeripitoisuuden mukaan) ja potilaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Keskimääräinen diagnostisen viiveen arvioidaan olevan noin 7 vuotta, eli diabetes on usein ollut oireettomana vuosikausia ennen toteamista. Tämän vuoksi noin 20-30%:lla on jo diagnoosivaiheessa todettavissa diabeteskomplikaatioita, eikä tehokkaan lääkehoidon aloitusta ei pidä viivytellä. Liikunta ja ruokavalio tulee aina sisällyttää osaksi hoitoa lääkehoitomuodosta riippumatta, mutta ne ovat usein riittämättömiä hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi etenkin silloin, kun diagnoosivaiheessa sokeritasapaino on huono.

6. Vaikean ja pitkäaikaisen sairauden tunnusmerkit täyttävien nykyisen alemman (75 %) erityiskorvausluokan sairauksien sisällyttäminen uuteen erityskorvausluokkaan

Lääkekorvaustyöryhmä 2003 ehdottaa uuteen erityskorvausluokkaan nostettavaksi erityisin perustein osaa nykyisistä alemman erityiskorvausluokan sairauksista. Siten ehdotetaan kroonisen verenpainetaudin muuttamista "vaikea-asteiseksi ja pitkäaikaiseksi verenpainetaudiksi" erityiskorvattavuuden ehtona. Kroonisen sepelvaltimotaudin työryhmä esittää muutettavaksi muotoon "vaikeaoireinen, pitkäaikainen ja muulle kuin lääkehoidolle vasta-aiheinen angina pectoris" ehtona erityiskorvattavuudelle. Muissa tapauksissa ehdotetaan lääkehoidon korvattavuuden pudottamista 75 %:n alemmasta erityiskorvausluokasta 50 %:n peruskorvausluokkaan.

Eri sairauksien vaikeuden ja pitkäaikaisuuden määrittelyä pyydetään erikoisalojen asiantuntijoilta, ja tarkoitus on, että vain osa nykyisistä erityiskorvaukseen oikeutetuista sairauksista tulisi olemaan erityskorvauksen piirissä.

Luettelossa olevista sairauksista seuraavat liittyvät diabetekseen:
- vaikeaoireinen ja pitkäaikainen sydämen vajaatoiminta
- vaikea-asteinen ja pitkäaikainen verenpainetauti
- vaikeaoireinen, pitkäaikainen ja muulle kuin lääkehoidolle vasta-aiheinen angina petoris
-vaikeaoireiset ja pitkäaikaiset sydämen rytmihäiriöt

Diabetesliiton kanta:

Alemmasta erityiskorvausluokasta luopuminen niin, että enemmistö siihen nykyisin kuuluvista vakuutetuista siirtyisi 50 %:n peruskorvausluokkaan ja vain kaikkein sairaimmat saisivat erityiskorvauksen, ei tue tehokkaan lääkehoidon oikea-aikaista ja kustannustehokasta käyttöä. Erityiskorvaukseen oikeuttavan vaikea-asteisuuden kriteerien määrittäminen, seuraaminen ja todistaminen aiheuttaa runsaasti lisätyötä. Jos tähän muutokseen kuitenkin päädytään, niin Diabetesliitto esittää:

Erityiskorvattavien sairauksien luetteloon tulee lisätä pitkä-aikainen rasva-aineenvaihdunnan häiriö (kohonnut kolesteroli), jonka tulee olla erityiskorvattava diabeetikolla Käypä hoito -suosituksen mukaan sen lisäksi, että sen tulisi olla erityiskorvattava ateroskleroottisessa valtimotaudissa ja periytyvissä rasva-aineenvaihdunnan häiriöissä.
Diabeetikon pitkä-aikaisen verenpainetaudin tulee olla erityiskorvattava Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

Sydämen vajaatoiminnan ja pitkäaikaisten rytmihäiriöiden hoidossa tarvittavien lääkkeiden tulee olla diabeetikolla erityiskorvattavia.

Perustelut:

Ehdotuksen mukaan oikeus erityiskorvattavuuteen olisi vasta sairauden loppuvaiheessa, kun tärkeintä olisi tukea asianmukaista ja tehokasta hoitoa, jolla vaikea-asteiset ja -oireiset sairausvaiheet estetään.

Diabeetikolla on 2-4-kertainen sydän- ja verisuonisairauksien riski ja 75 % diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin. Diabetes esiintyy usein yhdessä kohonneen verenpaineen ja kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöiden kanssa (metabolinen oireyhtymä ja diabeettinen munuaissairaus), ja useiden riskitekijöiden kasaantuminen samalle henkilölle lisää huomattavasti esim. sydäninfartin ja aivohalvauksen riskiä. Diabeetikon kohonneen verenpaineen ja kolesterolin hoito ehkäisee ja korjaa merkittävästi diabeteksen aiheuttamia verisuoni-, munuais- ja silmänpohjamuutoksia. Sydämen vajaatoiminta ja krooniset rytmihäiriöt ovat tavallisia diabeettisen valtimotaudin ilmentymiä tai seurauksia, ja niiden ennuste diabeetikolla on muita huonompi. Kun kohonnut verenpaine, kohonnut kolesteroli, sydämen vajaatoiminta ja krooniset rytmihäiriöt esiintyvät yhdessä diabeteksen kanssa, se on merkki sairauden muita huonommasta ennusteesta ja siten vaikea-asteisuudesta.

7. Dialyysihoidossa ja elinsiirron jälkitilassa käytettävät lääkkeet

Keinomunuais- eli dialyysihoidossa välttämättömät pussidialyysinesteet sekä anemian hoidossa käytettävä erytropoietiinihormoni ovat nykyisin 100-prosenttisesti korvattuja 5 euron kiinteän omavastuun ylittäviltä osin. Lääkekorvaustyöryhmä 2003:n esityksen mukaan ne olisivat 90-prosenttisesti korvattuja. Munuaisen siirron saaneiden hoidossa käytettävät elinsiirron hyljinnänestolääkkeet ovat nyt 100-prosenttisesti korvattuja 5 euron kiinteän omavastuun ylittäviltä osin ja esityksen mukaan ne korvattaisiin 90-prosenttisesti.

Diabetesliiton kanta:

Elinsiirron jälkeiset hyljinnänestolääkkeet ja dialyysihoidon välttämättömät erityisvalmisteet sekä erytropoietiinihormoni on säilytettävä kokonaan korvattuina.

Perustelut:

Noin kolmannes diabeetikoista sairastuu nefropatiaan diabeteksen kestettyä 15-20 vuotta. Vielä tällä hetkellä tyypin 1 diabeetikot ovat enemmistönä niin dialyysihoidoissa kuin elinsiirroissakin. Tilanne tulee kuitenkin pian muuttumaan, sillä tyypin 2 diabeteksen räjähdysmäinen yleistyminen näkyy 5-8 prosentin vuosivauhdilla lisääntyvissä dialyysihoidoissa.

Sekä munuaissiirron saaneen että dialyysipotilaan henki vaarantuu, jos hän ei taloudellisista syistä voi hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä ja lääkevalmisteita.

8. Kliinisten ravintovalmisteiden peruskorvattavuus

Vaikean sairauden hoitoon tarpeelliset kliiniset ravintovalmisteet peruskorvataan nykyisin sen mukaan kuin valtioneuvosto päättää. Kliinisiä ravintovalmisteita lääkekorvaustyöryhmä 2003 esittää jatkossakin peruskorvattaviksi.

Diabetesliiton kanta:

Kliinisten ravintovalmisteiden tulee olla vähintään peruskorvattavia silloin, kun ne ovat sairauden hoidossa välttämättömiä. Diabeetikolla kyseeseen tulevat krooniseen haimatulehdukseen, haimaleikkauksen jälkitilaan tai diabeettiseen gastropareesiin liittyvät imeytymishäiriöt.

Perustelut:

Neuropatian seurauksena syntyvässä diabeettisessa gastropareesissa ravinnon ja insuliinihoidon yhteensovittaminen on erityisen vaikeaa, ja kliiniset ravintovalmisteet ovat välttämättömiä potilaan ravitsemustilan ja sokeritasapainon säilymisen kannalta. Hinnan vuoksi potilailla ei kuitenkaan ole usein mahdollisuutta käyttää niitä säännöllisesti sairauden hoidon edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi olisi perusteltua harkita kliinisten ravintovalmisteiden erityiskorvattavuutta erityisin perustein yksittäistapauksissa.

Haimatulehdukseen liittyvä haiman eksokriininen vajaatoiminta vaikeuttaa hyvän sokeritasapainon yläpitoa.

9. Erityisperustein korvattavat lääkkeet

Kalliiden ja erityisin käyttöaihein korvattavien lääkkeiden luetteloon kuuluvat nykyisin vaikeasta perustaudista johtuvan vaikean erektiohäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet sekä sairaalloisen liikalihavuuden hoidossa käytettävät lääkkeet erityisin käyttöaihein. Esityksessä erektiohäiriön hoitoon käytettävät lääkkeet siirrettäisiin 0-korvausluokkaan.

Huomattavan ylipainoinen diabeetikko voi nykyisen korvausjärjestelmän mukaan saada laihdutuslääke orlistaatista peruskorvauksen, mikäli hän on ennen lääkehoidon aloittamista pudottanut painoaan laihduttavan ruokavalion avulla vähintään neljä kiloa kahdeksan viikon aikana. Lisäksi edellytyksenä on, että hänen painoindeksinsä ennen laihduttamista on ollut vähintään 32 kg/m2. Lääkekorvaustyöryhmä 2003 esityksen mukaan liikalihavuuden hoidossa käytettävien lääkkeiden peruskorvattavuus säilytetään.

Diabetesliiton kanta:

Erektiohäiriölääkkeiden tulee olla neuropatiaa tai valtimoverenkierron ahtaumaa sairastavalle diabeetikoille peruskorvattavia uudessa lääkekorvausjärjestelmässä. Sairaalloisen liikalihavuuden lääkkeet tulee säilyttää peruskorvattavina diabeteksessa tarkoin määritellyin kriteerein osana yksilöityä ja dokumentoitua painonhallintaohjelmaa nykyisen käytännön mukaisesti.

Perustelut:

Erektiohäiriö on diabeetikkomiehillä noin kaksi kertaa yleisempi ja varhaisemmalla iällä esiintyvä kuin muilla riippuen diabeteksen sairastamisajasta ja kehittyneistä komplikaatioista. Seksuaalisen kanssakäymisen mahdollistamiseen tarkoitetut valmisteet eivät ole nykyisin korvattavia diabeteksessa. Ennen suun kautta otettavien erektiolääkkeiden markkinoille tuloa erektiohäiriön hoitoon käytettiin paikallista pistoshoitoa, joka oli peruskorvattava. Uusien lääkkeiden myötä peruskorvaus lopetettiin diabeetikoilta. Vaikka tablettilääkityksestä ei saisikaan apua, ja potilas joutuu käyttämään pistoshoitoa, hän kustantaa aina itse erektiohäiriölääkkeet. Hoidon hinta on 10-20 euroa / annos vuonna 2003. Hoitamaton erektiohäiriö on yhteydessä depressioon, mikä puolestaan vaikuttaa hoitoon sitoutumiseen ja yleiseen hyvinvointiin.

Ylipaino on merkittävä diabeteksen vakavien lisäsairauksien riskitekijä. Liikalihavuus on este hyvälle diabetestasapainolle. Lihavuuslääkkeet, niin nykyisin korvattava orlistaatti kuin ruokahalua hillitsevä sibutramidi ruokavalion ja painonhallintaohjelman tukena, ovat osalle liikalihavista selväksi hyödyksi. Ne parantavat sokeritasapainoa ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, ja orlistaatti alentaa lisäksi verenpainetta. Siksi on perusteltua jatkaa nykykäytäntöä, mutta erityiskorvattavuuden kriteerinä tulisi poistaa 8 viikon aikamääre ennen lääkehoidon aloitusta toteutettavasta laihdutuksesta sekä laajentaa korvaus koskemaan myös sibutramidi-lääkevalmistetta.

Palaa otsikoihin