Diabetesbarometri 2023 -raportti
Monet diabetesta sairastavat olisivat halukkaita hyödyntämään digitaalisia palveluita terveydenhuollossa selvästi nykyistä enemmän.
Yli 50 prosenttia vastanneista olisi valmis hyödyntämään digitaalisia palveluja hoitonsa seurannassa, mutta terveydenhuolto ei tarjoa moderneja ratkaisuja vastaanottokäyntien lisänä tai vaihtoehtona.
Kolmannes vastanneista haluaisi asioida ainoastaan vastaanotolla. Kokonaan etänä vastaanoton toivoisi toteutuvan 1-2 prosenttia vastanneista.
Digitaalisia palveluja tulee kehittää joustavaksi osaksi diabetesta sairastavien hoidon kokonaisuutta. Digitaalisuus ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien hoito siirretään kokonaan verkkoon, sanoo kehittämispäällikkö Sari Koski.
- Parhaimmillaan digitaaliset menetelmät tarjoavat nopean ja joustavan yhteydenpidon terveydenhuollon ammattilaisen ja diabetesta sairastavan välille. Diabetesta sairastava saa palautetta omahoidossaan onnistumisesta sekä tietoa ja tukea sitä tarvitessaan. Tämä lienee yhteinen tavoite, hoidon järjestämistavasta riippumatta.
Tyypin 1 diabetes: Hoidon heikentyminen uhkaa mielen hyvinvointia
Tyypin 1 diabetesta sairastavat kertovat terveydenhuollon resurssitilanteen heikentyneen kahden viime vuoden aikana, hoidon resursseissa koetaan puutteita laajasti eri osa-alueilla.
Vastaajat raportoivat vajausta osaavasta diabeteksen hoidon ammattilaisista useilla hyvinvointialueilla. Henkilöstövaje näkyy puutteina diabetesta sairastavien ohjauskäyntien yksilöllisessä ja laadukkaassa toteutuksessa, paikoin ohjauskäyntejä ei toteuteta suunnitelman ja tarpeen mukaan. Myös hoidon jatkuvuudessa koetaan puutteita henkilöstön vaihtuessa tiuhaan. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa vastaanottoaikoja on myös siirretty, lyhennetty ja peruttu.
Tyypin 1 diabetesta sairastavat kokevat paljon tiedon ja tuen tarvetta muun muassa mielialan ja jaksamisen vuoksi. 20 prosenttia vastanneista vastanneista ei koe luontevaksi ottaa omaa psyykkisen tuen tarvettaan esille vastaanotolla.
Koski muistuttaa, että diabetes on monimutkainen sairaus ja että tuen puute perustasolla voi johtaa erikoissairaanhoidon palvelutarpeen kasvuun.
- Vastaajat raportoivat, että he eivät saa tukea jaksamiseensa, vaikka sitä tarvitsisivat. Monet kaipaisivat psykologia omahoitonsa tueksi, mutta psykologin avun saaminen on osoittautunut hankalaksi.
Tyypin 2 diabetes: Isoja vaihteluja palvelujen saatavuudessa hyvinvointialueiden välillä
Tyypin 2 diabetesta sairastavien palvelujen toimivuudessa on isoja vaihteluja hyvinvointialueiden välillä. Osalla palvelut toimivat hyvin ja hoito on hyvin hallinnassa. Osalla on vaikeuksia saada peruspalveluja ja yhteyttä lääkäriin tai hoitajaan. Esimerkiksi diabeteshoitajalle pääsee oman tarpeensa mukaan 20 % Helsingissä ja 81 % Etelä-Pohjanmaalla hoidossa olevista tyypin 2 diabetesta sairastavista.
Yli 50 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista kokee, että vastaanotolla käsitellään asioita, jotka eivät ole olennaisia diabeteksen hoidon kannalta arjessa. Osa vastanneista kertoi, että ei ole saanut lainkaan ohjausta diabeteksensa hoitoon.
Itselle tärkeiden asioiden ottaminen esille vastaanotolla koetaan vaikeana, koska aikaa on vähän tai diabetesta sairastaneet ovat aiemmin saaneet negatiivista kohtelua tai heitä on syyllistetty sairaudestaan. Etenkin psyykkisen tuen tarpeen tuominen esiin vastaanotolla koetaan epäluontevana.
- Tyypin 2 diabetesta sairastavilla olisi paljon tiedontarvetta muun muassa jalkojenhoidosta, ravitsemuksesta, mielialaan ja jaksamiseen liittyvistä asioista sekä verensokerin seurannasta. Monilla olisi tarvetta myös ihan perustiedolle diabeteksesta ja sen hoidosta, kertoo Koski.
Osalla vastanneista ei ole ollut hoitokontaktia terveydenhuoltoon useaan vuoteen lääkereseptin uusimista lukuun ottamatta.
Lasten ja nuorten diabeteksen hoito pääosin sujuvaa
Diabetesta sairastavien lasten hoito on pääosin keskitetty erikoissairaanhoidon yksiköihin. Kyselyyn vastanneiden vanhempien mielestä hoitokäynnit on järjestetty pääosin sujuvasti, ja palveluja on tarjolla perheiden tarpeiden mukaisesti.
70 prosenttia vastanneista vanhemmista kokee tulevansa huomioiduksi kokonaisvaltaisesti seurantakäynneillä. Nuorten vanhempien mielestä vastaanotoilla keskitytään liiaksi hoidossa oleviin ongelmiin ja liian vähän positiiviseen tukemiseen ja kannustamiseen.
Myös lasten ja nuorten vanhemmat kaipaavat enemmän mielialaan ja jaksamiseen liittyvää tietoa ja tukea. Diabetesta sairastavien lasten vanhempia huolettavat etenkin jaksaminen ja henkisten voimavarojen riittävyys tilanteissa, joissa heillä ei ole tukiverkostoa. Huolta aiheuttavat myös lapsen koulunpäivän aikaiseen diabeteksen hoitoon liittyvät asiat.
Työikäisiä tyypin 1 ja
tyypin 2 diabetesta sairastavia huolestuttavat diabeteksen, perhe-elämän
ja työn yhteensovittaminen sekä voimavarojen riittävyys. Moni potee
myös hoitoväsymystä.