Lääkkeiden korvausjärjestelmän laajuus ja sisältö; lausunto selvitysmiehen ehdotuksista lääkekorvausjärjestelmän kehittämiseksi

Lausunto allekirjoitettu 9.12.2002

SUOMEN DIABETESLIITTO RY
Liittohallitus

Sosiaali- ja terveysministeriölle

1. TIIVISTELMÄ

Selvitysmiehen tehtävä on ollut erinomaisen haasteellinen ja aihe arka. Diabetesliiton huomiot on tehty diabeteksen tehokkaan ehkäisyn ja hoidon, ajanmukaisen lääkehoidon sekä nykyisten terveyspoliittisten taustalinjausten näkökulmista käsin.

Uudistustyötä ei tule jatkaa selvitysmiehelle annetussa kustannuskehyksessä (lääkekorvausten kustannukset eivät saisi nousta) eikä myöskään nykyisen järjestelmän pohjalta. Diabetesliitto pitää tarkoituksenmukaisena valmistelutyön jatkamista ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista tukevan rakenteen pohjalta, jossa lääkehoitoa käytetään tehokkaasti investointina.

Voimassaoleva sairausvakuutuslaki tukee vain heikosti tällaista lähestymistapaa, sillä se on rakenteeltaan korjaava. Nykyisin lääkehoidon keskeinen tehtävä on myös ennaltaehkäistä sairauksia ja niiden etenemistä.

Selvitysmiehen esittämä malli ei säästä terveydenhuollon kokonaiskustannuksia vaan siirtää kustannuksia maksupoliittisen järjestelmän sisällä sektorilta toiselle. Terveydenhuollon kokonaiskustannuksissa saavutetaan säästöä tukemalla varhaista puuttumista ja sairauksien ennaltaehkäisyä myös lääkehoidon keinoin. Avohoidon lääkehoito on vain 15 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.

Korvausluokat ja -prosentit tulee harkita uudelleen. Parantumattomasti sairaille elämää ylläpitävän lääkehoidon varassa eläville on säilytettävä yksi täysin maksuton korvausluokka. Perustuslain valossa on ristiriitaista, että kansalainen joutuu lunastamaan rahalla oman elämänsä edellytykset aina määräajaksi kerrallaan. EU-maissa on erittäin poikkeuksellista, että elämää ylläpitävät korvaavat lääkehoidot, kuten insuliini, ovat vain 90 prosenttisesti korvattavia (Martikainen, Rajaniemi 2002, s.20). Uudessa korvausjärjestelmässä tyypin 2 diabeteksen tulee kuulua ennaltaehkäisevän periaatteen mukaisesti voimakkaasti tuettuun erityiskorvausluokkaan.

Pitkäaikaissairaiden lääkekustannukset eivät saisi uudistuksen tuloksena nousta. Parantumaton tai pitkäaikainen sairaus merkitsee taloudellista kokonaisrasitusta: pysyvää riippuvuutta terveydenhuoltopalveluista ja kasaantuvia sairaskuluja. Lääkkeillä ja muilla terveydenhuoltomenoilla tulee olla yhteinen ja nykyistä alhaisempi omavastuukatto (vrt. Norja ja Ruotsi). Näin lääkekorvausjärjestelmä tukee terveydenhuoltomenojen kuormittamia ja pitkäaikaissairaita. Maksukaton tulee olla perhekohtainen.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan taustalinjat painottavat ennaltaehkäisyä.

Seuraavan hallituksen ohjelmaan tulee kirjata tavoitteeksi toteuttaa vaalikauden aikana lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistus päämääränä hoidollisen tasa-arvon vahvistaminen ja pitkäaikaissairauden hoitokulujen alentaminen sekä korvausjärjestelmän selkeyttäminen.

2. TAUSTA

2.1. SOSIAALI- JA TERVEYSPOLITIIKAN SUUNTANA EHKÄISY

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kansanterveysartiklaan 152 perustuva, syyskuussa 2002 hyväksytty EU:n uusi kansanterveysalan toimintaohjelma vuosille 2003-2008 korvaa nykyisen sairaussuuntautuneen lähestymistavan terveyttä edistävillä ja tauteja ehkäisevillä ohjelmalinjoilla. Ohjelmassa painotetaan kokonaisvaltaista eri alojen politiikkojen - kuten sosiaalipolitiikan - ennakoivaa käyttöä terveyden taustatekijöihin myönteisesti vaikutettaessa (kohta 24).

EU:n komissio nimesi diabeteksen Eurooppaa uhkaavaksi vakavaksi kansanterveyden ongelmaksi (KOM (2000) 285 lopullinen, 2000/0119 (COD) s. 8). Yhdeksi toimintaohjelman painopistealueeksi on valittu sydän- ja verisuonitaudit (kohta 10), jotka ovat diabeetikkojen yleisin ennenaikaisen kuoleman syy.

Kansallista terveyspolitiikkaamme linjaavassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan diabeteksen olevan ehkäiseviä toimenpiteitä vaativa yleistyvä terveysongelma. Ohjelmassa painotetaan terveyden edistämistä (s. 11) ja työikäisten työ- ja toimintakyvyn kehittämistä siten, että työelämässä jaksettaisiin nykyistä pitempään (s. 15). Yli 75-vuotiaiden keskimääräisen toimintakyvyn tulee jatkua nykyisen suuntaisena. Terveyden edistämisen näkökulma kehotetaan ottamaan kaikissa terveyspalveluissa nykyistä paremmin huomioon (s. 28).

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspoliittisen strategian toimintalinjat ohjaavat ehkäisevän näkökulman priorisointiin sekä lisäämään päätösten sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten arviointia (s.16).

Diabetesliitto ei ainoastaan paneudu diabeetikkojen sosiaali- ja terveyspoliittiseen edunvalvontaan vaan omistautuu samalla itse aktiivisesti diabeteksen valtakunnallisen ehkäisyn ja hoidon suunnitteluun ja organisointiin. Liitto on keskeinen vaikuttaja tyypin 2 diabeteksen lääkkeettömien hoitomuotojen tehostamisessa.

Taustalla etenee ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista toteuttava kansallinen Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma 2000-2010 (DEHKO). Sitä tukevat meneillään olevat monet hankkeet, kuten mm. yhdessä Sydäntautiliiton kanssaorganisoitu "Pieni päätös päivässä" -elintapakampanja. Dehkon avaintoimenpiteisiin sisältyy suositus lääkityksestä. "Erityiskorvattavien lääkkeiden myöntämisperusteita muutetaan sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden alentamista suosivaksi. Veren rasvoja alentavat lääkkeet tulee saada erityiskorvattaviksi kaikille niitä tarvitseville diabeetikoille. Rasva- ja verenpainelääkkeiden käyttö erityiskorvattuina tulee voida aloittaa alemmilla tasoilla kuin ei diabeetikoilla (s. 58)".

Perustuslain 7§:n mukaan jokaisella on oikeus elämään. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan oikeudesta elämään voidaan johtaa yleinen velvollisuus sellaisiin julkisen vallan toimiin, joilla edistetään elämän edellytyksiä (HE 309/1993 vp). Elämää ylläpitävän, korvaavan insuliinihoidon tulee olla kokonaan korvattua.

Perustuslain 19 §:n 3 mom. mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Diabeetikolle edellytykset toimia täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä luo omahoito, jonka tärkein elementti on asianmukainen lääkitys.

Lääkkeiden järkevä ja kustannustehokas käyttö on kaikkien yhteinen etu. Investoimalla tehokkaaseen hoitoon, josta potilaalle aiheutuvat kustannukset eivät heikennä parantumattomasti sairaiden mahdollisuutta sitoutua hoitoon vähennetään myöhemmin uhkaavia lisäsairauksia, lisäkustannuksia ja ennenaikaisia kuolemia. Oikeaan osuvat tehokkaat hoitoratkaisut vähentävät myös välittömiä hoitokustannuksia.

2.2. DIABETEKSEN LÄÄKEHOITO JA SEN KUSTANNUKSET

Neljällä prosentilla (yli 200 000 henkilöllä) suomalaisista on diabetes. Heidän hoitoonsa kuluu yli 11 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Diabetes on parantumaton, vakava ja monimuotoinen sairaus, jonka hoito on vaativaa niin diabetesta sairastavalle kuin terveydenhuollon ammattilaiselle. Diabeetikon lääkehoito on korvaavaa (insuliininpuutoksen korvaushoito) tai korjaavaa (aineenvaihduntahäiriöiden normalisointi).

Tyypin 1 diabeetikolla (insuliininpuutos, nuoruustyypin diabetes) insuliini on elintärkeän hormonin korvaushoitoa: insuliinin pistämättä jättäminen johtaa kuolemaan kahdessa vuorokaudessa. Insuliinin liian vähäinen käyttö johtaa lapsilla kasvun ja kehityksen häiriöihin. Muu lääkehoidon riittämättömyys johtaa kehittyvien lisäsairauksien myötä elämänlaadun heikkenemiseen, laitoshoitoon ja pidemmällä aikavälillä ennenaikaiseen kuolemaan.

60-80 prosenttia diabeetikoista sairastaa vahvasti perinnöllistä tyypin 2 diabetesta (aikuistyypin diabetes), joka on monimutkainen aineenvaihduntahäiriö. Se lisääntyy räjähdysmäisesti erityisesti työikäisten miesten keskuudessa. Samalla se on siirtymässä yhä nuorempiin ikäryhmiin: lasten ja murrosikäisten tyypin 2 diabeetikoiden määrä lisääntyy. Suomalaisten diabetesvuosien määrä on kasvussa.

Diabeteksen diagnoosiluokittelu on laajentunut (WHO 1998). Potilaan sairastaman diabetestyypin määrittäminen ei ole yksiselitteistä ja diagnoosi voi vaihtua taudin kliinisen kehittymisen myötä. Suurelle osalle tyypin 2 diabeetikoista alkuvaiheen suhteellinen insuliinipuutos muuttuu ajan myötä absoluuttiseksi insuliinipuutokseksi. Insuliinikorvaushoidon tarve ei siten ole diabetestyyppiin sidonnainen.

Diabeteksen hoitotulokset ovat tiedossa olevista hoitokeinoista huolimatta edelleen riittämättömät (DEHKO 2000). Tilanteen korjaamiseksi uusimmat hoito-ohjeet (mm. Lääkärin käsikirja 2001, Eurooppalaiset hoitosuositukset) korostavat hoidon yksilöllistä räätälöintiä ja kokonaisvaltaista hoitoa, jossa veren sokeripitoisuuden korjaamisen ohella on tärkeää verenpaineen ja veren rasvahäiriöiden normalisointi. Tehokkaalla lääkehoidolla estetään tai siirretään myöhemmäksi diabetekseen yleisesti liittyviä kallista vuodeosastohoitoa vaativia lisäsairauksia (kuten sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti, aivohalvaus ja jalkojen amputaatiot, näönmenetykseen johtavat silmänpohjan verisuonitukokset tai verenvuodot ja munuaisten vajaatoiminta).

Viime vuonna tehdyn (Vikman S., henkilökohtainen tiedonanto) suomalaisen tutkimuksen mukaan tuoreen sepelvaltimotapahtuman jälkeen diabeetikoista 16,1 prosenttia ja ei-diabeetikoista 7,6 prosenttia oli puolen vuoden kuluessa kuollut. Myös aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa alle 65-vuotiaiden diabeetikoiden kuolleisuus ensimmäisen vuoden aikana ensimmäisen sairastetun sydäninfarktin jälkeen on ollut miehillä 45,5 prosenttia ja naisilla 38,5 prosenttia (FINMONICA). Kuopiolaisessa tutkimuksessa on todettu, että vastatodetuista tyypin 2 diabeetikoista miehistä 28,6 prosenttia ja naisista 25,4 prosenttia oli kuollut sydän- ja verisuonisairauksiin 10 vuoden kuluessa, mikä oli 4-6-kertainen määrä ikätovereihin verrattuna. (Miettinen ym. 1988.) Kuolleisuutta voidaan vähentää tehokkaalla kolesterolin hoitamisella 23 prosenttia (HPS-tutkimus).

Diabeteksen hoito sinänsä ei ole kallista, mutta lisäsairauksien hoito on. Diabeetikoiden hoidon vuotuiset kustannukset olivat v. 1997 875 milj. € ( 5,2 mrd. mk) ilman mielenterveyspalveluja. Kustannuksista 370 milj. € (2,2 mrd. mk) koostui muiden sairauksien kuin diabeteksen hoidosta. Diabeteksen ja siitä johtuvien sairauksien hoidon aiheuttamat lisäkustannukset olivat 505 milj. € (3 mrd. mk), mikä on 58 prosenttia diabeetikoiden hoidon vuotuisista kustannuksista. Lisäsairaudet nostavat diabeteksen aiheuttamat hoitokustannukset tyypin 1 diabeetikoilla keskimäärin 12-kertaisiksi, ja tyypin 2 diabeetikoilla keskimäärin 24-kertaisiksi. (Kangas 2001.)

70 prosenttia diabeetikoista on välttynyt lisäsairauksilta. Heidän hoitokustannustensa osuus diabeteksen aiheuttamista hoidon lisäkustannuksista on vain 10 prosenttia. Sitä vastoin niiden 30 prosentin osuus, jotka kärsivät diabeteksen lisäsairauksista, hoitokulujen osuus on 90 prosenttia diabeteksen hoidon aiheuttamista lisäkustannuksista. (Kangas 2001.)

Veren sokeripitoisuutta alentavat lääkkeet vastasivat v. 1995 tyypin 1 diabeetikoilla noin 60 % ja tyypin 2 diabeetikoilla noin 40 % lääkehoidon kokonaiskustannuksista (Reunanen ym. 2000).

3. ARVIOINTI

Arviointia on pyydetty erityisesti: 1) lääkkeiden uudenlaisesta korvausluokittelusta, 2) erityiskorvattavuusluokkaan pääsemisen edellytyksistä ja 3) erityiskorvattavuuden edellytysten arviointimenettelystä.

3.1. LÄÄKKEIDEN UUDENLAINEN KORVAUSLUOKITTELU

Kahden sijaan korvausluokkia tulisi edelleenkin olla kolme:
- 100 prosentin korvausluokka korvaavassa ja korjaavassa sairauden hoidossa
- erityiskorvausluokka muiden muassa vakavien, vaikea-asteisten ja pitkäaikaisten komplikaatioiden ennaltaehkäisyä ja ennusteen parantamista varten)
- peruskorvausluokka.

Insuliinivalmisteen tulee olla 100 prosenttisesti korvattua. Tyypin 1 diabeetikolle insuliini ei ole varsinainen lääke, vaan elintärkeän elimistöstä kokonaan tai osittain puuttuvan hormonin korvaava valmiste, elinehto. Insuliinin puutos aiheuttaa aina nopeasti (12-24 h) hengenvaaran, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan 48 tunnin kuluessa.

Muissa diabetestyypeissä insuliinilla on sama korvaava tai korjaava funktio. Näin on myös raskausdiabeteksessa (raskauden aikana puhkeava, mutta sen jälkeen korjaantuva tila). Insuliinin hinta on este sen käytölle. Insuliinihoito on kuitenkin välttämätöntä aina silloin, kun lääkäri sen katsoo tarpeelliseksi. Insuliininhoidon ollessa elämää ylläpitävää korvaavaa hoitoa tulee sen olla hankittavissa ilman ostokertaista omavastuuta.

Tyypin 2 diabetesta on kutsuttu myös valtimosairaudeksi, sillä siihen liittyy kokonainen oireyhtymä, jonka hoidossa tulee verensokeria alentavan lääkityksen lisäksi huomioida yhtä lailla veren rasva-arvoja korjaava ja verenpainetta alentava lääkitys. Korvausjärjestelmän tulisi palvella myös tällaista kokonaisvaltaista ja moniulotteista hoitoa siten, ettei potilaan taloudellinen tilanne muodostu välttämättömän hoidon esteeksi. Toinen tärkeä korvausjärjestelmään omaksuttava näkökulma on sairauden ja sen etenemisen ehkäisy ja / tai mahdollisimman varhainen hoito. Lääkkeen erityiskorvattavuuden perusteita tulee tarkastella myös kyseessä olevan sairauden hoidon korvattavuuden näkökulmasta.

Laihdutuslääkkeistä voi huomattavan ylipainoinen diabeetikko saada nykyisin tietyin edellytyksin 50 % peruskorvauksen. Pieni ryhmä diabeetikoista ei onnistu laihtumaan ilman lääkehoitoa. Lääkityksen tulee edelleen säilyä korvattavana silloin kun se liittyy elintapojen muutoksiin ja on yhdistetty osaksi yksilöityä ja dokumentoitua painonhallintaohjelmaa. Tälle ryhmälle lääkkeen korvaamattomuus on todennäköinen hoitoon sitoutumista vaikeuttava tekijä.

Esitetty ostokertakohtaisesti toistuva omavastuu - myös vuotuisen omavastuukaton täytyttyä - nostaisi pitkäaikaissairaiden lääkehoidon toteuttamisen kynnystä. Korvaavan insuliinihoidon jokaiseen ostokertaan sidottu useita kertoja vuosittain toistuva omavastuuosuus ei ole perustuslain h 19 §:n 3 mom. mukainen. Esitetty korvausluokittelu kuormittaisi erityisesti pitkäaikaissairaita. Pitkäaikaissairasta ei tässä asiassa voi verrata harvoin sairastavaan, periaatteessa terveeseen ja työkykyiseen henkilöön. Norjassa 174,87 € suuruisen omavastuukaton ylittämisen jälkeen syntyvistä kustannuksista korvataan kaksi kolmasosaa. Ruotsissa omavastuukatto on porrastettu: korvauksen määrä kasvaa lääkekulujen kasvaessa. Lääkkeet, jotka potilas hankkii 198,51 € omavastuukaton ylittymisen jälkeen, ovat hänelle kokonaan maksuttomia.

Myös sellaisten lääkemääräyksellä hankittavien valmisteiden, joilla ei ole kohtuullista, korvausperusteeksi vahvistettua tukkuhintaa, tulee vaikuttaa vuotuisen omavastuun kertymiseen.

Kaiken kaikkiaan kotitalouksien maksama kustannusosuus terveydenhuollon kokonaismenoista on kasvanut. 1990-luvun lopussa kotitaloudet maksoivat jo viidenneksen terveydenhuollon kustannuksista, kun vuonna 1990 osuus oli 16 prosenttia, mikä on kansainvälisesti vertaillen korkea. (Ohtonen 2002). Myös julkisen rahoituksen osuus lääkekustannuksista on Suomessa kansainvälisesti verrattuna Euroopan pienimpiä. (Martikainen ja Rajaniemi 2002, s. 21.) Lisäksi diabeetikon omiin kokonaiskustannuksiin kuuluu usein -vastoin KHO:n päätöksiä ja sosiaali- ja terveysministeriön suositusta- myös verensokerin omaseurannassa välttämättömiä välineitä. (STM 2001:21, s. 16; Kuluttaja 1/2002 s. 36).

Maksuttomat palvelut ovat herättäneet väitteitä maksuttomien palvelujen turhasta kustannuksia lisäävästä käytöstä ja heikosta arvostuksesta. Tämäntyyppiset väitteet on tehdyn selvityksen mukaan arvioitu heikosti perustelluiksi terveydenhuollossa (Niemelä, J. Terveydenhuollon asiakasmaksut. Mistä tosiasiassa on kyse? STM 1999:2.)

3.2. ERITYISKORVAUSLUOKKAAN PÄÄSEMISEN EDELLYTYKSET JA ARVIOINTIMENETTELY

Ehdotamme 100 prosentin kokonaan korvattavien lääkkeiden luokan lisäämistä.

Tyypin 2 diabeetikon verensokeriarvot voivat olla kunnossa, mutta sairaus on silti vaikea esim. silloin kun potilaalla on työkyvyttömyyteen johtanut neuropatia ja silmänpohjamuutoksia tai sairastettu sydäninfarkti. Erityiskorvausluokkaan pääsemisen edellytykseksi vaikean ja pitkäaikaisen sairauden rinnalle on lisättävä yhtä tärkeänä erilaisen vammautumisen ja ennenaikaisen kuoleman estämiseen tähtäävä ennaltaehkäisevä näkökulma.

Erityiskorvattavuutta (mukaan luettuna insuliini) voi tyypin 2 diabeteksessa hakea vasta 12 kk kuluttua sairauden diagnosoinnista (ensin 6 kuukauden lääkkeetön hoito, jonka jälkeen 6 kuukauden lääkitys peruskorvauksella). Tilanne vaatisi usein lääkehoidon pikaista aloittamista ja kalliin hintansa vuoksi insuliinin kokonaan korvattavuutta hoidon alusta alkaen. 6 kuukauden odotusaikaa on kohtuullista soveltaa silloin, kun Hba1C on sairastumisvaiheessa alle 8 prosenttia. Arvon ollessa tätä korkeampi, diabetes on ollut piilevänä jo vuosikausia ja lääkehoito on aloitettava ilman odottelua. Lainsäädännössä tulisi taata, ettei alemmanasteisin säädöksin, kuten Kelan ohjein, estetä tehokkaan lääkehoidon aloittamista silloin kun siihen on ilmeinen tarve.

Erityiskorvattavuuden kahden vuoden karenssiajan poistamisella tulisi edesauttaa uusien valmisteiden korvattavaksi pääsyä, mikä mahdollistaisi nykyistä paremmin yksilöllisesti räätälöitävän, potilaan elämänlaatua parantavan ja tarpeellisen lääkehoidon käyttöönottoa.

Kannatettavaa on erityiskorvattavien lääkkeiden päätöksenteon keventäminen ja ehdotus hallintomenettelyn uudistuksesta (kustannusten säästöistä päättää eri asiantuntijaelin kuin lääkekorvauksista). Asiantuntijaelimen sairausspesifisyys tulee varmistaa (esim. sisätautien asiantuntemus ei vielä välttämättä ole diabeteksen asiantuntemusta). Asiantuntijaelimeen tulee kuulua vakituinen potilaiden edustaja.

3.3. MERKITTÄVIEN JA KALLIDEN LÄÄKKEIDEN MÄÄRITTELY JA HARVINAISLÄÄKKEIDEN KORVATTAVUUSKYSYMYS

Erityisen kannatettavaa on harvinaisten ja erityisluvallisten lääkkeiden korvattavuuden helpottuminen tietyissä vaikeissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa.

Ennaltaehkäisevä ulottuvuus tulee ottaa huomioon merkittävien ja kalliiden lääkkeiden korvausmäärittelykriteereissä. Ehdotettu arviointimenettely poistaisi erektiohäiriön hoidon kokonaan korvausten ulkopuolelle. Hoidon hinta on valmisteesta riippuen 10-14 € / annos. Hoitamaton erektiohäiriö on yhteydessä depressioon ja vaikuttaa myös muuhun hoitoon sitoutumiseen, joten on perusteltua ettei sitä jätetä kenellekään pitkäaikaissairauteen liittyvänä 0-korvausluokkaan.

4. LASKELMIA

Selvitysmiehen esittämä uudistus tulisi vaikeuttamaan pienituloisten diabeetikkojen toimeentuloa, mikä tulisi näkymään pitkäaikaissairaudesta aiheutuvana toimeentulotuen tarpeena sekä korotettujen vammais- ja eläkkeensaajien hoitotukien määrien kasvuna. Insuliiniomavastuu kymmenkertaistuisi (+ 37€ / 3 kk).

Myös useaa päällekkäistä lääkitystä käyttävien diabeetikkojen omavastuuosuus moninkertaistuisi. Esimerkkinä on tavanomainen tyypin 2 diabeetikko, jonka nykyiset 3 kk:n kustannukset ovat 157,41 euroa ja uudet esityksen mukaiset 207,81 euroa / 3kk. Kolmen kuukauden lääkityksen hintaero olisi + 50,40 €.

Erityisesti omavastuun kohoaminen tulisi tuntumaan perheessä, jossa on useampia kuin yksi diabeetikko. Esimerkiksi perheen, jonka toisella vanhemmalla ja kahdella lapsella on tyypin 1 diabetes, vuosittaiset lääkemenot kuusinkertaistuvat. Kun kustannukset ovat nyt 12,6 € / 3 kk (50,4 euroa vuodessa), ehdotetussa uudessa järjestelmässä ne olisivat 81,78 € / 3 kk (327,12 € vuodessa). Kolmen kuukauden lääkkeiden hintaero olisi nykyiseen verrattuna +69,19 €.

Geneerinen substituutio ei välttämättä auta diabeetikkoja. Tyypillinen tablettihoitoinen tyypin 2 diabeteksen lääkeyhdistelmä (sokeri-, verenpaine- sekä rasvalääkkeet ja asetosalisyyli ) maksaa potilaalle kolmessa kuukaudessa nykyistä halvinta geneeristä yhdistelmää käyttäen 85,63 € ja ehdotetussa uudessa sama yhdistelmä maksaisi 138,04 €.

Tampereella 9.12.2002

Jorma Huttunen
toimitusjohtaja Riitta Koivuneva
sosiaali- ja terveyspoliittinen sihteeri

VIITTAUKSET
• Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma 2000-2010. Diabetesliitto 2000.
• Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1786/2002/EY, 23.9.2002, yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003-2008) hyväksymisestä. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 271/1 9.10.2002.
• Kangas, T. Diabeetikoiden ja verrokkien terveyspalvelujen käyttö ja kustannukset Helsingissä. Suomen lääkärilehti 2001; 56 (13): 1525-1531.
• Kansaneläkelaitoksen tilastollinen vuosikirja 2000. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja T9:58 2001.
• Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan yhteisön terveysstrategiasta. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi. KOM (2000) 285 lopullinen 2000/0119 (COD).
• Konsolidoidut sopimukset. Sopimus Euroopan unionista . Euroopan yhteisön perustamissopimus. 1997.
• Martikainen J., Rajaniemi, S. EU-maiden, Islannin ja Norjan lääkekorvausjärjestelmät. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 54, Kela 2002.
• Miettinen H., Lehto S., Salomaa V., Niemelä M., Haffner SM., Pyörälä K., Tuomilehto J.: Impact of diabetes mortality after the first myocardial infarction. Diabetes Care 1998; 21: 69-75.
• Niemelä,J. Terveydenhuollon asiakasmaksut. Mistä tosiasiassa on kyse? Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1999:2.
• Oulasvirta L, Ohtonen J, Stenvall J: Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:19.
• Reunanen A., Martikainen J., Kangas, T., Klaukka T. Diabetespotilaat käyttävät lähes kaikkia lääkkeitä yleisemmin kuin muut. Suomen lääkärilehti 2000; 48: 4966-9.
• Selvitys terveyskeskusten hoitoväline- ja hoitotarvikejakelusta sekä kunnallisen terveydenhuollon maksukatosta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Monisteita 2001:21.
• Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 -kohti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:3.
• Sosiaaliturvan suunta 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:2.
• Suomen lääketilasto 2001. Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos 2002.
• UK Prospective Diabetes Study (UKPDS). Tight blood glucose control and risk of macrovascular and microvascular complication in type 2 diabetes. BMJ 1998; 317: 703-713.
• Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4.
• Vikman, S: henkilökohtainen tiedonanto 25.11.2002
• Ylitalo, P. Lääkkeiden korvausjärjestelmän laajuus ja sisältö. Selvitysmiesraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:16.

Palaa otsikoihin