Kirjallinen kysymys pitkävaikutteisten insuliinianalogien erityiskorvattavuudesta

Eduskunnan puhemiehelle

Diabetes on monimuotoinen sairaus. Päätyyppejä on kaksi. Tyypin 1 diabeteksessa tunnusomaista on haiman insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutuminen ja insuliinipuutos. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin vaikutus elimistössä on heikentynyt tai omassa insuliinituotannossa on erityshäiriö. Tyypin 1 diabeteksessa hoitona on aina insuliinin pistäminen, usein myös tyypissä 2. Olennaista diabeteksen hoidossa on yksilöllisyys ja kullekin sopivien insuliinien tai muiden lääkkeiden käyttö. Tutkimustyön ja tuotekehittelyn tuloksena käyttöön onkin tullut uudenlaisia insuliineja. Näin omahoidon ja hyvän hoitotasapainon saavuttamisen edellytykset ovat parantuneet. Hoidon mahdollisimman hyvä onnistuminen on tärkeää diabeetikoiden elämänlaadun sekä lisäsairauksien ehkäisyn kannalta.

Uusina pitkävaikutteisina insuliinianalogeina käytössä ovat glargininsuliini ja detemirinsuliini. Myös näiden uusien pitkävaikutteisten insuliinianalogien tulisi olla sairausvakuutuslain erityiskorvattavuuden piirissä 100 prosentin korvausluokassa kaikkien diabeetikkojen osalta ilman kahden vuoden odotusaikaa ja ilman rajoituksia. Nyt näin ei ole. Erityisen huolestuttavaa on, että lääkkeiden hintalautakunta hylkäsi elokuussa glargininsuliinin erityiskorvattavuuden tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Tämä insuliini on ollut peruskorvattava kahden vuoden ajan 1.7.2003 alkaen ja sillä on vahvistettu tukkuhinta.

Hintalautakunnan hylkäävä päätös syntyi vastoin asiantuntijatahojen lausuntoa. Kansaneläkelaitos totesi lausunnossaan muun muassa, että glargininsuliini täyttää tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoidossa
sairausvakuutuslain erityiskorvattavalle lääkkeelle asettamat vaatimukset. Kansaneläkelaitos ehdottikin, että erityiskorvattavuudelle asetettu tyypin 1 diabeteksen hoitoon sidottu rajoitus poistettaisiin.

Lääkkeiden hintalautakunnan asiantuntijaryhmä puolsi myös rajoituksen poistamista vedoten glargininsuliinista saatavaan erityiseen hoidolliseen etuun NPH-insuliineihin verrattuna hoidettaessa tyypin 2 diabetesta. Puoltavista asiantuntijalausunnoista huolimatta päätös oli kielteinen.

Hintalautakunnan kielteisen päätöksen seurauksena tyypin 2 diabeetikot ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan. Monet heistä olivat paremman hoitotasapainon saavuttamiseksi jo siirtyneet käyttämään uutta, heille peruskorvattua pitkävaikutteista insuliinia ja odotusarvo erityiskorvattavuuden toteutumisesta vihdoinkin oli suuri. Kielteisen päätös oli suuri pettymys.

Päätöksen perustelut lisäkustannuksista ja viittaus uusiin erityiskorvattaviin lääkevalmisteisiin käytettävän määrärahan niukkuudesta tuntuvat myös terveystalouden näkökulmasta kestämättömältä. Diabeteksen aiheuttamista kustannuksista lääkkeiden osuus on vähäinen, pääosa johtuu lisäsairauksista ja niiden hoidosta. Lisäsairauksien ehkäisemiseksi onkin tehtävä kaikki voitava hyvän hoidon edistämiseksi ja diabeetikoiden elämänlaadun parantamiseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pitkävaikutteisten insuliinianalogien erityiskorvattavuuden saamiseksi tasapuolisesti kaikille diabeetikoille yksilöllisesti parhaan hoidon toteuttamiseksi ja tätä kautta diabeetikoiden hoitotasapainon ja elämänlaadun parantamiseksi?

Matti Väistö
Puheenjohtaja
Suomen Diabetesliitto ry

Palaa otsikoihin