Diabetesliitto: Viitehintajärjestelmä hämärtää korvausjärjestelmää muttei vaaranna potilaiden hoitoa

SUOMEN DIABETESLIITTO RY

Sosiaali- ja terveysministeriö
PL 33
00023 VALTIONEUVOSTO

Viite: Lausuntopyyntö STM006:00/2008
Luonnos hallituksen esityksestä laeiksi sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta

Diabetesliitto kiittää lämpimästi mahdollisuudesta antaa lausunto sosiaali- ja terveysministeriön luonnoksesta hallituksen esitykseksi ottaa Suomessa käyttöön viitehintajärjestelmä. Lääkehoitojen kehittyessä, uusien kalliiden innovaatioiden tullessa markkinoille ja lääkehoitoa tarvitsevan väestönosan kasvaessa on potilaiden hyvän hoidon toteuttaminen kohtuullisin kustannuksin erittäin haasteellinen tehtävä.

Uudistuksen lähtökohtana on taloudellinen säästö. Myös potilaat ovat sairausvakuutuksen rahoittajia eivätkä halua tarpeettomasti kasvattaa yhteiskunnan lääkemenoja. Kustannusajattelun sijaan lääkekorvauksiin liittyvien uudistusten ytimessä tulisi aina olla potilaan hoidon parantaminen.

Lääkehoidon kustannusvaikutuksia ei tulisi tarkastella irrallaan sairauksien hoidon kokonaiskustannuksista. Diabetesliitto muistuttaa, että investoimalla kallishintaiseenkin diabeteksen lääkehoitoon voidaan onnistua estämään tai hidastamaan diabeteksen kalliita lisäsairauksia.

Diabetes on vakava sairaus. Hoitoon liittyy sekä akuutteja että pitkäaikaisia komplikaatioita. Akuutteja ovat liian matalasta verensokerista johtuvat tajunnan häiriöt (tajuttomuuden, aivovaurion sekä menehtymisen riski). Pitkällä aikavälillä puutteellisesti hoidettuun diabetekseen liittyy useiden lisäsairauksien riski. Diabetes on johtava syy työikäisten näönmenetykselle, johtava syy munuaisten vajaatoimintaan ja tärkein estettävissä oleva syy jalka-amputaatioihin. Diabeetikoilla on 2- 4-kertaisesti lisääntynyt sydän-verisuonitautikuolleisuus ja halvausriski. 75 prosenttia diabeetikoista kuolee sydäntapahtumiin. Tyypin 1 diabeetikoiden kuoliniän mediaani vuonna 2002 oli 50 vuotta.

Diabeteksen hoito vie n. 11 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Diabeteksen perushoito ei ole kallista, mutta puutteellisesta hoidosta aiheutuvat lisäsairaudet nostavat hoitokustannukset tyypin 1 diabeetikoilla yli kymmenkertaisiksi ja tyypin 2 diabeetikoilla yli kaksikymmenkertaisiksi.

Tällä hetkellä noin puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta. Heidän lisäkseen sairastumisvaarassa on 700 000 suomalaista. Tulisi huolellisesti miettiä, miten lääkehoitoa käytetään apuna, jotta diabeteksen hoidossa kokonaisuuden kannalta onnistutaan hyvin ja kohtuullisin kustannuksin.

Vaikka lääkekustannusten hillitseminen on myös potilaiden intressi, ei yleisperusteluissa esitetty viitehintajärjestelmän tavoite lisätä potilaiden kustannustietoista käyttäytymistä kuulosta asianmukaiselta järjestelmään siirtymisen perusteelta. Lääkkeet eivät ole kulutushyödykkeitä. Diabeteksen hoidossa käytetään ylemmän erityiskorvausluokan lääkkeitä. Diabetes on valtioneuvoston asetuksessa mainittu vaikea ja pitkäaikainen sairaus, jonka hoidossa käytetään vaikutustavoiltaan korvaavia, korjaavia ja välttämättömiä lääkkeitä. Parantumattomasti sairailla ja pysyvästi lääkehoidosta riippuvaisilla henkilöillä on siinä määrin inhimillistä kärsimystä ja taakkaa sairautensa kanssa selviämisestä, ettei heiltä voida vaatia sellaista, että he vielä lisäksi kantaisivat syyllisyyttä sairautensa yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista.

Esitetyssä viitehintajärjestelmässä potilaan maksuosuus kasvaisi vain, jos hän kieltäisi lääkkeen vaihdon samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävään halvempaan kauppanimeen. Tällainen valinta ei myöskään kertyisi lääkkeiden maksukaton piiriin. Diabetesliitto ei katso esitetyn viitehintajärjestelmän vaarantavan potilaan hoitoa, sillä esityksessä lääkärille on annettu mahdollisuus kieltää vaihto hoidollisin tai lääketieteellisin perustein. Tällöin viitehinnan ylittävä osuus laskettaisiin potilaan maksukaton piiriin. Diabetesliitto pitää näitä lähtökohtia hyvinä, mutta ehdottaa jälkimmäisen kohdan selkeämpää muotoilua lopulliseen lakiin.

Lisäksi laissa tulisi turvata varajärjestelmä sellaisia tilanteita varten, joissa myyntiluvan haltija ei jostain syystä tekisi vaadittavia hintailmoituksia ajoissa. Tällaisesta tilanteesta ei saisi seurata, että potilas jäisi yhtäkkiä ilman korvausta.

Viitehintajärjestelmään kuuluvien valmisteiden toimitusvarmuus tulee turvata kaikissa apteekeissa. Mikäli viitehinnan piirissä olevia valmisteita ei jostain syystä pystyttäisi toimittamaan, potilaan tulisi saada korvaus toimitetun valmisteen hinnasta. Esimerkiksi kiireellistä lääkehoitoa vaativissa tilanteissa, kuten diabeetikoiden äkillisissä antibioottihoitoa vaativissa tulehduksissa, tällainen korvauksetta jääminen olisi täysin kohtuutonta. Kiireellisissä tilanteissa ei voida jäädä odottamaan, että tukkukaupasta saadaan viitehintajärjestelmässä oleva valmiste seuraavana päivänä tai viikonloppuisin vasta 2-3 päivän kuluttua.

Viitehintajärjestelmään siirtyminen ei myöskään saa vaarantaa syrjäseutujen apteekkien toimintamahdollisuuksia. Diabetesliitto pitää tärkeänä, että lakimuutosten vaikutusta seurattaisiin ja lakeja korjattaisiin, mikäli potilaille syntyy haittoja lääkkeiden saatavuudessa.

Insuliinit ja muut pistoksina annettavat lääkehoidot tulee jatkossakin säilyttää geneerisen lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän ulkopuolella. Geneeriseen lääkevaihtoon liittyvästä viitehintajärjestelmästä ei tulevaisuudessa tule siirtyä terapeuttiseen viitehintamalliin.

On esitetty arvioita, että viitehintajärjestelmään siirtyminen nostaisi lääkkeiden hintatasoa. Diabetesliitto toivoo, että tällaiset arviot selvitettäisiin perusteellisesti. Järjestelmään ei tule siirtyä, mikäli pitkäaikaissairaiden maksurasitus kasvaisi.

Viitehintajärjestelmään siirtymisen myötä luvattujen säästöjen tulisi kohdentua uusien lääkevalmisteiden pääsyyn korvausjärjestelmään. On huolehdittava, ettei viitehintajärjestelmä ole esteenä uusien innovaatioiden saapumiselle Suomeen.

Diabetesliiton mielestä lääkkeiden korvausjärjestelmään pääsyä tulisi arvioida myös potilaan elämänlaadun näkökulmasta yhdessä kustannusten kanssa. Lääkkeiden hintalautakunnassa tulisi olla potilaiden edustus ja hintalautakunnan tulisi kuulla potilasjärjestöjä tehdessään päätöksiä. Hintalautakunnalla on suuri valta päättää kansalaisten lääkehoidosta. Suuri valta yhdistettynä puutteelliseen näkökulmaan on kyseenalaista kansalaisten oikeusturvan kannalta. Myös potilaalle tulisi antaa oikeus muutoksenhakuun hintalautakunnan päätöksistä. Nyt tämä oikeus on vain myyntiluvanhaltijoilla.

Uudistus mutkistaa potilaan kannalta jo ennestään monimutkaista lääkekorvausjärjestelmää. Diabetesliitto toivoo viranomaisilta erityistä panostusta uudistuksen tekemisestä potilaille ymmärrettäväksi.

Viitehintajärjestelmän kaltaisista lääkekorvausjärjestelmän osauudistuksista tulisi luopua. Sitä vastoin tulisi uudistaa koko lääkekorvausjärjestelmä. Tutkittavaksi tulisi ottaa kustannusperusteinen malli, johon voisi sisältyä geneerinen lääkevaihto.

Diabetesliitosta on huolestuttavaa, ettei suuri osa potilaista ota lääkärin heille määräämiä lääkkeitä. Osaksi tähän on syynä se, ettei potilailla ole taloudellisia mahdollisuuksia lunastaa tarpeellisia lääkkeitään. Viitehintajärjestelmän avulla saavutettavat säästöt tulisi kohdentaa pienentämään kansainvälisesti katsoen hyvin korkeita potilaiden omavastuuosuuksiamme.

Tampereella 26.5.2008

Jorma Huttunen
toimitusjohtaja 
Suomen Diabetesliitto ry

Pirjo Ilanne-Parikka
ylilääkäri
Suomen Diabetesliitto ry

Riitta Koivuneva
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija
Suomen Diabetesliitto ry

Palaa otsikoihin