Diabetesliitto antoi lausuntonsa lääkekorvaustyöryhmän loppuraporttiin

Suomen Diabetesliitto ry:n liittohallitus
Tampereella 8.9.2001 / Lyhennelmä lausunnosta

Nykyinen lääkkeiden korvausjärjestelmä on Diabetesliiton liitohallituksen hyväksymän lausunnon mukaan vaikeasti ymmärrettävä, hallinnollisesti monimutkainen ja nykyaikaisen lääkehoidon kannalta jäykkä. Tarkoituksenmukaisen lääkehoidon toteuttamisessa kustannustekijät ja hoidolliset tekijät sekaantuvat vahingollisesti. Nykyinen järjestelmä ohjaa diabeteksen lisäsairauksien riskitekijöiden hoitamiseen erillisinä, sillä lääkekorvaukset niiden kohdalla ovat täysin eritasoiset.

Lääkekorvaustyöryhmä 2000:n loppuraportin näkökulma on Diabetesliiton lausunnon mukaan varsin yksiselitteisesti lääkekustannuksia hillitsevä ja järjestelmäkeskeinen. Lääkkeiden käyttäjien asiakasnäkökulma puuttuu. Lääkekorvausmalleja tulisi tarkastella myös potilaan näkökulmasta: miten erilaiset korvausmallit edistävät lääketieteellisessä hoidossa tarkoituksenmukaisten lääkkeiden käyttöä.

Diabeteksen hoitotulokset ovat tiedossa olevista hoitokeinoista huolimatta edelleen riittämättömät. Tilanteen korjaamiseksi uusimmissa hoito-ohjeissa korostetaan hoidon yksilöllisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta: veren sokeripitoisuuden korjaamisen ohella on tärkeää verenpaineen ja veren rasva-arvojen normalisointi sekä asetyylisalisyylihapon päivittäinen käyttö.

Merkittävimmät diabeteksen hoidon kustannussäästöt löytyisivät lisäsairauksien vähentymisen myötä, jos aikuistyypin diabeetikoiden sydän- ja verisuonitauteja ennaltaehkäistäisiin ja hoidettaisiin nykyistä ärhäkämmin. Käytännön työssä diabeetikkojen lääkehoidon ongelmana on pikemminkin suunnitellun lääkehoidon osittainen tai kokonaan käyttämättä jättäminen kuin liika lääkkeiden käyttö. Tavallisia ongelmia ovat nuorten diabeetikoiden insuliinipistosten laiminlyönti ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttämättömyys niiden korkean hinnan vuoksi. Tehokkaalla lääkehoidolla on mahdollista estää tai siirtää myöhemmäksi diabetekseen yleisesti liittyviä lisäsairauksia.

Yhteenveto lausunnon ydinkohdista

1. Samassa yhteydessä kun tarkastellaan lääkekorvausten vuosittaista kattoa, näkökulmaa tulisi laajentaa vaihtoehtoon, että vuosittainen kokonaisomavastuu koskisi kaikkia sairaanhoitokuluja. Sairausvakuutusjärjestelmän uudistustyön ei pitäisi pitäytyä vain esitetyissä kahdessa mallissa, vaan myös muita mahdollisuuksia on etsittävä.

2. Terveydelle haitallisten elämäntapojen muutokseen tähtääviä toimia tulisi miettiä suhteessa lääkekorvausjärjestelmään. Ohjauksen ja neuvonnan kytkeminen korvattavuuteen saattaisi olla mielekästä. Kyseessä olevien palveluiden saatavuus tulee tietysti myös taata. Nykyisin lääkkeetöntä hoitoa edellytetään ilman, että sen tueksi olisi tarjolla riittävästi tukea ja ohjausta. Myöskään mekaaninen lääkkeettömän hoidon edellyttäminen ei palvele asiakkaiden etua: on tilanteita, jolloin lääkehoito on syytä aloittaa välittömästi.

3. Lääkekorvausjärjestelmän tulee tarvittaessa tukea lääkehoidon mahdollisimman varhaista aloittamista, sillä viivytyksettä aloitetulla hoidolla voidaan ehkäistä monia jatkohoidon ongelmia. Myös asiakkaan sitoutuminen hoitoon heti alusta lähtien on tärkeää. Erityisesti tämä koskee tyypin 2 diabeteksen moninaisten riskitekijöiden hoitoa.

4. Korvausjärjestelmän uudistuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota pitkäaikaissairaiden pysyvän lääkityksen turvaamiseen, useita lääkkeitä käyttävien hoidon mahdollisuuksiin sekä useita sairauksia omaavien hoidon turvaamiseen. Näissä tapauksissa moni työryhmän esittämä korvausmalli muodostuisi kohtuuttomaksi.

5. Insuliini ei ole varsinainen lääke, vaan elimistöstä kokonaan tai osittain puuttuvan elintärkeän hormonin korvaava valmiste. Jos tällaiselle valmisteelle säädetään sellainen omavastuu, joka saattaa vaarantaa sen käyttöön oton, tällainen säädös on ristiriidassa maamme hallitusmuodon 6 §:n kanssa, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään. Hallitusmuodon 15 a §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana voidaan pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Diabeetikolle edellytykset toimia täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä luo omahoito, jonka tärkein kulmakivi on asianmukainen lääkitys. On siis mahdotonta ajatella, että insuliinia käyttävä potilas joutuisi joka vuosi lunastamaan oman elämänsä vuodeksi eteenpäin mahdollisesti huomattavalla lääke- tai sairauskohtaisella omavastuulla.

Palaa otsikoihin