Väitöstutkimus: Terveysriskit kasaantuvat vähän liikkuville masentuneille

Moni suomalainen tuntee terveysliikuntasuosituksen: kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa ainakin 2,5 tuntia viikossa tai raskasta liikuntaa tunti 15 minuuttia viikossa ja lisäksi lihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikoittain. Kuitenkin ainoastaan reilu kymmenes täyttää suosituksen kokonaisuudessaan. Liikkumattomuudesta onkin muodostunut kansantautiemme vahva uhkatekijä.
 
Terveyteen liittyvät riskitekijät kasaantuvat henkilöille, joiden fyysinen aktiivisuus on vähäistä. Tämä käy ilmi Katariina Korniloffin terveystieteiden väitöstutkimuksesta, jossa hän tarkasteli 45–74-vuotiaiden suomalaisten fyysisen aktiivisuuden yhteyttä masennusoireisiin sekä kardiometabolisiin riskitekijöihin, joihin lukeutuvat sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijät. Näiden riskitekijöiden kasaumaa kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi.
 
Laajaan väestöotokseen perustuva väitöstutkimus paljasti ensimmäistä kertaa metabolisen oireyhtymän ja masennusoireiden yhdysvaikutuksen liikunnan harrastamiseen. Kun tarkasteltiin niitä kymmentä prosenttia väestöotoksesta, joilla oli masennusoireita ja metabolinen oireyhtymä samanaikaisesti, lähes puolella vapaa-ajan liikunta oli vähäistä.

Liikkumattomuuden terveydelliset riskit tiedostetaan
 
Korniloffin väitöstutkimus vahvistaa tietoa liikunnallisen elämäntavan tärkeydestä. Tutkimuksen vanhimmasta ikäryhmästä (65–74-vuotiaat) viidenneksellä oli masennusoireita, ja heidän vapaa-ajan liikunnan harrastamisensa oli ollut alhaisempaa jo 45 vuoden iästä lähtien suhteessa heihin, joilla ei ollut masennusoireita. Tässä vanhimmassa ikäryhmässä myös sydänsairauksien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien esiintyvyys oli suurempaa niillä, joilla oli masennusoireita.

Tutkimus osoitti lisäksi sen, että liikkumattomuuden terveydelliset riskit tiedostetaan väestötasolla. Vähän liikkuvat tiedostivat alhaisen kuntotasonsa ja suurentuneen riskinsä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja masennukseen. Liikkumattomuutta selitettiin ajan puutteella ja saamattomuudella.

Nämä suuremmassa sairastumisriskissä olevat tulisi löytää heidän terveyden seuraamiseksi ja toisaalta mahdollisuuksien kartoittamiseksi. Varhaisella puuttumisella olisi mahdollista ennaltaehkäistä oireiden puhkeaminen sairauksiksi asti.
 
Liikunta voi vähentää masennusoireita tehokkaasti
 
Tällä hetkellä masennuksen vallitseva hoitomuoto on lääkitys. Masennuslääkkeiden käyttö onkin kymmenkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa. Aikaisempi tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että myös liikunnan avulla on mahdollista vähentää masennusoireita jopa yhtä tehokkaasti perinteisen lääkehoidon kanssa.

Liikunnalla olisi potentiaalia toimia lääkkeettömänä hoitomuotona, sillä masennuksen taustalla on lukuisia monimutkaisia elimistön toimintaan liittyviä mekanismeja, joihin liikunnan avulla pystytään vaikuttamaan. Tämä potentiaali jää kuitenkin hyödyntämättä, kun liikunta jää vähäiseksi. Juuri ne ihmiset, jotka hyötyisivät eniten liikunnasta, liikkuvat hyvin vähäisesti. Liikuntaa lisäämällä onnistuttaisiin samalla myös pienentämään terveyttämme uhkaavia kansansairauksiemme riskitekijöitä.

Korniloff toteaa, että vähäisetkin kardiometaboliset riskitekijät yhdessä vähentyneen arjen fyysisen aktiivisuuden kanssa voivat johtaa elintapasairauksien määrän kasvuun. Siten liikunnallisen elämäntavan ja vapaa-ajan liikunnan merkitystä ei tulisi unohtaa suunniteltaessa elintapasairauksien ennaltaehkäisyä ja sairauksien hoitoa.
 
Väitöskirjassa käytetty poikkileikkausaineisto on osa diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman (Dehko) 2D-hankkeen (D2D) väestötutkimuksessa kerättyä aineistoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastasi tutkimuksen tiedonkeruusta terveystarkastuksien yhteydessä. Tietoa kerättiin laboratoriokokeiden sekä elintapoja ja terveydentilaa koskevien kyselylomakkeiden avulla.

Lisätietoa väitöksestä Jyväskylän yliopiston verkkosivuilla

Palaa otsikoihin