Ajankohtaista arkisto
Väitöstutkimus: Liikunta ja laihtuminen tehostavat glukoosiaineenvaihduntaa
Terveystieteiden maisteri Mika Venojärven tiistaina 28. kesäkuuta tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan liikunnan lisääminen, ruokavalioneuvonta ja painon pudotus paransivat glukoosiaineenvaihduntaa henkilöillä, joilla oli tutkimuksen alkaessa kohonnut riski sairastua diabetekseen.
Tutkimuksessa toteutettiin kaksivuotinen liikunta- ja ruokavaliointerventio (interventio tarkoittaa mm. tehostettua ohjausta). Liikuntaharjoittelua lisänneistä ja merkittävästi laihtuneista koehenkilöistä kukaan ei ollut vielä viiden vuoden kuluttua intervention alkamisesta sairastunut tyypin 2 diabetekseen.
Liikunta- ja ruokavaliointerventio vähensi elimistön hapetusstressiä ja paransi glukoositasapainon ylläpidon suojamekanismeja lihaskudoksessa tutkimukseen osallistuneilla. Elämäntapamuutokset vähensivät glukoosinsiedon heikentymistä ja tyypin 2 diabeteksen kehittymistä edistävän GSK-3-entsyymin määrää lihaskudoksessa erityisesti niillä, joiden luustolihas koostui pääasiassa nopeista lihassoluista.
Elämäntapamuutoksista hyötyä diabeteksen riskiryhmälle
Glukoosiaineenvaihdunnan tasapaino on riippuvainen monista eri tekijöistä, kuten glukoosin kuljetuksesta solun sisään, glukoosin varastoitumisnopeudesta glykogeenin muodossa maksaan ja lihaskudokseen sekä luustolihaksien solujakaumasta eli niin sanottujen nopeiden ja hitaiden lihassolujen keskinäisistä osuuksista.
Venojärven liikuntalääketieteellisessä väitöstutkimuksessa selvitettiin liikunta- ja ravitsemusintervention vaikutusta luustolihaksen glukoosiaineenvaihduntaan keski-ikäisillä henkilöillä, joilla glukoosinsietokyky oli heikentynyt. Interventioon osallistui 22 vapaaehtoista, joilta otettiin lihaskudosnäyte.
Interventio vähensi glukoosiaineenvaihdunnassa keskeisen entsyymin, GSK-3:n, määrää tutkittujen lihaskudoksessa. Tämä hyödyllinen muutos oli suurempi niillä henkilöillä, joiden luustolihas koostui pääasiallisesti nopeista lihassoluista. Kyseisen entsyymin määrän kasvu lihaskudoksessa hidastaa glukoosimolekyylin kuljetusta soluun ja sen varastoitumista glykogeeniksi, ja nämä tapahtumat johtavat osaltaan heikentyneeseen glukoosinsietoon eli elimistön kyvyttömyyteen säädellä veren glukoositasapainoa. Heikentynyt glukoosinsieto on tila, jonka edelleen kehittyminen johtaa tyypin 2 diabetekseen.
Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi, miten interventio vaikutti niihin elimistön ja lihaskudoksen suojamekanismeihin, joiden on todettu liittyvän veren kohonneeseen glukoosipitoisuuteen. Liikuntaharjoittelu ja suositusten mukaiset ruokavaliomuutokset vähensivät elimistön hapetusstressiä ja paransivat glukoositasapainon ylläpidon suojamekanismeja lihaskudoksessa tutkimukseen osallistuneilla.
Myös rotilla tehty osatutkimus osoitti, että pitkäkestoisen liikkumattomuuskauden jälkeen suoritettu intensiivinen harjoittelu eläinten spontaanin liikkumisen ohella lisäsi soluja suojaavien lämpöshokkiproteiinien määrää lihaskudoksessa ilman merkkejä lisääntyneestä hapetusstressistä.
Tulokset tukevat hyvin nykykäsitystä liikunnan ja ravintoneuvonnan hyödyllisistä vaikutuksista myös henkilöillä, joilla on suuri diabetekseen sairastumisen riski.
Erityisesti fyysisen aktiivisuuden määrän kasvu ja ruokavalioneuvonnan aikaansaama painon lasku yhdessä paransivat glukoosiaineenvaihduntaa niillä henkilöillä, joiden paino oli merkittävästi laskenut 2-vuotisen intervention aikana, riippumatta heidän luustolihaksen solujakaumastaan. Näistä henkilöistä kukaan ei ollut vielä viiden vuoden kuluttua intervention alkamisesta sairastunut tyypin 2 diabetekseen.
Venojärven liikuntalääketieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Roles of exercise training with dietary counselling and muscle fibre composition in the regulation of glucose metabolism in middle-aged subjects with impaired glucose tolerance” (Liikunnan ja ruokavalioneuvonnan sekä luustolihaksen solujakauman rooli glukoosiaineenvaihdunnan säätelijöinä keski-ikäisillä ihmisillä, joilla on heikentynyt glukoosinsietokyky) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Shuzo Kumagai Kiushun yliopistosta Japanista ja kustoksena emeritusprofessori Osmo Hänninen Itä-Suomen yliopistosta.