Väitöstutkimus: lihavuusleikkaus vähentää haiman rasvoittumista

Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin maha-suolikanavan toimintaa terveillä verrokeilla ja sairaalloisen lihavilla potilailla positroniemissiotomografia-menetelmän (PET) avulla.

Maha-suolikanavan alue koostuu suoliston, haiman ja maksan muodostamasta kokonaisuudesta, joka keskeisellä tavalla säätelee kehon energia-aineenvaihduntaa. Lihavuuden ja epäsuotuisan geeniperimän aiheuttamat maha-suolikanavan alueen toiminnan häiriöt altistavat tyypin 2 diabeteksen ja muiden liitännäissairauksien synnylle, joiden esiintyvyys on maailmanlaajuisesti kasvussa.

Lääketieteen lisensiaatti Henri Honka tutki maha-suolikanavan aineenvaihduntaa sekä verenkiertoa PET-menetelmän avulla ja totesi suoliston glukoosiaineenvaihdunnan olevan heikentynyt lihavilla potilailla verrattuna terveisiin verrokkeihin.

 - Aikaisemmin maha-suolikanavan elinten, kuten haiman ja suoliston, toimintaa on voitu tutkia vain eläinmalleissa niiden haastavan sijainnin vuoksi. PET-menetelmän kiistaton etu on, että se mahdollistaa tämän alueen toiminnan tutkimisen kajoamattomasti ja siten myös ihmisillä, Turun yliopistossa väittelevä Honka sanoo.

Tutkimuksen puitteissa Honka todensi PET-menetelmän kyvyn mitata luotettavasti haiman ja suoliston glukoosiaineenvaihduntaa hiiri- ja possumalleissa. Tämän jälkeen hän hyödynsi menetelmää yhteensä 62 sairaalloisen lihavalla potilaalla, joista 30 sairasti myös tyypin 2 diabetesta. Tutkimuksessa selvitettiin myös suolistohormonien ja glukoosin verenkierrollisia vaikutuksia haimaan ja suolistoon.

Haiman rasvoittumisen vähentyminen yhteydessä tyypin 2 diabeteksen paranemiseen

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin vaikean lihavuuden ja sen liitännäissairauksien hoitomuotona käytettävän lihavuusleikkauksen vaikutusta koko kehon glukoosiaineenvaihduntaan, insuliinin eritykseen ja maha-suolikanavan toimintaan.

Tutkimuksessa sairaalloisen lihaville potilaille suoritettiin joko mahalaukun ohitusleikkaus tai nk. hihaleikkaus, ja heidän maha-suolikanavansa toimintaa tutkittiin PET-kuvauksella ennen lihavuusleikkausta ja sen jälkeen.

- Yksi tärkeä havainto oli, että haiman rasvoittumisen vähentyminen leikkauksen myötä oli suorassa yhteydessä suurempaan insuliinin eritykseen ja siten tyypin 2 diabeteksen paranemiseen, Honka kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että lihavuusleikkauksen jälkeen haiman ja suoliston verenvirtaus ruokailun aikana kiihtyi merkittävästi leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen nähden. Kiihtynyttä verenvirtausvastetta välittivät mahalaukun suurentunut tyhjenemisnopeus ja glukoosin nopeampi imeytyminen suolistosta sekä muutokset suolistohormonien erityksessä. Honka uskoo, että tämä löydös selittää osaa lihavuusleikkauksen suotuisista aineenvaihdunnallisista vaikutuksista.

- Eläinkokeiden perusteella on ilmeistä, että parantunut verenvirtaus haimasaarekkeissa tehostaa insuliinin pääsyä maksaan ja muualle elimistöön. Lisäksi kiihtynyt verenvirtaus saattaa parantaa suoliston hormonaalista toimintaa, joskin jatkotutkimukset ovat tarpeen tämän hypoteesin todentamiseksi, Honka toteaa.

Hongan väitöskirja "Splanchnic Metabolism and Blood Flow in Man" tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 16.12.2016.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä täällä

Lähde: Turun yliopiston väitöstiedote

Hongan tutkimustyötä on tukenut muun muassa Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten perustama Diabetestutkimussäätiö, jolta Honka on saanut apurahan vuosina 2015 ja 2013.

Palaa otsikoihin