Väitöstutkimus: Hyvä hoitotasapaino on tärkeää myös diabeetikon silmien terveydelle

Suvuttainen alttius, diabeteksen puhkeamisikä sekä diabeteksen hoitotasapainon epävakaus vaikuttavat vaikea-asteisen diabeettisen silmänpohjansairauden ilmaantumisen riskiin, osoittaa Helsingin yliopistossa perjantaina 10. kesäkuuta tarkastettava väitöstutkimus.

Diabeteksen aiheuttama silmänpohjasairaus eli diabeettinen retinopatia on työikäisen väestön tärkein hoidettavissa oleva näkövammaisuuden syy kaikissa länsimaissa. Diabeettisen retinopatian riskitekijöitä ovat diabeteksen huono hoitotasapaino, korkea verenpaine, diabeteksen pitkä kesto, sekä rasva-aineenvaihdunnan häiriöt. Nämä tekijät selittävät kuitenkin vain alle puolet vaikea-asteisen retinopatian riskistä.

LL Kustaa Hietalan väitöstutkimuksen tarkoitus oli selvittää, löytyisikö vaikea-asteiselle retinopatialle muita mahdollisia riskitekijöitä jo tunnettujen lisäksi. Hietala teki väitöstyönsä osana FinnDiane-tutkimusprojektia, jonka tarkoitus on tunnistaa diabeteksen liitännäissairauksille altistavia geneettisiä ja ympäristötekijöitä. FinnDiane -tutkimuksessa on mukana 4 800 ykköstyypin diabetesta sairastavaa suomalaista, joista tarkka silmänpohjatilanne määriteltiin 1866 potilaan osalta. Hietalan tutkimus on laajin Suomessa tehty diabeettisen retinopatian riskitekijöitä kuvaava epidemiologinen tutkimus.

Sairastumisikä vaikutti proliferatiivisen retinopatian (= näkökykyä uhkaava retinopatian muoto, jossa verkkokalvon pintaan kasvaa uudissuonia) riskiin siten, että alle 15-vuotiaana sairastuneilla oli korkeampi riski kuin yli 15-vuotiaina sairastuneilla. Keskeisen silmänpohjan turvotuksen riski oli puolestaan korkein yli 15-vuotiaina sairastuneilla. Voimakas diabeteksen hoitotasapainon vaihtelu lisäsi proliferatiivisen retinopatian riskiä.

Kaikkiaan 188 tutkimukseen osallistuvassa perheessä oli vähintään kahdella sisaruksella tyypin 1 diabetes. Jos vanhin sisarus sairasti proliferatiivista retinopatiaa, myös nuoremmilla diabetekseen sairastuneilla sisaruksilla oli muista riskitekijöistä riippumaton kohonnut proliferatiivisen retinopatian riski.  Suvuttainen alttius selitti peräti 52 prosenttia proliferatiivisen retinopatian riskistä tässä sisaruspariaineistossa. Sairastumisikä vaikutti sisaruspariaineistossa, siten että myöhemmin diabetekseen sairastuneella sisaruksella oli hieman korkeampi riski saada proliferatiivinen retinopatia kuin ensimmäisenä sairastuneella.  

- Näiden tulosten perusteella näyttää siltä, että perinnöllinen alttius, diabetekseen sairastumisen ikä ja diabeteksen hoitotasapainon voimakas vaihtelu vaikuttavat huomattavan paljon riskiin sairastua vaikea-asteiseen diabeettiseen retinopatiaan, Hietala toteaa.

Palaa otsikoihin