Väitös: D-vitamiinilla ei ole yhteyttä tyypin 1 diabetekseen sairastumiseen

Tyypin 1 diabetekseen sairastuvien ja terveiden lasten D-vitamiinipitoisuuksissa ei ole eroja missään ikävaiheessa, käy ilmi FM Marjaana Mäkisen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.


Äidin D-vitamiinin saanti ei vaikuttanut lasten sairastumisriskiin

Alhaisiin pitoisuuksiin vaikutti suuresti se, että äidit eivät raskausaikana käyttäneet keskimäärin lainkaan D-vitamiinivalmisteita, ja myös D-vitamiinin saanti ravinnosta jäi puutteelliseksi.

- Tällä ei kuitenkaan nähty olevan vaikutusta lasten sairastumiseen tyypin 1 diabetekseen, Mäkinen huomauttaa.

Äidin ikä vaikutti napaseerumin pitoisuuksiin siten, että mitä vanhempi äiti oli lapsen syntyessä, sitä korkeampi oli pitoisuus, vaikka äitien D-vitamiinin saannissa raskausaikana ei havaittu iästä johtuvia eroja.

Äitien D-vitamiinin saanti ei myöskään ollut yhteydessä energiansaantiin, vaikka yleisesti vitamiineja saadaan enemmän, kun ravintoa syödään enemmän.

Vuodenaika ja maidon D-vitaminointi näkyivät lasten D-vitamiinipitoisuuksissa

D-vitamiinipitoisuuksien vuodenaikavaihtelu oli suurta, ja kesällä syntyneillä napaseerumien pitoisuudet ylittivät useimmiten 50 nmol/l raja-arvon. Alle kaksivuotiaiden ryhmässä vuodenaikavaihtelua D-vitamiinipitoisuuksissa ei kuitenkaan havaittu. Myös maantieteellisellä sijainnilla oli vaikutusta: Oulussa syntyneillä oli keskimäärin matalimmat pitoisuudet syntymähetkellä, Turussa taas korkeimmat.

- D-vitamiinipitoisuudet nousivat näytteissä pian syntymän jälkeen, kun lapsille alettiin antaa suositusten mukaisesti D-vitamiinitippoja kahden viikon iästä lähtien. Myös maitotuotteiden D-vitaminointi, joka alkoi Suomessa vuonna 2003, vaikutti lasten D-vitamiinipitoisuuksiin merkittävästi, Mäkinen sanoo.  

Alle kaksivuotiailla pitoisuudet olivat ennen maidon D-vitaminointia keskimäärin n. 75 nmol/l ja sen jälkeen noin 90 nmol/l. Pojilla pitoisuudet olivat ennen D-vitaminointia vähän korkeampia kuin tytöillä, mutta vitaminoinnin aloittamisen jälkeen hiukan tyttöjä matalampia.

Ei keskimääräisiä eroja D-vitamiinipitoisuuksissa terveiden ja tyypin 1 diabetekseen sairastuvien välillä

Vaikka keskimääräisiä eroja seeruminäytteiden D-vitamiinipitoisuuksissa terveiden ja tyypin 1 diabetekseen sairastuvien lasten välillä ei missään ikävaiheessa löydetty, eikä D-vitamiinipitoisuuksilla ollut vaikutusta diabetekseen viittaavien vasta-aineiden muodostumiseen tai sairastumisikään, voi D-vitamiinilla olla vaikutusta johonkin näistä myöhemmin paljastuvista mekanismeista ja siten diabeteksen puhkeamiseen joillain yksilöillä.

- Joka tapauksessa riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää ja siitä on monia terveydellisiä hyötyjä, Mäkinen muistuttaa.

Suomalainen DIPP-tutkimus on tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisemistä tutkiva projekti, joka on jatkunut jo vuodesta 1994 lähtien. Tutkimus toimii kolmella paikkakunnalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa. DIPP-tutkimuksessa seurataan lapsia, joilla on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen.

FM Marjaana Mäkinen esittää väitöskirjansa "Vitamin D and type 1 diabetes - Serum 25-hydroxyvitamin D concentrations and risk of type 1 diabetes in children" julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.2.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).

Lähde: Turun yliopiston väitöstutkimustiedote 17.2.2020

Palaa otsikoihin