Uutta tietoa glukoosisensoreiden kiinnitysliimaan yhdistetyistä allergiaoireista

Glukoosisensoreiden tiiviit, pitkäaikaiset liimakontaktit altistavat ihoa allergiselle herkistymiselle, minkä vuoksi osalle glukoosisensoreita käyttävistä kehittyy sensorialueelle ihottumaa merkkinä viivästyneestä kosketusallergiasta. HUSin tiedotteessa kerrotaan uutta tietoa sensoroinnin liima-aineista ja niihin yhdistetyistä allergiaoireista.

Tällä hetkellä saatavilla olevat Libre-sensorit eivät enää sisällä isobornyyliakrylaattia. Sen sijaan ulkomailla tehtyjen kemiallisten analyysien perusteella sitä on löydetty Medtronicin Guardian-sensoreista ja Minimed-insuliinipumpuista sekä viimeaikaisissa tarkemmissa analyyseissä myös Dexcomin nykyisistä G6-sensoreista. Myös Omnipod-insuliinipumpussa sitä on esiintynyt pieninä määrinä.

Insuliinipumpuista allergeenit eivät kulkeudu yhtä helposti iholle ja ne aiheuttavat vähemmän oireita.  Luonnonhartsia on tiettävästi edelleen Medtronicin tuotteissa.

- Vaikka aikaisemmin kyseinen allergia olisi todettu Libre-sensorin aiheuttamana, nykyistä Libren sensorimallia pitäisi voida käyttää ongelmitta, kun taas muissa sensoreissa allergeenia on pieni määrä. Libreä kannattaa siis kokeilla uudelleen. Sensorivalinnan ratkaisee kuitenkin diabeteksen hoidon kokonaisuus potilaan tarpeiden mukaan. Kaikki sensorimallit eivät esimerkiksi keskustele kaikkien insuliinipumppujen kanssa, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Hannele Virtanen HUSista.

Liimojen allergeenejä haastavaa selvittää

Kosketusallergiaa selvitetään HUSin Iho- ja allergiasairaalassa tehtävillä epikutaanitesteillä. Viivästyneet ihokosketusallergiat aiheuttavat kosketusalueelle ihottumaa tyypillisesti muutamien päivien viiveellä ja ovat luonteeltaan pysyviä, eli ihokosketusta allergeenille tulee allergian toteamisen jälkeen välttää. Aina kosketusallergiaa ei kuitenkaan testissä löydy. Silloin kyseessä voi olla esim. herkkä atooppinen iho, joka hautuu ja ärtyy sensorin alla.

Tarvittaessa ihottumaoireita voi hoitaa kortisonivoiteilla. Jos sopivaa sensoria ei löydy, altistuvaa ihoaluetta voi yrittää suojata suojakalvoilla. Tällöin on kuitenkin varmistettava, ettei glukoosiseuranta häiriinny. Suojaaminen ei usein kuitenkaan täysin riitä estämään allergista ihottumaa.

Guardian-sensorin oman päällyskiinnitysteipin voi myös vaihtaa sellaiseen, joka ei sisällä luonnonhartsia. Se rajoittaa kosketusihottuman pelkästään sensorin alle eikä ihottuma leviä laajemmin sensorin ympäristöön. Alusteippiä ei pysty vaihtamaan. Luonnonhartsia sisältävät tunnetusti myös esimeriksi tavallinen Leukoplast-ihoteippi ja Duoderm Extra Thin -hydrokolloidisidos.

- On myös mahdollista, että liimat sisältävät myös jotain uutta allergeenia, jota emme osaa vielä etsiä ja joka ei kuulu testiainevalikoimiin. Ongelmallisen asiasta tekee se, että lääkinnällisten laitteiden valmistajilta ei vaadita täydellisen aineosaluettelon tai tuoteselosteen ilmoittamista. Emme siis varmuudella tiedä mitä aineita esimerkiksi glukoosisensorien liimat kulloinkin sisältävät. Valmistajat eivät myöskään ole yleensä kovin halukkaita paljastamaan tuotteidensa koostumusta, Hannele Virtanen sanoo.

HUSin allergiatutkimusyksikössä ei ole mahdollisuutta tehdä tuotteille kemiallisia analyysejä mahdollisten uusien tai käytössä olevan testisarjan ulkopuolisten aineiden löytämiseksi. Analyysejä on tehty muutamassa paikassa Euroopassa, ja tietoa näistä tutkimuksista kertyy vähitellen alan kokousten ja tutkimusjulkaisujen myötä. Lainsäädännön muuttaminen tuotevalmistajien ilmoitusvelvollisuuden suhteen helpottaisi huomattavasti potilaiden tutkimista ja sopivien hoitotuotteiden valintaa.

Lähde: HUSin mediatiedote 27.9.2021

Palaa otsikoihin