Ajankohtaista arkisto
Uusi käypä hoito -suositus Suomen yleisimmästä maksataudista
Ensimmäinen käypä hoito -suositus ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin hoidosta on julkaistu. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti on Suomen yleisin maksataudin
muoto, ja kuolleisuus maksakirroosiin on maassamme Euroopan huippua. Ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin riskitekijöitä ovat tyypin 2 diabetes ja
vyötärölihavuus.
Uudessa suosituksessa ehdotetaan riskiryhmiin kuuluville laboratoriotestiä ja lisäresursointia alkavan kirroosin toteamiseen tarvittaviin kuvantamislaitteisiin.
Keskeistä sairauden ennaltaehkäisyssä on lihavuuden hoito, ja maksasairaus on erityinen syy lihavuusleikkaukseen.
Maksan rasvoittumista ei lääkärin vastaanotolla näe
Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti on tautikirjo, jossa suurimmalla osalla (25 prosenttia suomalaisista) on pelkkä rasvamaksa. Rasvamaksa lisää riskiä sairastua diabetekseen ja sydäntautiin.
Maksan rasvoittumista ei lääkärin vastaanotolla näe, mutta se esiintyy usein henkilöillä, joilla on diabetes tai ns. metabolinen oireyhtymä (ylipaino, kohonneet verensokeri- ja triglyseridirasva-arvot, matala hyvä kolesteroli ja kohonnut verenpaine).
Pelkkä rasvamaksa voi edetä aina kirroosiin asti, ja tällöin myös maksasolusyövän riski kasvaa.
Rasvamaksatautia esiintyy myös lapsilla ja nuorilla. Tauti on useimmiten oireeton kunnes "maksa pettää". Oireettomat henkilöt tulisi tunnistaa, jotta estettäisiin vakavia maksatapahtumia.
Suositus: laboratoriotesti määräaikaistarkastuksen yhteydessä
Käypä hoito -suosituksessa ehdotetaan, että tyypin 2 diabeetikoille ja niille metabolista oireyhtymää poteville, joilla maksa-arvot ovat viitealueen yläpuolella, tehdään ns. FIB-4 laboratoriotesti. Tämä laboratoriotesti tulisi tehdä kaikille tyypin 2 diabeetikoille määräaikaistarkistuksen yhteydessä.
Jos testi viittaa korkeaan riskiin, suositellaan elastografia-kuvauksen tekemistä. Elastografia on ultraäänityyppinen kajoamaton tutkimus, jonka teko kestää noin 10 minuuttia. Se kertoo onko maksassa maksakirroosin riskiä lisäävää sidekudoslisää. Jos näin on, voidaan laihdutuksella ja liikunnalla hävittää sekä ylimääräinen rasva- että sidekudoslisä.
- Tällaiset potilaat tulisi ohjata erikoissairaanhoidon arvioon ja heidän elintapamuutoksiaan tulisi tukea erityisen aktiivisesti, selvittää suositustyöryhmän puheenjohtaja, professori Hannele Yki-Järvinen.
Ruokavaliohoidossa on tärkeää välttää tyydyttynyttä rasvaa, energiatiheitä sokereita ja alkoholia sekä suosia monityydyttymättömien rasvojen käyttöä.
Elleivät elintapamuutokset onnistu, on maksan sidekudoslisän toteaminen lisäsyy harkita lihavuusleikkausta, joka tehoaa hyvin ei-alkoholiperäiseen rasvamaksatautiin, jopa silloin kun kirroosi on kehittynyt. Näin vältetään maksan siirtoja, joita on Suomessa tehty lisääntyvästi ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin vuoksi.