Ajankohtaista arkisto

22.6.2021

Tutkimus: Raskausdiabetes lisää synnytyksenaikaisen hapenpuutteen riskiä

Helsingin yliopiston ja HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan tutkimusryhmä osoitti, että äidin raskausdiabetes suurentaa sikiön synnytyksenaikaisen hapenpuutteen riskiä. Riski vastasyntyneen elvytyksen tarpeelle oli tulosten perusteella kymmenkertainen. Tutkimuksessa selvisi myös, että raskausdiabetes lisäsi sikiöiden alttiutta synnytyksenaikaiselle hapenpuutteelle sikiön koosta riippumatta.

- Vastasyntyneen happivajeen ja siitä johtuvan huonokuntoisuuden riski oli raskausdiabeetikkoäitien sikiöillä lähes seitsemänkertainen ei-diabeetikkojen sikiöihin verrattuna, kertoo tutkija Mikko Tarvonen.

Joka viidennellä synnyttäjällä todettiin Suomessa raskausdiabetes vuonna 2019. Raskausdiabetes suurentaa äidin riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen tulevaisuudessa. Raskausdiabeteksen merkittävin seuraus on kuitenkin sikiön liikakasvu eli makrosomia. Makrosomia lisää sekä lapsen että äidin synnytysvaurioita, aiheuttaa sikiön happivajetta ja lisää vastasyntyneen syntymään liittyviä komplikaatioita.

Sikiön hapenpuute voidaan tunnistaa synnytyksenaikaisessa sykekäyrässä. Siinä esiintyvä siksak-löydös on alkavan happivajeen merkki sekä normaaleissa että raskausdiabeteksen komplisoimissa raskauksissa.

- Tutkimustulostemme perusteella sikiön sykekäyrän tehostettu seuranta synnytyksen aikana on raskausdiabeteksessa perusteltua. Happivajeeseen viittaava siksak-löydös voitaisiin näin havaita ajoissa ja varmistaa synnytyksen ja syntymän turvallisuus, Tarvonen sanoo.

Ylipaino, vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruokavalio ovat merkittäviä raskausdiabeteksen riskitekijöitä. Aiemman tutkimusnäytön perusteella raskausdiabeteksen riskejä voidaan raskausaikana pienentää merkittävästi terveellisillä elintavoilla ja hyvällä verensokeritasapainolla.

- Normaalipainoisiakin raskausdiabeetikoissa on, heillä taustalla on todennäköisesti geneettinen alttius. Mutta hekin hyötyvät riittävästä liikunnasta ja terveellisistä elintavoista, Tarvonen lisää.

Lähde ja lisätietoja: Helsingin yliopiston tiedote 22.6.2021


Palaa otsikoihin

Sivua viimeksi päivitetty: 21.9.2010