Ajankohtaista arkisto

21.9.2016

Tutkimus: "Lihavuusgeeni" ei estä laihtumista

Tuoreen tutkimuksen mukaan elämäntavat vaikuttavat laihtumiseen geenejä enemmän. Niin sanottu "lihavuusgeeni" ei tutkimuksen mukaan estä laihtumista. Analyysissä oli mukana myös suomalaisen diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS).

FTO-geenin vaihtelut ovat yleisimpiä lihavuuteen liittyvistä periytyvistä tekijöistä. Tietyn FTO-geenin muodon tiedetään altistavan lihavuudelle, mutta tuoreen tutkimuskoosteen mukaan se ei kuitenkaan estä laihtumista. Geenimuodon kantajat onnistuvat pudottamaan painoa elämäntapamuutosten tai laihdutuslääkkeiden avulla yhtä tehokkaasti kuin muutkin, osoittaa British Medical Journal -lehdessä julkaistu artikkeli.

Lihavuus on kasvava kansanterveysongelma. Maailmassa on arviolta 2,1 miljardia liikapainoista tai lihavaa ihmistä, ja lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon kaivataan tehokkaampia keinoja. Geenien ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta lihavuuden yleistymiseen on jonkin verran kiistelty. On myös ollut epäselvää, voivatko geenit vaikeuttaa laihtumista.

Tutkijatiimissä mukana suomalaistutkijoita


Kansainvälinen tutkijatiimi selvitti FTO-geenin vaikutusta laihtumiseen tähtäävien hoitokeinojen tuloksiin. Aineistona oli kahdeksan interventiotutkimusta, joissa oli lähes 10 000 osallistujaa. Tutkimusyhteistyöhön osallistui Suomesta Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoita.

FTO-geenin lihavuudelle altistavan muodon kantajat olivat lähtötilanteessa keskimäärin 0,89 kiloa painavampia kuin muut. Geenimuodon ei kuitenkaan havaittu vaikuttavan laihtumistulokseen. Hoitokokeen vaikutus painoindeksiin, painoon tai vyötärönympärykseen ei näyttänyt missään tutkimuksessa riippuvan FTO-geenistä.

Tutkijoiden mukaan havainto on tärkeä, vaikka analyysissä oli myös puutteita. Tulosten perusteella lihavuuden torjumiseksi on syytä panostaa tulevaisuudessa erityisesti elämäntapojen, etenkin ruokavalion ja liikuntatottumusten muuttamiseen, koska ne auttavat pysyvään painonpudotukseen FTO-geenistä riippumatta.

Lähde: Itä-Suomen yliopiston tiedote

Tutkimusartikkeli (englanninkielinen)


Palaa otsikoihin

Sivua viimeksi päivitetty: 21.9.2010