Ajankohtaista arkisto

27.4.2017

Tutkimus: Insuliiniresistenssi ennustaa muistisairauksiin liitetyn kielellisen sujuvuuden heikentymistä

Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uuden seurantatutkimuksen mukaan tyypin 2 diabetekseen liittyvä ja sitä edeltävä insuliiniresistenssi ennustaa heikompaa kielellistä sujuvuutta.

Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan tilaa, jossa elimistön rasva- ja lihassolut eivät enää normaalisti reagoi verenkierron insuliiniin. Insuliiniresistenssi liittyy vahvasti keskivartalolihavuuteen ja niin kutsuttuun metaboliseen oireyhtymään.

Turun yliopiston ja THL:n tutkimuksessa selvitettiin insuliiniresistenssin yhteyttä muistiin ja muihin tiedonkäsittelytoimintoihin 3 695 henkilön aineistossa vuosina 2000 ja 2011.

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että tyypin 2 diabetes on itsenäinen riskitekijä muistin heikkenemiselle ja muistisairauksista yleisimmän eli Alzheimerin taudin kehittymiselle. Lisäksi tiedetään, että keski-iän korkea verenpaine ja kohonneet kolesteroliarvot lisäävät muistisairauden riskiä.

- Tässä tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että myös tyypin 2 diabetesta edeltävä insuliiniresistenssi on itsenäinen riskitekijä tiedonkäsittelytoimintojen heikentymiselle, mikä saattaa ennakoida muistisairauden kehittymistä, Turun yliopiston tohtorikoulutettava, lääketieteen lisensiaatti Laura Ekblad kertoo.

Tutkimus paljasti, että mikäli tutkittavalla havaittiin vuonna 2000 insuliiniresistenssi, hänen kielellinen sujuvuutensa oli vuonna 2011 heikompi kuin niille tutkituilla, joilla ei resistenssiä ollut. Lisäksi insuliiniresistenssi oli yhteydessä voimakkaampaan kielellisen sujuvuuden heikentymiseen vuosien 2000 ja 2011 välillä. Sen sijaan yhteyttä insuliiniresistenssin ja välittömän muistiin painamisen tai viivästetyn muistin välillä ei todettu.

– Tutkimuksen perusteella terveillä elintavoilla voitaisiin todennäköisesti vähentää muistisairauden riskiä. Verenpaineen ja kolesteroliarvojen lisäksi insuliiniresistenssin riskitekijöihin kuten lihavuuteen puuttuminen olisi tärkeää, Ekblad kertoo.

Tutkittavat olivat vuonna 2000 iältään 30–86-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 49,3 vuotta.

Lähde: Turun yliopiston tiedote (lue tutkimusuutinen kokonaisuudessaan)


Palaa otsikoihin

Sivua viimeksi päivitetty: 21.9.2010