Ajankohtaista arkisto

12.4.2018

Tutkija: Jos saisimme ruskean rasvan aktivoitua maksimaalisesti olisimme hoikempia ja terveempiä

Ruskea rasva on ”rikkinäistä” rasvaa, joka ei varastoi energiaa, vaan polttaa sitä suoraan lämmöksi. Samalla se poistaa verestä haitallista kolesterolia ja lisää energiankulutusta.

Ruskean rasvan tutkiminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää liikalihavuuden ja diabeteksen mekanismeja ja kehittää niihin hoitomenetelmiä. Tähän asti ruskeaa rasvaa on tutkittu positroniemissiotomografialla (PET), jossa käytetään radioaktiivista säteilyä.

Lääketieteen lisensiaatti Milja Holstilan väitöskirjan tuloksista kuitenkin selviää, että magneettitutkimus on turvallisempi, halvempi ja helpommin saatavissa oleva tutkimusmenetelmä ruskean rasvan arviointiin.

Holstila kuvasi väitöstutkimuksessaan Turun Valtakunnallisessa PET-keskuksessa normaalipainoisia vapaaehtoisia sekä ylipainoisia potilaita magneettikuvauksella ja vertasi magneettikuvia positroniemissiotomografialla saatuihin tuloksiin sekä kudoksesta otettuihin koepaloihin.

Ruskeaa rasvakudosta voi treenata

Holstilan väitöstutkimus osoitti, että magneettikuvauksella voidaan erottaa ruskea rasvakudos tavanomaisesta valkoisesta rasvasta sekä lihaskudoksesta. Kudoksen rasvapitoisuutta voidaan todennäköisesti käyttää sen aktiivisuuden mittarina: mitä vähemmän ruskeassa rasvakudoksessa on rasvaa, sitä enemmän siinä on rasvan polttamiseen osallistuvia soluelimiä.

- Vastasyntyneillä ruskea rasvakudos on tärkeää lämmönsäätelyssä. Aikaisemmin on ajateltu, ettei aikuisilla ihmisillä olisi ruskeaa rasvakudosta, mutta vuonna 2009 julkaistuissa käänteentekevissä tutkimusartikkeleissa todistettiin sen olemassaolo myös aikuisilla. Turun PET-keskus on ollut aktiivisessa roolissa ruskean rasvan tutkimuksessa alusta alkaen, ja se oli tärkeässä osassa myös näissä artikkeleissa, Holstila kertoo.

Ruskeaa rasvakudosta on nuorilla ihmisillä enemmän kuin yli 30-vuotiailla ja hoikilla runsaammin kuin lihavilla. Se kuluttaa runsaasti energiaa polttaessaan rasvaa, parantaa elimistön sokeritasapainoa ja vähentää haitallisen kolesterolin määrää.

- Mikäli saisimme tämän kudoksen aktivoitua maksimaalisesti, olisimme hoikempia ja terveempiä, eikä meidän tarvitsisi palella talvellakaan. Ruskeaa rasvakudosta voi myös treenata, melkein kuin lihaksia. Säännöllisellä kylmäaltistuksella saadaan ruskean rasvan määrää lisättyä ja sen rasvapitoisuutta alennettua. Tutkimukseemme osallistui eräs innokas avantouimari, jolla oli aivan hurja määrä ruskeaa rasvaa, Holstila naurahtaa.

Lihavuuden ja diabeteksen syy-seuraussuhteet ovat monimuotoisia

Holstila kehitti ja testasi tutkimuksessaan magneettikuvausmenetelmiä ruskean rasvan tutkimusta varten. Samankaltaista työtä on tehty myös eri puolilla maailmaa.

– On hienoa ajatella, että omat varsin pienellä ja erikoistuneella alalla saadut tutkimustulokset ovat osa laajempaa lihavuustutkimustyötä, joka voi tulevaisuudessa ehkä vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään, Holstila huomauttaa.

Holstila totesi väitöstutkimuksessaan ruskean rasvan rasvapitoisuuden olevan itsenäinen merkki kehon insuliiniherkkyydestä. Näin ollen ruskean rasvan vähäisyys olisi sinällään diabeteksen riskitekijä.


– Jo pitkään on tiedetty, että kaikki lihavuus ja kaikki rasva eivät ole samanlaista. Erityisen vaarallisena on pidetty sisäelinten ympärillä sijaitsevaa ns. viskeraalirasvaa, jonka määrä on keskivartalolihavuudessa lisääntynyt, Holstila kertoo.

Holstila mittasi tutkimuksessaan tarkasti magneettikuvauksella erikseen ihonalaisen rasvan sekä viskeraalirasvan määrää. Tuloksista kävi ilmi, että ruskea rasva vaikutti laskennalliseen diabetesriskiin, vaikka näiden tunnettujen riskitekijöiden vaikutus eliminoitiin.

– Tutkimustulos painottaa sitä, että lihavuuden ja diabeteksen syy-seuraussuhteet ovat monimuotoisia. Nämä ovat yleisiä sairauksia, jotka aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä ja suuret kustannukset yhteiskunnalle. Jotta voisimme jatkossa kehittää uusia innovatiivisia hoitomenetelmiä, tulee meidän ensin ymmärtää näitä mekanismeja, Holstila toteaa.

Holstilan radiologian väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 20.4.2018. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä täällä.

Lähde: ​Turun yliopiston tiedote 12.4.2018


Palaa otsikoihin

Sivua viimeksi päivitetty: 21.9.2010