Ajankohtaista arkisto
Tuore tutkimus: Vain vähän HDL-kolesterolia ja sekin huonolaatuista?
Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että matala HDL-kolesterolitaso näyttää osaltaan juontavan samoihin geeneihin, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmän toimintaan ja tulehdusreaktion käynnistymiseen rasvakudoksessa ja verisuonissa. HDL-kolesteroli osoittautui tutkimuksessa myös laadultaan hyvin vaihtelevaksi.
Veren kolesterolitasot ovat tärkeitä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Kansanomaisesti puhutaan huonosta LDL-kolesterolista ja hyvästä HDL-kolesterolista: kohonnut LDL-kolesterolitaso ja matala HDL-kolesterolitaso ovat yhteydessä lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin, kun taas korkea HDL-kolesterolitaso on yhteydessä vähentyneeseen riskiin.
Viime vuosina on tunnistettu nelisenkymmentä geenialuetta, jotka liittyvät veren HDL-kolesterolipitoisuuksiin. Äskettäin julkaistussa suomalaistutkimuksessa selvitettiin matalan HDL-kolesterolitason geneettistä taustaa sekä HDL-hiukkasten koostumusta hyödyntämällä suomalaista potilasaineistoa. Tutkimukseen valittiin henkilöitä, joilla HDL-kolesterolin taso oli joko hyvin korkea tai hyvin matala.
Tutkimuksessa löytyi useita uusia matalaan HDL-kolesterolitasoon liittyviä geenejä. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että useat sellaiset geenit, joiden on aikaisemmin todettu liittyvän immuunijärjestelmän toimintaan ja tulehdusreaktion käynnistymiseen, liittyivät myös matalaan HDL-kolesterolitasoon.
- Tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan tulehduksella on vahva yhteys matalaan HDL-kolesterolitasoon, toteaa tutkija Pirkka-Pekka Laurila Helsingin yliopistosta.
- Osalla ihmisistä on tutkimuksemme mukaan muita suurempi geneettinen taipumus rasvakudoksen ja verisuonen tulehdusreaktioon. Tällainen tulehdus voi estää kolesterolin siirtymistä rasva- ja tulehdussoluista verenkiertoon, jolloin kolesteroli kertyy verisuonen seinämään ja HDL-kolesterolin pitoisuus veressä vähenee.
"Hyvä" ei aina olekaan niin hyvää
Tutkimus osoitti myös, että HDL:n laatu voi vaihdella huomattavan paljon. Henkilöillä, joilla HDL-kolesterolin taso oli erityisen matala, myös HDL-hiukkasten laatu oli huonontunut: ne sisälsivät vähemmän muun muassa hapettumista estäviä rasva-aineita. Niillä, joilla HDL-kolesterolipitoisuus oli korkea, hiukkasten rasvakoostumus puolestaan oli sydän- ja verisuonitautien kannalta edullinen.
- Hyvästä ja huonosta kolesterolista puhuminen onkin harhaanjohtavaa, sillä itse kolesteroli on täsmälleen sama molekyyli sekä "hyvissä" HDL- että "pahoissa" LDL-hiukkasissa. HDL-hiukkasten sisältämät muut molekyylit kuin kolesteroli todennäköisesti suojaavat valtimoita tulehdukselta ja hapettumiselta ja siten ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja, Laurila sanoo.
Kolesteroli on rasvankaltainen aine, joka kulkee verenkierrossa liittyneenä kuljetusproteiineina toimiviin lipoproteiinihiukkasiin, LDL-hiukkasiin tai HDL-hiukkasiin. HDL-hiukkaset poistavat kolesterolia verisuonten seinämistä ja kuljettavat sen maksaan, josta se erittyy sapen mukana pois elimistöstä. LDL-hiukkaset puolestaan kuljettavat kolesterolia verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on veressä runsaasti, sitä kertyy valtimoiden seinämiin, ja tämä johtaa valtimoiden kovettumiseen (ateroskleroosi).