Ajankohtaista arkisto
Tuore tutkimus: Insuliiniresistenssi ennustaa psykoosiin sairastuneiden hoidonaikaista painonnousua
Psykoosiin sairastuneita koskevassa suomalaisessa tutkimuksessa on tehty uusi havainto, jonka mukaan psykoosiin sairastuneiden hoidonaikaista painonnousua ennusti hoidon alussa todettu insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssi tarkoittaa insuliinin heikentynyttä vaikutusta kudoksiin. Se on merkki sokeritasapainon säätelyn häiriöstä.
Ensimmäistä kertaa psykoosiin sairastuneilla paino nousi lähes 12 kiloa ensimmäisen hoitovuoden aikana. Vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta 60 prosenttia potilaista oli ylipainoisia, ja yhtä suurella osalla todettiin vyötärölihavuutta. Tiedot käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) tutkimuksesta.
Ennaltaehkäisy tärkeää
Tulokset auttavat lääkehoidon yksilöllisessä valinnassa. Insuliiniresistenssi on arvo, joka voidaan helposti laskea veren sokeri- ja insuliiiniarvojen avulla. Jos potilaalla todetaan riski painonnousuun, on tärkeintä valita vähiten painoa nostava psykoosilääke.
Painonnousuun voidaan vaikuttaa myös elintapamuutoksilla. Elintapamuutokset ovat huomattavasti tehokkaampia painonnousun ehkäisyyn kuin ylipainon vähentämiseen. Painonnousuun tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ensipsykoosin hoidossa.
Painonnousu ennakoi diabetesta
Ensipsykoosiin liittyvä painonnousun riski on todettu aiemmin useissa tutkimuksissa. Paino nousee merkittävimmin ensimmäisten kuukausien aikana psykoosin puhkeamisesta.
Painonhallinta on tärkeä hoitoon motivoiva tekijä. Painonnousu ja vyötärölihavuus lisäävät myös riskiä sairastua esimerkiksi aikuistyypin diabetekseen. Tässäkin tutkimuksessa havaittiin, että psykoosipotilaille kehittyi vuoden seurannassa lievä elimistön tulehdustila.
HUS:n, Helsingin kaupungin ja THL:n tekemään tutkimukseen osallistui 60 ensipsykoosiin sairastunutta ja 27 vertailuhenkilöä. Tutkittavat olivat hoidossa HYKS:n ja Helsingin kaupungin psykiatrisen erikoissairaanhoidon yksiköissä. Tutkittavia seurattiin vuoden ajan.