Ajankohtaista arkisto
Tuore suomalaistutkimus: Verisuonien kasvattaminen rasvakudokseen voi auttaa tyypin 2 diabeteksen hoidossa
Uusien hiusverisuonien kasvattaminen rasvakudokseen voi olla hyödyksi lihavuuteen liittyvän tyypin 2 diabeteksen hoidossa, osoittaa tuore suomalaistutkimus. Tutkijat havaitsivat, että uusien verisuonten välityksellä pystytään vaikuttamaan tyypin 2 diabeteksessa esiintyvään aineenvaihdunnan häiriöön ja kudostulehdukseen. Tutkimus on julkaistu Cell Metabolism -tiedelehdessä.
Keskeinen rooli tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä on niin sanotulla valkoisella rasvalla. Helsingin yliopiston ja Wihurin tutkimuslaitoksen tutkijat ovat nyt osoittaneet hiirillä tehdyssä tutkimuksessa, että liikalihavuuteen liittyvän tyypin 2 diabeteksen hoidossa voi olla hyötyä kasvutekijästä, jonka avulla rasvakudokseen voidaan kasvattaa pieniä verisuonikapillaareja, hiussuonia.
- Aluksi rasvakudos pystyy varastoimaan rasvaa tehokkaasti, mutta kun varastot ovat täynnä, rasvaa alkaa kertyä myös aineenvaihdunnan kannalta tärkeisiin kudoksiin kuten maksaan ja lihaksiin. Silloin nämä kudokset menettävät kyvyn reagoida insuliiniin, joka normaalisti auttaa verensokerin siirtymisessä kudoksiin, selittää tutkija Marius Robciuc.
Tutkijat käyttivät verisuonikasvutekijä VEGF-B:tä lisäämään pienten verisuonten tiheyttä rasvakudoksessa ja havaitsivat, että tämä johti suotuisiin muutoksiin insuliinin toiminnassa liikalihavissa hiirissä. Hiirien valkoisen rasvakudoksen toiminta muuttui niin että parhaimmillaan se alkoi käyttää sokeria ja rasvoja lämmöntuotantoon, mitä normaalisti tapahtuu vain ruskeassa rasvakudoksessa. Ihmisessä ruskeaa rasvakudosta on vain vähän.
Rohkaisevia tuloksia
Hiussuonien lisääntyminen rasvakudoksissa paransi liikalihavien hiirien aineenvaihduntaa, pienensi niiden rasvakudoksen määrää ja näytti estävän myös aineenvaihduntahäiriöön liittyvää tulehdustilaa kudoksissa.
- Tulokset ovat erittäin rohkaisevia ajateltaessa uusia mahdollisuuksia hoitaa liikalihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen liittyviä aineenvaihdunnan häiriöitä ja tulehdusta. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan, ennen kuin hoitomuotoa voidaan yrittää soveltaa potilaisiin, Robciuc toteaa.
Lisätietoja: eglanninkielinen artikkeli (maksullinen)