Terveyttä tukevat päätökset parantavat väestön terveyttä tehokkaammin kuin lääketieteen keinot

Suurin osa suomalaisista kuolee tarttumattomiin sairauksiin. Monet näistä sairauksista olisivat ehkäistävissä terveellisillä elintavoilla. Vaikka väestön terveys on parantunut viime vuosikymmeninä, sairauksien ehkäisyyn tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota, todetaan Duodecimin ja Suomen Akatemian konsensuslausumassa.

Tarttumattomien sairauksien neljä pääryhmää ovat valtimosairaudet, syöpäsairaudet, diabetes ja krooniset keuhkosairaudet. Näitä sairauksia voidaan vähentää merkittävästi vaikuttamalla niiden riskitekijöihin kuten tupakointiin, epäterveelliseen ravintoon, liikunnan puutteeseen ja alkoholin käyttöön.

Useisiin tarttumattomiin sairauksiin sairastutaan iäkkäänä, mutta muutokset elimistössä alkavat jo paljon aiemmin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ehkäisevä työ tulisi siksi aloittaa mahdollisimman varhain.

Käytännössä terveydenhuollon toimijoiden ja lääketieteen mahdollisuudet vaikuttaa väestön hyvinvointiin ja terveyteen ovat rajalliset. Sen sijaan useat väestötason ratkaisut tuottavat enemmän terveyshyötyä kuin nykyaikaisen lääketieteen keinot.

Lainsäädännöllä on keskeinen ohjaava rooli esimerkiksi tupakan ja alkoholin käytön sekä muiden haitallisten elintapojen vaikutusten vähentämisessä. Terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy ovat myös tehokkain tapa hallita terveydenhuollon kustannuksia.

Väestöryhmien väliset terveyserot ovat suurentuneet viime vuosina huolestuttavasti. Vakavat terveysongelmat ja ennenaikainen kuolleisuus kasautuvat pienituloisten ja vähän koulutettujen ryhmiin. Erot keskimääräisessä eliniässä väestöryhmien välillä ovat suurimmillaan jopa kymmenen vuotta.

– Eriarvoisuus ilmenee sosioekonomisten ryhmien välillä lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden ulottuvuuksilla, kuvailee Uusitupa. Erityisen huolestuttavaa on terveyserojen periytyminen seuraaviin sukupolviin, hän toteaa.

Ehkäisevään työhön panostaminen vähentää eriarvoisuutta ja kaventaa terveyseroja, todetaan konsensuslausumassa. Varhainen tuki on tehokkainta sikiöaikana, lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta myös iäkkäiden toimintakykyä voidaan kohentaa ja elämänlaatua parantaa ehkäisevällä työllä.

Yhteistyöllä terveyttä ja hyvinvointia

Terveys- ja hyvinvointierot muodostuvat monimuotoisten taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien seurauksena. Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttääkin poikkihallinnollista yhteistyötä.

– Suurimmat mahdollisuudet ja uudet lähestymistavat sairauksien ehkäisyyn löytyvät eri toimialojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisestä yhteistyöstä, huomauttaa Uusitupa. Terveyseroja kaventavaa työtä tehdään usein projektimaisesti. Näissä erilaisissa hankkeissa luodut parhaat käytännöt tulee saada osaksi vakiintuneita sosiaali- ja terveysalan rakenteita.

Myös asiakaslähtöisen toimintatavan omaksuminen on keskeinen tekijä eriarvoisuuden vähentämisessä ja sairauksien ehkäisemisessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyminen tulevassa SOTE-uudistuksessa luo alan toimijoille mahdollisuuden siirtyä entistä kokonaisvaltaisempaan, asiakaskeskeisempään toimintamalliin, jossa ihminen nähdään kokonaisuutena, todetaan konsensuslausumassa.  

– Terveyden edistämisen tulee olla osa kansalaisten arkea koko elämänkulun ajan, kiteyttää Uusitupa.

Konsensuslausuma tarttumattomista sairauksista on tuotettu pääosin viidessä eri työpajassa, joihin osallistui noin 150 asiantuntijaa sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreilta, järjestöistä, ministeriöistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Konsensuslausuma esitellään Konsensuskokouksessa perjantaina 28.4.

Lue Konsensuslausuma kokonaisuudessaan Duodecimin verkkosivuilta.

Palaa otsikoihin