Ajankohtaista arkisto

17.12.2019

Suomalaistutkimus: liikunnan lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen ovat keskeisiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä lapsuudesta alkaen

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan hyvä kestävyyskunto ei suojaa ylipainon aiheuttamalta insuliiniresistenssiltä, joka on keskeinen tyypin 2 diabeteksen riskitekijä. Sen sijaan runsaampi liikunta ja vähäisempi paikoillaanolo oli yhteydessä pienempään insuliiniresistenssiin myös ylipainoisilla lapsilla.

Yleisen käsityksen mukaan hyvä kestävyyskunto pienentää tyypin 2 diabeteksen vaaraa, ja sen on ajateltu myös suojaavan ylipainon aiheuttamilta epäedullisilta sokeriaineenvaihdunnan muutoksilta. Tämä käsitys perustuu tutkimuksiin, joiden menetelmät eivät mahdollista kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden roolien erottelua insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöinä.

– Tutkimuksessamme osoitettiin selkeästi, että kestävyyskunto ei ole yhteydessä insuliiniresistenssiin, kun kehon koostumus huomioidaan asianmukaisesti. Kestävyyskunto ei myöskään näytä suojaavan ylipainon aiheuttamalta insuliiniresistenssiltä.  Näyttää siis siltä, että huonon kestävyyskunnon roolia tyypin 2 diabeteksen riskitekijänä on vahvasti liioiteltu, kertoo FT Eero Haapala Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Haapala on myös Itä-Suomen yliopiston lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti.

Liikunnan lisääminen ja paikallaanolon vähentäminen tärkeintä

Tutkijat havaitsivat runsaamman reippaan liikunnan ja vähäisemmän paikoillanolon olevan yhteydessä matalampaan insuliiniresistenssiin riippumatta kestävyyskunnosta ja kehon rasvapitoisuudesta. Runsaampi liikunta ja vähäisempi paikoillaanolo suojasivat myös ylipainoisia lapsia insuliiniresistenssin kehittymiseltä.

- Tulostemme keskeinen sanoma on se, että liikunnan lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen ovat keskeisiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä lapsuudesta alkaen. Ne näyttäisivät olevan erityisen tärkeitä ylipainoisille lapsille, toteaa Eero Haapala.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 452 iältään 6–8-vuotiaan lapsen kestävyyskunnon, kehon rasvapitoisuuden määrän, liikunta-aktiivisuuden, paikoillaanolon ja insuliiniresistenssin yhteyksiä. Kestävyyskuntoa mitattiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja kehon koostumusta DXA-laitteella. Liikunta-aktiivisuutta ja paikoillaanoloa mitattiin yhdistetyllä syke- ja liikemittarilla ja insuliiniresistenssiä arvioitiin verinäytteistä mitattujen verenglukoosi- ja insuliinipitoisuuden avulla.

Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen perustuvat tulokset julkaistiin arvostetussa Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä. Tutkimukseen osallistui tutkijoita Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoista, Norjan Liikuntatieteellisestä yliopistosta sekä brittiläisistä Cambridgen ja Exeterin yliopistoista.


Palaa otsikoihin

Sivua viimeksi päivitetty: 21.9.2010