Suomalaistutkimus: liikunnan lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen ovat keskeisiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä lapsuudesta alkaen

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan hyvä kestävyyskunto ei suojaa ylipainon aiheuttamalta insuliiniresistenssiltä, joka on keskeinen tyypin 2 diabeteksen riskitekijä. Sen sijaan runsaampi liikunta ja vähäisempi paikoillaanolo oli yhteydessä pienempään insuliiniresistenssiin myös ylipainoisilla lapsilla.

Yleisen käsityksen mukaan hyvä kestävyyskunto pienentää tyypin 2 diabeteksen vaaraa, ja sen on ajateltu myös suojaavan ylipainon aiheuttamilta epäedullisilta sokeriaineenvaihdunnan muutoksilta. Tämä käsitys perustuu tutkimuksiin, joiden menetelmät eivät mahdollista kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden roolien erottelua insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöinä.


Tutkijat havaitsivat runsaamman reippaan liikunnan ja vähäisemmän paikoillanolon olevan yhteydessä matalampaan insuliiniresistenssiin riippumatta kestävyyskunnosta ja kehon rasvapitoisuudesta. Runsaampi liikunta ja vähäisempi paikoillaanolo suojasivat myös ylipainoisia lapsia insuliiniresistenssin kehittymiseltä.

- Tulostemme keskeinen sanoma on se, että liikunnan lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen ovat keskeisiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä lapsuudesta alkaen. Ne näyttäisivät olevan erityisen tärkeitä ylipainoisille lapsille, toteaa Eero Haapala.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 452 iältään 6–8-vuotiaan lapsen kestävyyskunnon, kehon rasvapitoisuuden määrän, liikunta-aktiivisuuden, paikoillaanolon ja insuliiniresistenssin yhteyksiä. Kestävyyskuntoa mitattiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja kehon koostumusta DXA-laitteella. Liikunta-aktiivisuutta ja paikoillaanoloa mitattiin yhdistetyllä syke- ja liikemittarilla ja insuliiniresistenssiä arvioitiin verinäytteistä mitattujen verenglukoosi- ja insuliinipitoisuuden avulla.

Palaa otsikoihin