Raskausdiabetesta kannattaa ehkäistä etenkin kun riski on suuri

Raskauden aikana puhkeavan diabeteksen eli raskausdiabeteksen ehkäiseminen näyttää onnistuvan varsin hyvin, jos odottavalla äidillä on suuri riski sairastua raskausdiabetekseen ja hän saa itselleen sopivaa elintapaneuvontaa.

Suomalainen raskausdiabeteksen ennaltaehkäisytutkimus (RADIEL) toteutettiin vuosina 2008–2014 kolmessa pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa sekä Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa.

Mukana 300 odottavaa äitiä

Tutkimukseen otettiin mukaan liki 300 keskimäärin 13. raskausviikolla olevaa naista, joilla aikaisemmassa raskaudessa oli ollut raskausdiabetes tai joiden raskautta edeltävä painoindeksi kertoi merkittävästä tai sitä suuremmasta lihavuudesta.

Noin puolet odottavista äideistä sai tehostettua neuvontaa. He saivat yksilöllistä ruokavalio-, liikunta- ja painonhallintaneuvontaa tutkimushoitajilta, ja heille järjestettiin myös yksi ryhmätapaaminen ravitsemusterapeutin kanssa. Toinen ryhmä sai tavanomaisen raskaudenaikaisen neuvonnan.

Tehostettu neuvonta vähensi sairastumista raskausdiabetekseen

Tutkimuksen tulosten mukaan tutkimusryhmien välillä oli merkitsevä tilastollinen ero raskausdiabeteksen ilmaantuvuudessa.

Tehostettua neuvontaa saaneista äideistä noin 14 prosenttia sairastui raskausdiabetekseen. Toisessa ryhmässä sairastuneita oli reilut 20 prosenttia. Myös raskaudenaikainen painonnousu oli vähäisempää tehostettua neuvontaa saaneilla naisilla, ja he myös lisäsivät liikkumiseen käyttämäänsä aikaa ja paransivat ruokavalionsa laatua enemmän kuin toisen ryhmän naiset.

Tehostettu neuvonta kohdistui nimenomaan naisiin, joilla oli jo ennestään korkea diabetesriski.

–Yksinkertainen ja yksilöity elämäntapaneuvonta vähensi raskausdiabeteksen riskiä 39 prosenttia korkean diabetesriskin naisilla, sanoo LT Saila Koivusalo Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.  

–Yksi mahdollinen selitys näille tuloksille on tutkimukseen rekrytoitujen naisten korkea diabetesriskistatus, hän sanoo.

Aikaisemmissa elämäntapainterventioissa niihin osallistuneilla naisilla on ollut ainoastaan keskinkertainen diabetesriski tai diabetesriski on vaihdellut. Tässä suomalaistutkimuksessa interventio pyrittiin kohdistamaan juuri korkean riskin naisiin, eli niihin, joilla oli ollut raskausdiabetes jo aikaisemmassa raskaudessa ja/tai joiden BMI ylitti merkittävän lihavuuden rajan ( ≥ 30 kg/m²⁾.

Äitien mieltymykset huomioitiin neuvonnassa

Koivusalo muistuttaa, että raskaus on poikkeuksellista aikaa elämäntapamuutosten tekemiselle. Siksi raskaudenaikaisen neuvonnan tulee olla yksilöllistä.

RADIEL-tutkimuksessa koehenkilöiden omat liikuntamieltymykset huomioitiin, mikä mahdollisesti lisäsi koehenkilöiden motivaatiota liikkumiseen.

Neuvontaa myös tarpeen mukaan muokattiin raskauden kuluessa. Jos äiti ei ennenaikaisten supistusten vuoksi pystynyt harrastamaan liikuntaa, neuvonta keskittyi ruokavaliopuoleen.

–Elämäntapaneuvonnan pääasiallinen ajatus oli olla helposti sovellettavissa naisen normaaliin jokapäiväiseen elämään. Tuloksemme ovat lupaavia ja ilahduttavat käytännön työtä tekevää kliinikkoakin. On myös mielenkiintoista nähdä, onko nyt saaduilla tuloksilla vaikutuksia äidin ja lapsen myöhempään terveyteen, Koivusalo sanoo.

Äitejä ja lapsia seurataan viisi vuotta tutkimukseen osallistumisen jälkeen. Seurantatutkimuksen tuloksia saataneen vuonna 2017.

Länsimaissa jopa 60 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista on ylipainoisia tai lihavia. Lihavuus altistaa raskauden aikaisille komplikaatioille kuten raskausdiabetekselle. Rauskausdiabeteksen jälkeen riskis sairastua tyypin 2 diabetekseen on suurentunut.  Raskausdiabetes ja äidin lihavuus altistavat myös syntyvän lapsen ylipainolle ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöille.

Kuva: Heikki Kainulainen

Palaa otsikoihin