Tutkimuksessa on seurattu tyypin 1 diabeteksen kehittymistä syntymästä asti DIPP-tutkimukseen osallistuvilla lapsilla, joilla on perinnöllisesti korkea sairastumisriski, ja tutkijat voivat tarkastella näytteitä sairauden kehittymisen eri vaiheista.

- Uudet teknologiat, kuten virtaussytometria ja yksittäisten solujen geeniekspressioanalyysit, mahdollistavat immunologisten muutosten analysoinnin tarkasti ja solukohtaisesti. Olemme löytäneet T-solujen eri alaluokista kiinnostavia muutoksia, jotka näyttävät liittyvän tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Jatkossa tarkoitus on selvittää, voisiko niiden perusteella arvioida luotettavasti sairastumisriskiä ja voisiko tiettyihin T-solutyyppeihin kohdistuvalla hoidolla estää taudin puhkeamisen, Kinnunen kertoo.

Suomessa on hiljattain alettu testata diabetesrokotetta, jonka ideana on antaa suoja enterovirusta vastaan. Enterovirusinfektio voi nimittäin käynnistää tyypin 1 diabetekseen johtavan autoimmuuniprosessin.

- Enterovirus ei selitä kaikkia sairastumisia, mutta monilla rokote voisi estää autoimmuniteetin kehittymisen. Lisäksi tarvitaan kuitenkin keinoja pysäyttää immunologiset muutokset niillä, joilla ne ovat jo käynnistyneet, Kinnunen sanoo.

USA:ssa on jo kehitetty T-soluihin kohdistuva vasta-ainehoito, jolla on voitu ainakin hidastaa tyypin 1 diabeteksen kehittymistä autoimmuniteetin käynnistyttyä. Kinnusen mukaan kaikille sopivaa hoitoa on kuitenkin vaikea löytää, koska tauti on monimuotoinen ja saattaa eri ihmisillä kehittyä erilaisten immunologisten mekanismien kautta. Autoimmuuniprosessin käynnistymisestä sairastumiseen kuluva aika voi myös vaihdella kuukausista jopa vuosikymmeniin.

Syitä tyypin 1 diabeteksen puhkeamiselle ei vielä tunneta.

- Vahvan geneettisen alttiuden lisäksi elämäntavoilla ja sattumallakin näyttää olevan vaikutusta. Esimerkiksi ympäristökemikaalien, ravitsemustekijöiden, varhaislapsuuden bakteerialtistuksen ja suoliston mikrobien merkitystä tutkitaan edelleen, Kinnunen selventää.

Parantavaa hoitoa tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole. Kehitteillä on kuitenkin esimerkiksi solukorvaushoitoja, joissa tuhoutuneet haiman beetasolut korvattaisiin kantasoluista erilaistetuilla, insuliinia tuottavilla beetasoluilla.

- Myös kantasoluhoidon rinnalle tarvittaisiin immunologinen hoito, joka estäisi immuunijärjestelmää tuhoamasta beetasoluja uudestaan, Kinnunen toteaa.

Lue lisää alkuperäisestä lähteestä: Itä-Suomen yliopiston tiedote 4.2.2021

Lue lisää: Vuonna 2019 julkaistu artikkeli Kinnusen tutkimustyöstä Diabetestutkimussäätiön verkkosivuilla