Päivitetty raskausdiabeteksen Käypä hoito -suositus: Raskauden aikaisia sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä tärkeää seurata ja hoitaa

Äidin raskaudenaikaiset kohonneet sokeriarvot viestivät lisääntyneestä riskistä raskauden ja synnytyksen ongelmiin sekä äidin kohonneesta riskistä sairastua diabetekseen. Äiti voi pienentää raskausdiabeteksen riskiä elintapamuutoksin: laihduttamalla normaalipainoon, liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Tarvittaessa turvaudutaan lääkehoitoon. Raskausdiabetekseen sairastuneen äidin synnytyksen turvallisin paikka on diabeetikoiden hoitoon perehtynyt synnytyssairaala, jossa vastasyntyneen mahdollisiin ongelmiin pystytään vastaamaan.

Raskausdiabeteksella tarkoitetaan äidin poikkeavaa glukoosi- eli sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Yleensä tauti liittyy lihavuuteen ja sukurasitteeseen. Poikkeava glukoosirasituksen tulos on lihavuuden yleistymisen myötä lisääntymässä ja se todettiin vuonna 2011 noin 13 prosentilla suomalaisista synnyttäjistä.

Miksi raskausdiabetekseen on suhtauduttava vakavasti?

Äidin raskausdiabeteksen vaikeus, lihavuus ja suuri raskaudenaikainen painonnousu lisäävät vauvan riskiä syntyä suuripainoisena (makrosomia). Makrosomia ja äidin huono sokeritasapaino (hypoglykemia) lisäävät sikiön synnytykseen liittyviä riskejä ja vastasyntyneen hypoglykemian riskiä. Ensimmäisen syötön tulisi tapahtua ensimmäisen elintunnin aikana ja syöttöjen tulisi jatkua kahden tunnin välein.

Äidillä, jonka sokeriarvot nousevat merkittävästi raskauden aikana, on suurentunut riski sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen.

Äidin raskausdiabetes, erityisesti sen liittyessä äidin ylipainoon, lisää lapsen myöhempää liikapainon, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja metabolisen oireyhtymän riskiä.

Ravitsemushoito, liikunta ja lääkkeet

Ravitsemushoito on äidin raskausdiabeteksen hoidon kulmakivi. Raskausdiabetekseen sairastuneen äidin on erityisen tärkeää noudattaa yleisiä raskausajan ja diabeteksen ravitsemussuosituksia. Turhan energian kertymistä kannattaa välttää ja liikkua vointinsa mukaan, sillä liikunta vaikuttaa edullisesti glukoositasapainoon. Työryhmä suosittelee, että ylipainoiset äidit, joilla on todettu raskausdiabetes, pyrkisivät ehkäisemään painon nousua diagnoosin jälkeen.

Kun raskausdiabetesdiagnoosi on tehty, neuvolassa opetetaan äidille verensokeriarvojen oma- eli kotiseuranta. Veren glukoosipitoisuuden tavoitearvot omaseurannassa ovat ennen aamiaista ja muita aterioita alle 5.5 mmol/l ja tunnin kuluttua ateriasta alle 7.8 mmol/l. Lääkehoitoa tarvitaan, mikäli ravitsemushoito ei riitä pitämään sokeriarvoja kunnossa. Jos edellä esitetyt tavoitearvot ylittyvät, aloitetaan lääkehoito. Ensisijaisesti käytetään insuliinia, erityistapauksissa insuliinin ja metformiinin yhdistelmää. Insuliinihoito aloitetaan synnytyssairaalassa ja sitä jatketaan synnytykseen saakka.

Synnytyksen erityispiirteitä

Äidin, jolla on hoidettu raskausdiabetesta, synnytyspaikka on diabeetikoiden hoitoon perehtyneessä synnytyssairaalassa, jossa on valmius vastasyntyneen tehostettuun seurantaan ja hoitoon. Lääkehoitoa saaneiden äitien synnytyksen käynnistämistä tulee harkita 38. raskausviikon täytyttyä ja viimeistään laskettuun aikaan mennessä. Keisarileikkausta suositellaan, jos sikiön painoksi arvioidaan yli 4 500 g.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä on päivittänyt vuonna 2008 laaditun raskausdiabeteksen Käypä hoito -suosituksen tuoreimman tutkimustiedon mukaisesti. Käypä hoito -suositus on luettavissa täällä.

Palaa otsikoihin