Levemir: korvauksen rajoittamisesta keskusteltu – Diabetesliitto painottaa yksilöllisesti sopivimpien insuliinivalmisteiden käyttömahdollisuuden tärkeyttä

Lääkkeiden hintalautakunta päättää Levemir-detemirinsuliinijohdoksen korvattavuuden jatkosta 7.11.

Levemirin korvattavuudesta käydyissä neuvotteluissa maahantuojan ja lääkkeiden hintalautakunnan välillä on Diabetesliiton saamien tietojen mukaan noussut esiin myös valmisteen korvattavuuden rajaaminen vain tyypin 1 diabeteksen hoitoon. Tällöin valmiste ei olisi korvattavaa tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

Diabeteksen Käypä hoito -suositus korostaa hoitomuodon valinnassa diabeteksen vaikeusastetta, ei diabetestyyppiä. Diabetes on vakava, monimuotoinen ja monisyinen sairaus, jota ei voida jakaa tarkkoihin alaryhmiin. Tärkeintä on pyrkiä hyvään hoitoon, joka ehkäisee tehokkaasti lisäsairauksia.

Tyypin 1 diabetes on insuliininpuutossairaus, jossa insuliinin saanti on elämän edellytys. Myös tyypin 2 diabetes johtaa useimmilla potilailla vuosien kuluessa merkittävään insuliininpuutokseen ja osa tarvitsee insuliinia jo aikaisemminkin verensokerin hallintaan muun hoidon ohella.

Diabeetikot käyttävät useita eri insuliinivalmisteita, joiden sopivuus on hyvin yksilöllistä. Levemir-valmisteen detemirinsuliini ei ole suoraan vaihtokelpoinen minkään muun valmisteen kanssa.

Levemirin nykyinen korvattavuus on voimassa vuoden loppuun. Diabetesliitto lähestyy sekä hintalautakuntaa että Levemirin maahantuojaa (Novo Nordisk Farma Oy):

• Levemir-insuliinin erityskorvaus tulee säilyttää.
• Elämää ylläpitävän hoidon korvattavuuden ja saatavuuden epäselvyys, päätösten lykkäytyminen ja hidas tiedottaminen aiheuttavat kohtuutonta huolta potilaille ja erityisesti diabeetikkolasten vanhemmille.
• Toimivaa insuliinihoitoa ei pidä purkaa – ihmiset ovat yksilöitä ja insuliinivalmisteet toimivat yksilöllisesti.
• Levemir-insuliini ei ole suoraan vaihtokelpoinen minkään muun valmisteen kanssa.
• Yksilöllisesti tarvittavat eri hoitovaihtoehdot tulee olla tasa-arvoisesti saatavissa riippumatta potilaan taloudellisista mahdollisuuksista.
• Terveydenhuollon kokonaiskustannukset huomioiden on selvää, että insuliinit eivät ole kannattava säästökohde vaan kustannustehokasta hoitoa, jossa hyödyt kasvavat sitä suuremmiksi, mitä yksilöllisemmin valmisteet voidaan valita.
•  Hyvä hoitotasapaino säästää myös yhteiskunnan varoja – ja on ennen kaikkea inhimillisesti korvaamattoman arvokasta.

Palaa otsikoihin