Ajankohtaista arkisto
Koronapandemian vaikutuksia punnittiin Kansainvälisen diabetesliiton webinaarissa
Diabetesliiton erikoislääkäri Anu Heikkilä osallistui kuuntelijana Kansainvälisen diabetesliiton torstaina 11.6.2020 järjestämään webinaariin (verkkoluennolle), jonka aihe oli: “Diabetes and COVID-19: when two pandemics meet - Rethinking health systems: integrated care and empowerment of primary care”. Eli vapaasti suomennettuna: “Diabetes ja koronavirus: kun kaksi pandemiaa kohtaavat. Terveydenhuollon uudelleen tarkastelua.”Webinaarissa ajatuksiaan esittivät erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon asiantuntijat sekä europarlamentaarikko ja potilaiden edustaja kaikkiaan viidestä Euroopan maasta.
Anu Heikkilä laati webinaarista muistiinpanot, ole hyvä:
Webinaarissa käytiin keskustelua koronapandemian vaikutuksista diabeteksen hoitoon, hoitoon pääsyyn sekä potilaisiin. Korona on testannut terveydenhuollon järjestelmiä; sen noustua ensisijaiseksi hoidon kohteeksi ovat muut sairaudet ja niiden hoito jääneet taka-alalle kaikissa Euroopan maissa.
Europarlamentaarikko Sara Cerdas Portugalista toi esille, että terveydenhuolto ja sen rahoitus ovat nousseet aiempaa vahvemmin esiin Euroopan parlamentin keskusteluissa. Niissä on todettu, että koronan rinnalla suurin sairausryhmä ovat itse asiassa ei-tarttuvat sairaudet, joiden vähentämiseen on sitouduttu. Tarkoituksena on mahdollistaa pidempi elämä terveempänä myös kroonisten sairauksien kanssa eläville. (Lisätietoja täällä.)
Panelistit kävivät runsaasti keskustelua siitä, miten tuotettaisiin hyvää tietoa niin paikallisesti, kansallisesti kuin EU-päätöksentekoonkin käytettäväksi ja toisaalta, miten hyvää tietoon perustuvaa EU-tasoista ohjeistusta voitaisiin soveltaa päätöksenteossa kansallisella tasolla.
Keskusteluissa todettiin, että poikkeuksellinen aika korostaa tiedon keruun merkitystä päätöksenteossa, ja rekistereillä on suuri merkitys. Päätöksentekoon halutaan saada mukaan mahdollisimman laajasti eri toimijat, jotta voidaan luoda vakaampaa eurooppalaista terveydenhuoltoa.
Myös muualla Euroopassa koetaan, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastietojärjestelmät eivät keskustele. Espanjassa perusterveydenhuollossa työskentelevä Xavier Cos peräänkuulutti paremmin keskustelevia järjestelmiä sekä keinoälyä avuksi esimerkiksi sen selvittämiseen, ketkä ovat riskissä, ja keihin erityisesti tulisi panostaa hoidossa ja hoidonohjauksessa. Hän toivoi tiedon keräyksen ja virtuaalimaailman integraatiota avuksi hoitoon.
Maurizio Guidi Italiasta toi esille, että oikea aikaisella ja oikein suunnatulla hoidolla diabeteksen aiheuttamista kustannuksista voitaisiin mahdollisesti säästää 75 %. Chantal Mathieu, samoin Italiasta, puhui erikoissairaanhoidon edustajana laadukkaan tiedon puolesta sekä hoitoon pääsyn ja etäyhteyksien kehittämisestä - myös koronan jälkeen.
Koronapandemia on vaikeuttanut kaikissa Euroopan maissa hoitoon pääsyä sekä muuttanut kroonisten sairauksien seurantakäytäntöjä. Kaikkialla on jouduttu siirtymään ainakin osittain etäyhteydellä toimiviin vastaanottoihin joko puhelimitse tai videoyhteyksin.
Potilasnäkökulmaa webinaarissa edustanut Bastian Hauck Belgiasta muistutti, että etäyhteydet eivät sovi kaikille, vaan yhteydenotot tulisi sopia potilaan tarpeiden mukaan. Osa potilaista on jopa pudonnut nyt seurannasta.
Kaikki webinaarin panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että etäyhteyksiä tulee kehittää koronapandemian jälkeenkin osana hyvää, potilaan tarpeet kohtaavaa hoitoa.
Bastian Hauck toi esille, että koronaepidemian alussa epävarmuus koronasta sairautena ja todellisen tiedon puute sekä sensaatiohakuinen uutisointi lisäsivät diabetesta sairastavien pelkoja ja psyykkistä kuormitusta. Hänen mielestään korona paljasti diabetesta sairastavan haavoittuvuuden: henkilö, jolla on diabetes muuttui jälleen diabetesta sairastavaksi henkilöksi.
Loppupohdinnoissa panelistit toivoivat laajempaa kansainvälistä terveydenhuollon yhteistyötä niin ei-tarttuvien tautien hoitoon kuin mahdollisiin tuleviin pandemioihin valmistautumisessa. He toivoivat kansainvälisiä yhteisiä suosituksia hoidon toteuttamiseksi - kansalliselle tasolle sovellettaviksi. He myös näkivät kansallisten potilasjärjestöjen velvollisuudeksi ”kääntää” suositukset potilaan kielelle, ja jakaa tietoa potilaille mahdollisimman laajasti.