Käypä hoito -suositus: Sepelvaltimotautia, aivoverenkierron häiriöitä ja muita valtimosairauksia ehkäistävä yksilöllisen riskinarvion perusteella

Kolesterolin ja veren muiden rasvojen häiriöillä eli dyslipidemioilla on tärkeä merkitys vakavien valtimosairauksien synnyssä. Dyslipidemioiden hoito perustuu aina neliportaiseen valtimosairauksien riskinarvioon ja ensisijaisesti elämäntapamuutoksiin. Lääkehoitoa käytetään, kun valtimosairauksien riskiluokituksen mukaista LDL-kolesterolipitoisuutta ei saavuteta elämäntapahoidolla. Erityisesti on hoidettava suuren riskin potilaita.

Dyslipidemialla tarkoitetaan suurentunutta seerumin kokonais- tai LDL-kolesteroli- tai triglyseridipitoisuutta, pientä HDL-kolesterolin pitoisuutta taikka näiden yhdistelmää.

Valtimosairaudet ja niiden riski

Dyslipidemioiden hoito on osa valtimosairauksien ehkäisyä. Valtimosairauksia ovat sepelvaltimotauti, aivoverenkierron häiriöt ja ääreisvaltimotauti sekä suurten valtimoiden, kuten aortan, ateroskleroosi. Dyslipidemioiden rinnalla valtimosairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on tärkeää hoitaa kohonnutta verenpainetta ja verensokeriarvoja sekä lopettaa tupakointi.

Valtimosairauksien riski arvioidaan jo ilmenneiden sairauksien kuten valtimosairauden, diabeteksen, munuaisten vajaatoiminnan ja perinnöllisten rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden perustella. Terveiden henkilöiden sairastumisriskin arvioinnissa käytetään FINRISKI-laskuria. Näin saadaan neliportainen riskinarvio: pieni, kohtalainen, suuri ja hyvin suuri riski sairastua valtimosairauksiin.

Hoidon tavoitteet

Väestötasolla tärkeimmät terveyttä edistävät lipidi- eli rasva-arvot ovat seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus alle 5,0 mmol/l (millimoolia litrassa) ja LDL-kolesterolipitoisuus alle 3,0 mmol/l. Lääkäri ei kuitenkaan hoida potilaan yksittäisiä laboratorioarvoja, vaan pyrkii asianmukaisin keinoin pienentämään valtimosairauksien kokonaisriskiä. Hoidon pääkohde on LDL-kolesterolipitoisuus, jonka tavoitearvo vaihtelee riskinarvion mukaan: hyvin suuressa riskissä alle 1,8 mmol/l, suuressa riskissä alle 2,5 mmol/l ja kohtalaisessa tai pienessä riskissä alle 3,0 mmol/l.

- Riskinarviolla ja sen perusteella räätälöidyllä hoitotavoitteella pyritään siihen, ettei suuressa riskissä oleva jää vaille tarvitsemaansa hoitoa, ja toisaalta siihen, ettei pieniriskisten kohdalla ammuta tykillä hyttystä, selvittää sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, ylilääkäri Mikko Syvänne Sydänliitosta.

Hoidon perusta on elämäntavoissa

Dyslipidemioiden hoito perustuu aina elämäntapamuutoksiin. Valtimoterveyttä edistäviä elämäntapoja ovat oikeanlainen ravinto, säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus, liiallisen stressin välttäminen, riittävä lepo ja uni sekä ylipainoisten laihtuminen.

Päivään tulisi kuulua vähintään 30 minuuttia kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä.

Ruokavalion kulmakiviä ovat rasvan ja hiilihydraattien laatu.

- Kovan eli tyydyttyneen ja transrasvan saannin vähentäminen ja pehmeän eli tyydyttymättömän rasvan lisääminen on tärkeää. Rasvaisia maitovalmisteita ja lihatuotteita sekä voita ja sitä sisältäviä leipärasvoja tulee välttää. Sen sijaan kasviöljyjä, niistä tehtyjä leipä- ja ruoanvalmistusrasvoja sekä kalaa suositaan. Myös hiilihydraattien laatuun tulee kiinnittää huomiota suosimalla kuitupitoisia vaihtoehtoja eli täysjyväviljaa sekä kasviksia, marjoja ja hedelmiä vaaleiden viljatuotteiden ja sokeristen vaihtoehtojen sijaan, toteaa dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Kolesterolilääkitys käyttöön jos elämäntapahoito ei pure

Lääkehoito lisätään elämäntapahoitoon riskinarvion mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, mikäli elämäntapahoidolla ei yksin saavuteta riittäviä tuloksia. Sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen on suositeltavaa aloittaa suuriannoksinen statiinihoito lipidiarvoista riippumatta.

Kolesterolilääkityksenä käytetään ensisijaisesti statiinia, jonka laatu ja annos valitaan hoitotavoitteen mukaan. Statiinihoito vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta valtimosairauksiin.

Statiineilla, kuten kaikilla muillakin lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia. Tavallisimpia statiinien haittavaikutuksia ovat erilaiset lihasoireet, kuten kivut ja kouristukset. Niiden ilmetessä hoito tarvittaessa tauotetaan, pienennetään annosta, vaihdetaan valmistetta tai valitaan muu hoitomuoto.

Statiinihoito suurentaa jonkin verran aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista ja suuriannoksinen hoito lisää diabeteksen ilmaantumista enemmän kuin pieniannoksinen. Hoitotutkimuksissa uudet diabetestapaukset ovat esiintyneet erityisesti niillä henkilöillä, joilla on tutkimuksen alussa ollut taipumusta verensokerin nousuun ja muihin diabeteksen riskitekijöihin, kuten liikapainoon.

- Suuren valtimosairausriskin yksilöillä statiinilääkityksen hyödyt voittavat haitat   diabetesriskistä huolimatta. Pienen riskin yksilöiden kohdalla hoitavan lääkärin tulee tarkoin punnita lääkityksen mahdolliset hyödyt ja haitat, korostaa työryhmän puheenjohtaja, professori, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Matti J. Tikkanen Helsingin yliopistosta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä on päivittänyt vuonna 2004 laaditun ja vuonna 2009 ensimmäisen kerran päivitetyn Dyslipidemioiden Käypä hoito -suosituksen tuoreimman tutkimustiedon ja eurooppalaisen valtimosairauksien ehkäisysuosituksen mukaisesti.

Katso Dyslipidemioiden Käypä hoito -suositus tästä

Palaa otsikoihin