Ajankohtaista arkisto
Elinluovutustahto kannattaa kertoa läheisille ja kirjata paperille
Elinluovutuksia koskeva laki muuttui 1.8.2010. Aiemmin elinten luovuttamiseen tarvittiin lupa omaiselta, ellei vainajalla ollut elinluovutuskorttia. Nyt elinsiirto voidaan tehdä, ellei tiedetä tai oleteta, että vainaja olisi elinaikanaan vastustanut elintensä luovuttamista. Muutos on herättänyt keskustelua muun muassa siitä, miten elinsiirron voi kieltää.
Yhtä ainoaa virallista tai oikeaa tapaa elinluovutustahdon ilmaisemiseen ei ole. Tärkeintä on, että se on tiedossa. Oman elinluovutustahtonsa voi ilmaista esimerkiksi kirjaamalla sen vapaamuotoisesti paperille ja kertomalla siitä lähiomaisille tai muille läheisille.
Vielä ei ole olemassa valtakunnallista sähköistä potilastietoarkistoa, johon elinluovutustahdon voisi tallentaa. Terveydenhuollon henkilöstöä voi pyytää tallentamaan se terveysaseman tai sairaalan potilastietojärjestelmiin. Tieto ei kuitenkaan näin välity kaikille terveysasemille, joten oma elinluovutustahto kannattaa silti kirjata paperille ja kertoa omaisille ja läheisille.
Sosiaali- ja terveysministeriö on kerännyt verkkosivuille http://www.elinluovutustahto.fi yleisimpiä elinluovutukseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia. Sivulta löytyy myös esimerkki elinluovutustahdon ilmaisemisesta.
Henkilön eläessään ilmaisemaa näkemystä on aina noudatettava Jokaisella on oikeus itse päättää, haluaako kuolemansa jälkeen luovuttaa elimensä toisen ihmisen hoitoa varten. Jos vainajalla ei ole esimerkiksi elinluovutuskorttia, kysytään tietoja vainajan mielipiteestä hänen omaisiltaan. Omainen ei voi enää kieltää kuolleen omaisensa elinten luovutusta omaan tahtoonsa vedoten. Jos omainen tietää, että vainaja on elinaikanaan vastustanut luovutusta, elinluovutusta ei tehdä. Henkilön eläessään ilmaisemaa näkemystä on aina noudatettava.
Milloin omaisen tahto ratkaisee? Jos alaikäinen vainaja ei iän tai kehitystasonsa vuoksi ole kyennyt muodostamaan käsitystä elinluovutustahdostaan, ei elinsiirtoa saa tehdä ilman huoltajan suostumusta. Elinsiirtoon tarvitaan omaisen tai muun läheisen suostumus myös silloin kun täysi-ikäinen ei esimerkiksi mielenterveyden häiriön tai sairauden vuoksi ole kyennyt muodostamaan käsitystään asiasta.
Kaikki vainajat eivät sovi elinluovuttajiksi Vain murto-osa vainajista sopii elinluovuttajiksi. Elinluovuttajan pitää olla aivokuollut, mikä tarkoittaa, että vainajan aivotoiminnot ovat pysyvästi loppuneet. Aivokuolemaan saattaa johtaa kallovamma tai kallonsisäinen verenvuoto.
Vainajan sopivuus elinluovuttajaksi arvioidaan elinsiirtoyksikön tarkemman arvion perusteella. Ikä ei ole este elinluovutukselle.