Diabeetikoiden hoidon taso vaihtelee asuinpaikasta riippuen

Aikuisia ykkös- ja kakkostyypin diabeetikoita hoidetaan Suomessa pääosin hyvin, mutta diabeetikoiden hoito-tasapainot vaihtelevat suuresti alueittain. Diabeetikkojen määrän kasvu on johtanut siihen, että tyypin 2 diabeetikkoja hoidetaan yhä vähemmän erikoissairaanhoidossa. Kokonaisuudessaan erikoissairaanhoidon hoitovastuulla olevien diabeetikoiden määrä on hieman vähentynyt.

- Laatumittaukset paljastavat lisäksi palvelujärjestelmästämme kompastuskiviä, kuten lääkäripulan vaikutuksen hoitotuloksiin. Eri puolilla maata asuvat diabeetikot eivät todellakaan ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään, kertoo aikuisdiabeetikoiden hoidon laatua tutkinut lääkäri Klas Winell Conmedic Oy:stä.

Aikuisten diabeteksen hoidon laatu ja vaikuttavuus 2008 -selvitys osoittaa, että diabeteksen hoito ja hoitotasapaino ovat parantuneet jatkuvasti. Tyypin 2 eli aikuistyypin diabeetikoiden verensokeritasapaino on parantunut ja veren rasvat ovat alentuneet erittäin merkittävästi. Verenpaineessa on tapahtunut vähäistä, jatkuvaa kehitystä parempaan suuntaan. Sen sijaan diabeetikoiden paino on jatkuvassa hitaassa nousussa.

- Sekä tyypin 1 että 2 diabeetikoiden valtimotautien kokonaisriski on merkittävä. Tyypin 2 diabeetikoilla painon, verenpaineen ja LDL-kolesterolin hoito eivät ole kunnossa. Tyypin 1 diabeetikoilla LDL-kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin riskit ovat edelleen korkeat. Riskitekijät, joihin voidaan lääkkeillä vaikuttaa, ovat edenneet parempaan suuntaan. Kehitys on ollut huonointa riskitekijöissä, jotka edellyttävät elintapojen muuttamista.

Diabeetikoiden hoidon toimintatavat vaihtelevat melkoisesti eri sairaanhoitopiireissä. Osa siirtää tyypin 1 diabeetikot perusterveydenhuoltoon, ja osa pitää heidät omassa hoidossa. Puolessa tapauksista tyypin 1 diabeetikoiden hoitovastuu on pääasiassa erikoissairaanhoidossa. Diabeteksen hoidon kehittämisen kannalta on Winellin mukaan tärkeää, että hoitoyksiköissä on nimettynä sekä diabeteksen hoidon vastuulääkäri että vastuuhoitaja, mikä nopeuttaa uusien toimintatapojen käyttöönottoa.

- Prosessiajattelu on vasta alkutekijöissään. Henkilökunta ajattelee useimmiten, että huonot tulokset ovat heidän syytään, vaikka syy on useimmiten huonossa hoidon järjestämisessä. Laatuosaamiseen ja prosessien kehittämiseen pitää panostaa. Tärkeä osa kehittämistä on entistä selkeämpi potilaille tarjottavien palveluiden ryhmittely kokonaisriskin arvioinnin pohjalta todetun tarpeen mukaan. Tarvitaan kutsujärjestelmiä, jotta diabeetikot, jotka laiminlyövät hoitokäyntejään, saavat muistutuksia tutkimuksista ja hoitotapaamisista.

- Huolta on kuitenkin kannettava vielä siitä, että diabeetikoiden lisäsairauksien kokonaismäärä ei ole laskenut merkittävästi, vaan muutos on vain suhteellinen johtuen kasvavasta diabeetikkojen määrästä. Diabeteksen ehkäisy on avainasemassa pyrkiessämme vähentämään tautikuormaa.

Aikuisten diabeteksen hoidon laatu ja vaikuttavuus 2008 -selvitys kuuluu Suomen kansallisen diabetesohjelman (DEHKO 2000-2010) raporttisarjaan.  Selvitystä varten tutkittiin kaikkiaan 7 065  tyypin 1 ja 19 583 tyypin 2 diabeetikon hoidon laatu.

Lisätietoja:

•Tiedottaja Enna Bierganns
Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO 2000-2010), Diabetesliitto
p. 050 310 6604, enna.bierganns(at)diabetes.fi 
Lue raportti kokonaisuudessaan täällä.

Palaa otsikoihin