Puhelimen käyttökielto hankaloittaa diabeteksen omahoitoa koulussa
Mari Vehmanen
Laura Vesa
Diabetesliiton kysely kertoo, että varsinkin yläkoulussa puhelimen käyttökiellot ovat vaikeuttaneet diabetesta sairastavien nuorten omahoitoa. Huomauttelua puhelimen käyttämisestä diabetekseen hoitamiseen on tullut enemmän aikuisilta kuin kavereilta.
Diabetesliitto on selvittänyt puhelinkiellon vaikutusta diabetesta sairastavien koululaisten omahoitoon. Suomessa tuli elokuussa 2025 voimaan lakimuutos, joka rajoittaa puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttämistä peruskouluissa.
Eri kouluissa käytännöt vaihtelevat jonkin verran. Puhelimet saatetaan esimerkiksi kerätä pois oppituntien ajaksi ja antaa oppilaille taas välitunneilla.
Lain mukaan koululaisilla on edelleen oikeus käyttää puhelinta henkilökohtaiseen terveydenhoitoon koulupäivän aikana. Suuri osa tyypin 1 diabetesta sairastavista lapsista ja nuorista tarvitsee puhelinta omahoidossaan esimerkiksi verensokerin seurantaan ja insuliinin annosteluun.
– Puhelin on diabetesta sairastavalle lapselle tai nuorelle hoitoväline. On välttämätöntä, että puhelinta saa käyttää koulupäivän aikana sujuvasti diabeteksen hoidossa. Kyselyn avulla halusimme selvittää, onko uusi laki vaikuttanut tähän, Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozić sanoo.
Hälytykset pois päältä
Kyselyn perusteella puhelinkielto on heikentänyt erityisesti yläkouluikäisten omahoidon toteutusta. Yläkoulua käyvistä vastaajista 58 % kertoo vaikutuksista omahoitoonsa. Alakouluikäisistä vain 6 % kertoo samaa.
Yläkouluikäisistä 62 % on kokenut opettajan tai muun aikuisen negatiivista kommentointia puhelimen käyttämisestä diabeteksen hoitamiseen. Koulukavereiden ikävistä kommenteista kertoo neljännes yläkouluikäisistä.
Vastaajat sanovat muun muassa jättäneensä joskus puhelinkiellon vuoksi verensokerin tarkistamatta tai insuliinin annostelematta. Laitteiden hälytykset on saatettu laittaa pois päältä.
Laura Tuominen-Lozićin mukaan kyselyn tulokset ovat ikäviä mutta valitettavasti eivät täysin odottamattomia.
– Diabetesliitto tunnisti ja toi tämän uhan esiin jo, kun lakia säädettiin. Huolestuttavinta ja osin yllättävää tuloksissa on koulujen henkilökunnan suhtautuminen.
Tuominen-Lozićin mukaan opettajat ja koulujen muut aikuiset tarvitsevat selkeästi lisää tietoa diabetesta sairastavien lasten ja nuorten tarpeesta käyttää puhelinta hoidossaan. Nuorten kokema ikävä kommentointi hoitotoimista vaarantaa pahimmillaan heidän turvallisuutensa ja terveytensä.
Ota asia puheeksi viipymättä
Mitä sitten tehdä, jos lapsi tai nuori joutuu koulussa kuulemaan kommentointia puhelimen käyttämisestä diabeteksen hoitamiseen?
– Rohkaisen kaikkia lapsia ja nuoria kertomaan kokemuksistaan kotona. Vanhempien puolestaan on hyvä reagoida ja kysyä asiasta omalta nuorelta huomatessaan merkkejä, että diabeteksen hoitaminen koulussa tuntuu syystä tai toisesta hankalalta, Laura Tuominen-Lozić sanoo.
Heti seuraavaksi vanhempien kannattaa hänen mukaansa olla viivyttelemättä yhteydessä kouluun. Ei ole syytä jäädä odottelemaan, että tilanne ratkeaisi itsestään. Tuominen-Lozić korostaa, että jokaisella diabetesta sairastavalla lapsella ja nuorella on oikeus toteuttaa diabeteksen omahoitoa koulussa.
– Lapsen tai nuoren kokemus on aina syytä ottaa todesta. Hänen käsityksensä tilanteesta voi olla toinen kuin koulun aikuisten.
”Pitäisi ymmärtää kysymättäkin”
Yläkoulun 9. luokkaa käyvä Ilona ei ylläty Diabetesliiton tekemän kyselyn tuloksista. Hänelle itselleenkin on koulussa tultu sanomaan puhelimen käyttämisestä, vaikka syynä on ollut diabeteksen hoitaminen.
– Meidän koulussa puhelimia saa pitää välitunneilla, mutta tuntien ajaksi ne laitetaan yhteen paikkaan. Minulla on lupa pitää puhelinta omassa kassissa tunneillakin, Ilona kertoo.
Hän käyttää puhelinta verensokerin tarkistamiseen ja insuliinin annostelemiseen. Huomauttelu ei Ilonan mukaan ole tuntunut mukavalta, mutta hän ei ole jättänyt hoitotoimia tekemättä kommenttien vuoksi.
– Jos joku ihmettelee, että mitä sä nyt puhelimella oot tunnilla, niin sanon, että katson mun verensokereita.
Ilonan mielestä varsinkin opettajien pitäisi ymmärtää kysymättäkin, että diabetesta sairastavalla on hyvä syy puhelimen käyttämiseen. Kaikille muille diabetesta sairastaville lapsille ja nuorille hän lähettää terveisiä, ettei hoitamista tarvitse häpeillä tai piilotella.
– Jos joku ihmettelee, niin kannattaa vaan sanoa suoraan, miksi sitä puhelinta tarvitsee.
Ihmettelyä ruokalassa
Aino arvioi joutuneensa selittämään puhelimen käyttämistä useammin alakoulun puolella kuin nyt 7. luokkaa käydessään.
– Se varmaan johtuu siitä, että tarvitsin silloin enemmän apua. Esimerkiksi ruokalassa lähetin usein kuvan mun annoksesta aikuiselle, joka koulussa auttoi hoidossa. Sitten viestiteltiin ja mietittiin yhdessä hiilareita ja insuliineja. Joku saattoi silloin tulla kysymään, että miks sulla on puhelin.
Ainon mukaan tämä ei varsinaisesti tuntunut kivalta mutta ei saanut häntä myöskään lopettamaan neuvojen pyytämistä puhelimen välityksellä. Nyt isompana hän kertoo tarvitsevansa vähemmän aikuisten tukea. Tiedot verensokereista välittyvät automaattisesti vanhemmille, mikä tuo turvallisuudentunnetta koko perheelle.
Puhelinrajoitukset sinänsä ovat Ainon mielestä hyvä asia.
– Tunneilla on parempi työrauha. Kaikki pystyvät keskittymään paremmin, kun eivät räplää puhelimiaan.
- Diabetesliitto kartoitti elo-syyskuun vaihteessa 2026 verkkokyselyssä diabetesta sairastavien lasten ja nuorten kokemuksia koulujen puhelinkiellon vaikutuksista omahoitoon ja kouluarkeen.
- Kyselyyn saatiin 181 vastausta. Vastanneista 57 % oli 1.–6.-luokkalaisia ja 42 % yläkoululaisia.
- Yläkouluikäisistä vastaajista 58 % kertoo vaikutuksista omahoitoonsa. 62 % yläkouluikäisistä on kokenut opettajan tai muun aikuisen negatiivista kommentointia puhelimen käytöstä terveydenhoidossa.