Ketoasidoosi – ehkäistävissä oleva hätätila
Elina Pimiä
Shutterstock
Jokainen ketoasidoositilanne viestii, että jokin on pettänyt hoidossa tai diabetesta sairastavan kyvyssä toimia. Ketoasidoosiohjaus onkin osa jokaisen insuliininpuutosdiabetesta sairastavan perusturvaa.
Diabeettinen ketoasidoosi on insuliininpuutosdiabeteksen vakavin akuutti vaaratilanne. Insuliininpuutteessa käynnistyy lipolyysi osana maksan sokerinuudismuodostusta. Veren ketoaineet lisääntyvät, ja kehittyy asidoosi. Erityisesti SGLT2-estäjiin, paastoon, vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, raskauteen ja osittain säilyneeseen insuliinineritykseen liittyen ketoasidoosi voi kehittyä myös ilman poikkeuksellisen korkeaa glukoosia.
Jokainen ketoasidoosi on paitsi akuutti hoitotilanne myös viesti siitä, että sairauspäiväohje, insuliinin saanti, hoitoteknologian käyttö, tarvikkeiden saatavuus tai potilaan kyky toimia tilanteessa on pettänyt.
Suomalaiset rekisteritutkimukset konkretisoivat ongelman mittakaavaa. FinnDiane-aineistossa ja sitä vastaavassa suomalaisessa tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten väestöaineistossa vuosilta 1996–2015 tunnistettiin 4 914 ketoasidoositapahtumaa; näistä 4 771 oli sairaalahoitoja ja 143 kuolemaan johtaneita tapahtumia.
Ilmaantuvuus oli 1,8 tapahtumaa 100 henkilövuotta kohti eli noin 1 800/100 000 henkilövuotta tyypin 1 diabetesta sairastavilla aikuisilla. Tämä vastasi keskimäärin noin 246 tapahtumaa vuodessa kyseisessä aineistossa. Luku ei kuitenkaan ole koko Suomen nykyinen vuosittainen ketoasidoosimäärä, eikä se kata lapsia, muita diabetestyyppejä tai kaikkia nykyhoidon muutoksia.
Ilmaantuvuus suurempi pumppuhoidossa
Uudempi FinDiCon-tutkimus tuo tuoreemman näkökulman hoitoympäristöön. Valtakunnallisessa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisia aikuisia tyypin 1 diabetesta sairastavia vuosina 2014–2021. Vuonna 2021 aineistossa oli 35 574 aikuista. Ketoasidoosi oli yleisin nuorilla aikuisilla, ja sitä nähtiin erityisesti hiljattain sairastuneilla.
Insuliinipumppuhoito yleistyi tutkimusjakson aikana selvästi 10,0 prosentista 16,7 prosenttiin, mutta tähän ei liittynyt väestötasolla ketoasidoosin ilmaantuvuuden kasvua. Ketoasidoosin ilmaantuvuus oli suurempi pumppuhoitoa käyttävillä kuin muilla, mutta tämä ei yksin osoita syy-yhteyttä. Taustalla voivat vaikuttaa ikä, diabeteksen kesto, hoitotasapaino, potilasvalikoituminen ja akuutin insuliinikatkoksen riski.
Ketoasidoosin oireet on kerrottava diabetesta sairastavilla niin konkreettisesti, että ne tunnistetaan vatsataudin, flunssan tai sensorin hälytysten keskellä. Varhaisia oireita ovat jano, tihentynyt virtsaaminen, väsymys, huonovointisuus ja pahoinvointi.
Tilanteen edetessä ilmenee oksentelua, vatsakipua, kuivumista, syvää hengitystä, asetonin hajua hengityksessä, sekavuutta ja tajunnantason laskua. Vatsakipu ja oksentelu ovat erityisen petollisia, koska ne voivat ohjata ajattelemaan ensisijaisesti gastroenteriittiä.
Insuliininpuutosdiabetesta sairastavalta oksentelevalta potilaalta ketoaineet pitää tarkistaa matalalla kynnyksellä riippumatta siitä, miltä glukoosiarvo sillä hetkellä näyttää.
Ketoasidoosi on yleisin nuorilla aikuisilla ja erityisesti hiljattain sairastuneilla.
Ketoaineet mitattava sairauspäivinä
Marraskuussa 2025 päivitetty insuliininpuutosdiabeteksen Käypä hoito -suositus terävöittää ohjauksen vaatimusta. Ketoaineiden omamittaamista suositellaan kaikille insuliininpuutosdiabetesta sairastaville ketoasidoosin riskitilanteissa.
Mittaaminen, tuloksen tulkinta ja tuloksen mukainen toiminta kuuluvat sairauspäivien hoidonohjaukseen – ja ohjausta on syytä kerrata ajoittain. Ketoaineet on syytä mitata kotona sairauspäivinä, jos glukoosi on toistuvasti yli 14 mmol/l ilman selvää syytä tai jos vointi on selittämättömästi huono. Näin on syytä tehdä erityisesti vatsakivun, pahoinvoinnin tai oksentelun yhteydessä sekä, ellei glukoosi ei laske tavanomaisella lisäinsuliinilla odotetusti.
Tämä koskee kaikkia insuliininpuutosdiabetesta sairastavia – ei vain pumppua käyttäviä tai aiemmin ketoasidoosin sairastaneita. Myös monipistoishoitoa käyttävillä tyypin 2 diabetesta sairastavilla ketoasidoosin riski on koholla. Erityisesti tämä koskee heitä, joiden lääkitykseen on liitetty myös SGLT2-estäjä.
Kaikilla insuliininpuutosta sairastavilla sekä monipistoshoidossa olevilla tulisikin olla mahdollisuus mitata ketoaineet.
Unohtuu helposti arjessa
Pumpun käyttäjien täytyy hahmottaa, että selittämättömän hyperglykemian pitkittyessä tai ketoaineiden noustessa kanyyli ja infuusiosetti on vaihdettava. Lisäksi korjausinsuliini on tarvittaessa annosteltava kynällä, eikä pelkästään pumpun kautta.
Verestä tehtävä beetahydroksibutyraatin mittaus on ensisijainen omamittausmenetelmä. Tulkintaohje tulee antaa potilaalle kirjallisesti.
Alle 0,6 mmol/l on yleensä normaali. 0,6–1,5 mmol/l edellyttää nesteytystä, korjausinsuliinia tilanteen mukaan ja uusintamittausta. Vähintään 1,5 mmol/l merkitsee kasvanutta ketoasidoosiriskiä ja tiheää 1–2 tunnin seurantaa. Tuona aikana insuliinia annostellaan normaalia enemmän, juodaan ja muistetaan myös hiilihydraattien otto.
Yli 3,0 mmol/l on suuren riskin tulos, jolloin on otettava yhteys päivystykseen ketoasidoosin arvioimiseksi ja hoitamiseksi.
Arjessa ketoaineiden mittaus kuitenkin unohtuu monelta. Glukoosisensorointi on tehnyt glukoositrendistä jatkuvasti näkyvän, mutta ketoaineet jäävät helposti mittaamatta. Liuskat saattavat puuttua tai ne ovat vanhentuneet. Potilas ei ehkä muista, milloin niitä pitäisi käyttää.
Tämän vuoksi vastaanotolla ei riitä kysymys “onhan sinulla ketoainemittari?”. Parempia kysymyksiä ovat ”ovatko mittari ja liuskat tallessa?”, ”ovatko liuskat voimassa?” tai ”milloin mittaisit ja mitä tekisit, jos tulos olisi esimerkiksi 1,8 tai 3,2 mmol/l?”.
Insuliininpuutosdiabetesta sairastavalta oksentelevalta potilaalta ketoaineet pitää tarkistaa glukoosiarvosta riippumatta.
Ketoasidoosisensorointi tulee
Teknologia voi pian pienentää tätä kuilua. Ensimmäinen jatkuvasti sekä glukoosia että ketoaineita samanaikaisesti mittaava sensori on saanut CE-merkinnän.
Tämä ei kuitenkaan poista sairauspäiväohjauksen tarvetta. Päinvastoin se siirtää ohjauksen seuraavalle tasolle: potilaan ja ammattilaisen on opittava tulkitsemaan ketoainetrendiä yhtä järjestelmällisesti kuin glukoositrendiä.
Ketoasidoosisensorointi saattaa joka tapauksessa auttaa kääntämään kehittyviä happomyrkytyksiä aikaisemmassa vaiheessa, kun reagointi voi mittaustuloksen perusteella alkaa ennen oireita.
Ketoasidoosiohjaus kannattaa nähdä osana jokaisen insuliininpuutosdiabetesta sairastavan perusturvaa. Se kuuluu diagnoosivaiheeseen, vuosikontrolliin, pumppu- ja sensorimuutoksiin, raskauden suunnitteluun, SGLT2-estäjää käyttävien riskiohjaukseen sekä jokaisen ketoasidoosin jälkipurkuun.
Hyvä tavoite on yksinkertainen: potilaalla on kotonaan toimivat välineet, kirjallinen sairauspäiväohje ja kyky toimia ennen kuin ketoasidoosi kehittyy hätätilanteeksi.
Kirjoittaja
Elina Pimiä
asiantuntijaylilääkäri
Diabetesliitto
elina.pimia@diabetes.fi
Kirjallisuus
1. Insuliininpuutosdiabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Diabetesliiton asettama työryhmä. Julkaistu 12.11.2025.
2.Ketoaineiden omamittaaminen tyypin 1 diabeteksessa. Käypä hoito -lisätietoaineisto. 12.11.2025.
3. Umpierrez GE, Davis GM, ElSayed NA, ym. Hyperglycaemic crises in adults with diabetes: a consensus report. Diabetologia 2024;67:1455–1479. doi:10.1007/s00125-024-06183-8.
4. Vessari H, Prami T, Peltonen EJ, ym. Demographic Change in Prevalent Type 1 Diabetes Adult Population, and Association of Risk Factors With Comorbidities and Mortality—Results From the Finnish Diabetes Control Study FinDiCon. Diabetes Obes Metab 2026;28:4683–4695. doi:10.1111/dom.70641.
5. Thomas M, Harjutsalo V, Feodoroff M, Forsblom C, Gordin D, Groop P-H; FinnDiane Study Group. The Long-Term Incidence of Hospitalization for Ketoacidosis in Adults with Established T1D—A Prospective Cohort Study. J Clin Endocrinol Metab 2020;105:231–241. doi:10.1210/clinem/dgz003.
6. Laffel LMB, Wentzell K, Loughlin C, Tovar A, Moltz K, Brink S. Sick day management using blood 3-hydroxybutyrate compared with urine ketone monitoring reduces hospital visits in young people with T1D. Diabet Med 2006;23:278–284. doi:10.1111/j.1464-5491.2005.01771.x.
7. Klocker AA, Phelan H, Twigg SM, Craig ME. Blood β-hydroxybutyrate vs urine acetoacetate testing for the prevention and management of ketoacidosis in type 1 diabetes. Diabet Med 2013;30:818–824. doi:10.1111/dme.12136.
8. Kong YW, Morrison D, Lu JC, Lee MH, Jenkins AJ, O’Neal DN. Continuous ketone monitoring: Exciting implications for clinical practice. Diabetes Obes Metab 2024;26 Suppl 7:47–58. doi:10.1111/dom.15921.