Ikä muuttaa omahoitoa
Mari Vehmanen
Vesa-Matti Väärä
Ikä voi tuoda diabeteksen rinnalle esimerkiksi muistisairauden. Dosentti Henri Honka kannustaa korkeaan ikään päässeitä omahoidossa armollisuuteen ja arjesta nauttimiseen.
Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Sama kehitys näkyy myös diabetesta sairastavissa.
– Vielä muutama vuosikymmen sitten hyvin harva tyypin 1 diabetesta sairastava saavutti korkean iän. Nyt 70 vuotta täyttäneiden tyypin 1 diabetesta sairastavien määrä lisääntyy kovaa tahtia, ja heitä on jo useita tuhansia. Itse ennustan, että kasvu kiihtyy entisestään, endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri, dosentti Henri Honka kertoo.
Myös tyypin 2 diabetesta sairastavissa on koko ajan enemmän jopa hyvin iäkkäitä henkilöitä. Henri Hongan mukaan osasyitä ilmiöön ovat diabeteksen yleistyminen ja väestön yleinen ikääntyminen. Ennen kaikkea kehitys johtuu kuitenkin lääketieteen edistysaskeleista.
Diabeteksen hoito on mullistunut muutamassa vuosikymmenessä.
– Suunnilleen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa alettiin ymmärtää korkean verensokerin haitat elimistölle kokonaisuudessaan. Samoihin aikoihin verensokerin seuraaminen arjessa tuli mahdolliseksi, Honka sanoo.
Pitkälle 1990-luvulle asti diabeteksen hoito oli hänen mukaansa kuitenkin nykymittapuulla hyvin suurpiirteistä. Ei siis mikään ihme, että komplikaatioita oli paljon, ja että diabetesta sairastavien elinikä jäi muuta väestöä lyhyemmäksi.
Yhtä suuren harppauksen on ottanut valtimosairauksien hoito. Verisuonten varjoainekuvaus yleistyi 1980–1990-luvuilla, ja statiinit korkean kolesterolin hoitokeinona tulivat käyttöön 1990-luvulla.
– Lisäksi on alettu ymmärtää, ettei diabeteksen hyvä hoito ole huolehtimista ainoastaan verensokeritasosta vaan yhtä lailla myös valtimoista.
Suuri onnistuminen
Henri Honka korostaa, ettei iäkkäiden diabetesta sairastavien määrän lisääntyminen ole suinkaan mikään tragedia. Se on päinvastoin suomalaisen terveydenhuollon ja yhteiskunnan suuri onnistuminen.
– Sehän kertoo, että asioita on tehnyt oikein. Ja yhtä lailla onnittelut ansaitsee ihan jokainen vuosikymmeniä diabeteksen kanssa elänyt henkilö. On upeaa, että he ovat edelleen joukossamme.
Henri Hongan mukaan kehityssuunta tuo joka tapauksessa mukanaan uusia haasteita. Yhä yleisempää alkaa olla, että henkilö sairastaa diabeteksen lisäksi esimerkiksi syöpää tai muistisairautta.
– Ikääntyessä erilaisten vaivojen kehittyminen on vääjäämätöntä, vaikka lääketiede kehittyisi kuinka. Riittävän korkeassa iässä diabeteksen rinnalle alkaa siis tulla muita sairauksia. Tavallaan niitä voisi kutsua diabeteksen uusiksi lisäsairauksiksi.
Honka sanoo, että tilanne haastaa koko terveydenhuollon ja jokaisen diabetesta sairastavia aikuisia työssään kohtaavan ammattilaisen.
– Esimerkiksi Alzheimerin tauti alkaa olla niin yleinen, että diabeteshoitajat ja -lääkärit törmäävät siihen aivan varmasti. Näissä tilanteissa meidän osaamisemme todella punnitaan.
Näppäryys ja näkö heikkenevät
Ilman muistisairauksiakin korkea ikä alkaa jossain vaiheessa hankaloittaa diabetesta sairastavan huolehtimista hyvinvoinnistaan. Henri Honka huomauttaa, että diabeteksen nykyaikainen omahoito vaatii varsin paljon.
– Ensinnäkin sorminäppäryys ja motoriikka heikkenevät iän myötä, eivätkä elektroniset laitteet enää tahdo pysyä hyppysissä ja totella. Insuliinipumpun käyttö on verrattavissa älypuhelimen käsittelemiseen.
Toiseksi aistit heikkenevät. Myös diabetes itsessään vaikuttaa silmiin, ja pumpun tai sensorin numeroita voi alkaa olla vaikea erottaa. Kuulon alentuessa pumpun tai sensorin hälytyspiippaukset korkeista tai matalista verensokereista tai laitteen toimintahäiriöstä saattavat jäädä huomaamatta.
Tavanomaiseenkin vanhenemiseen kuuluu, että muisti ja muut kognitiiviset toiminnot hidastuvat ja heikkenevät. Insuliinin annostelu tai ruokailut saattavat yksinkertaisesti unohtua. Niin ikään hypoglykemioista kertovat tuntemukset voivat ikääntyessä laimentua.
Rennosti mutta rehellisesti
Kaikista näistä syistä Henri Honka kannustaa iäkkäitä diabetesta sairastavia läheisineen seuraamaan rennoin mielin mutta rehellisesti, miten omahoito sujuu. Hän myös rohkaisee päästämään irti kaikkein tiukimmista hoitotavoitteista.
– Kun ikävuosia alkaa olla mittarissa reilusti, ei enää tarvitse miettiä vuosikymmenien päässä uhkaavia komplikaatioita. Äärimmäisen hyvän hoitotasapainon sijasta on lupa keskittyä mukavaan oloon ja elämästä nauttimiseen. Itseä voi taputtaa olalle, että olen päässyt näin pitkälle.
Ennen kaikkea Henri Hongan mukaan kannattaa pyrkiä ehkäisemään hypoglykemioita, sillä ne voivat olla iäkkäällä rajuja. Myös kaikkein korkeimpia verensokereita kannattaa välttää, sillä ne kuivattavat elimistöä ja aiheuttavat huonoa vointia.
Kaikkia läheisiä Henri Honka kehottaa ottamaan rohkeasti puheeksi, jos iäkkään diabetesta sairastavan pärjääminen mietityttää. Voi pyytää päästä mukaan diabetesvastaanotolle ja kysyä lupaa kertoa hoitajalle tai lääkärille omista havainnoista.
– Eikä hoitomuodon reivaaminen yksinkertaisemmaksi merkitse suinkaan epäonnistumista. Vaikka ysikymppinen olisi kuinka virkeä ja skarppi, pumpusta luopuminen ja monipistoshoitoon siirtyminen saattaa olla järkevää. Ikääntyessä keho haurastuu ja kestää aiempaa huonommin häiriöitä insuliinihoidossa, eikä mikään teknologia ole täysin toimintavarmaa.
Samanlaista tarkkasilmäistä, mutta armollista suhtautumista tarvitaan Hongan mukaan myös hoitavilta ammattilaisilta. Ikääntyneen hoidon onnistuminen punnitaan ennen kaikkea arjen sujuvuudessa.