Vaativan MODY3-diabeteksen hoito ei aina suju kuin tanssi
Pirita Salomaa

Kun Maija Humaljoki, on käynyt iltapäivällä tanssimassa, saattaa hänen verensokerinsa humahtaa yöllä liian alas. MODY3-diabetesta sairastava Humaljoki tekee parhaansa pysyäkseen hyvässä hoitotasapainossa - diabeteslääkityksen ja hitaasti havahtuvan haiman yhteispelistä ei voi pitää vapaata.
Helsingin ydinkeskustassa asuvan Maija Humaljoen kauniin kodin ikkunoista avautuva maisema on kuin Pariisista. Länteen avautuvaa näkymää värittävät naapuritalojen kirjavat julkisivut, monimuotoiset katot ja valtavat vaahterat.
Ilomantsista kotoisin oleva Humaljoki on asunut pääkaupunkiseudulla 16-vuotiaasta.
– Isäni kuoli nuorena ja äiti jäi yksin minun ja kahden sisarukseni kanssa. Muutto Vantaalle toi meidät lähemmäksi muita sukulaisia, Humaljoki kertoo.
Naapurissa asuneesta tytöstä hän sai ystävän, joka jakoi hänen innostuksensa tanssiin. Tytöt alkoivat käydä tansseissa, ja tanssiharrastus kaappasi Humaljoen pyörteisiinsä loppuelämäksi.
– Olen ollut tanssimatta oikeastaan vain parikymmentä vuotta kestäneen avioliittoni ajan. Puolisolleni tanssi ei ollut samanlainen intohimo kuin minulle.
Latinalaisia ja rokkia
Seniorin tanssiharrastus johdatti häntä jututtaneen toimittajan mietteet iltapäivätanssien rauhalliseen tempoon. Pieleen meni! Humaljoki näyttää älypuhelimeltaan videon, jossa hän taituroi vakituisen tanssiparinsa kanssa suorastaan hengästyttävässä tahdissa.
– Latinalaistanssit ja rokki sujuvat meiltä molemmilta, askeleemme sopivat hyvin yhteen, Humaljoki hymyilee.
Hän kertoo käyvänsä tanssimassa vähintään pari kertaa viikossa ja muutamia tunteja kerrallaan. Tanssipaikoissa riittää valinnanvaraa: esimerkiksi Helsingin kaupungin useissa toimipaikoissa on viikoittain päivätansseja elävän musiikin tahdissa, myös Malmin työväentalolla ja Espoon kulttuurikeskuksessa pääsee tanssimaan, ja noin kerran kuukaudessa on Oopperan teetanssit Oopperan oman orkesterin ja solistin tahdittamina.
– Kesäisin suuntaan lavatansseihin Paville Vantaalle, Töölön tanssikerhon jäsen täydentää suosikkipaikkojensa listaa.
Tarkkana hypoherkkyyden kanssa
Maija Humaljoen sairastama diabetesmuoto MODY3 (HNF1A-MODY) ei ole haitannut hänen tanssiharrastustaan, mutta tarkkana sen kanssa pitää olla. Tämä diabetesmuoto altistaa erityisen helposti hypoglykemioille eli liian alhaiselle verensokerille.
– Minä huomaan sen konkreettisesti siitä, että verensokerini saattaa tanssipäivien jälkeen painua hypon rajoille. Usein vasta yöllä, kun siihen vaikuttavat sekä diabeteslääkitys että haimani insuliinintuotanto. Haimani siis sinnittelee yhä, mutta reagoi viiveellä.
MODYa sairastavien hoitomuoto on useimmiten tablettilääkitys, näin myös Humaljoella.
– Annostelu on kaksi tablettia päivässä, mutta jätän iltalääkkeen ottamatta, jos verensokerini on kuuden tai viiden hujakoilla.
Humaljoki seuraa verensokeriaan sensorilla. Sensorointi tuo turvaa, mutta laitteen saaminen on ollut kiven takana.
– Ostin sensorit ja lukulaitteen aluksi itse. Niitä oli mahdollista tilata sekä valmistajalta että ulkomaisista verkkokaupoista. Helsingin hoitotarvikejakelusta en sensoria saanut, vaikka perustelin sen tarvetta hypoherkkyydelläni ja MODY3:n vaikeahoitoisuudella.
Ratkaisu tilanteeseen löytyi vasta Humaljokea hoitavan yksityislääkärin avustuksella. Hän onnistui laatimaan perustelut, joiden myötä Humaljoki alkoi saada sensoreita hoitotarvikejakelun kautta.
Kolmas diabetestyyppi
Humaljoella on kaksi tytärtä, ja hänellä oli kumpaakin odottaessaan raskausdiabetes.
– Esikoiseni syntyi vuonna 1976 spontaanisti kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Hän oli syntyessään kolmikiloinen ja voi kaikin puolin hyvin.
Toisen tyttären odotusaikana 11 vuotta myöhemmin Humaljoen raskautta seurattiin jälleen huolellisesti, ja synnytys käynnistettiin, kun vauva oli kasvanut nelikiloiseksi.
Humaljoki ei jäänyt kahden sairastamansa raskausdiabeteksen jälkeen oman onnensa nojaan, vaan hänen sokeriarvonsa tarkistettiin terveyskeskuksessa määräajoin. Kesti kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kuin hän sai diabetesdiagnoosin.
– Vuonna 1999 se oli tyypin 2 diabetes. Ja sen mukaan minua hoidettiin siihen asti kunnes hakeuduin lääkärin vastaanotolle ollessani kurssilla Diabeteskeskuksessa Tampereella vuonna 2016.
– Lääkäri totesi heti minut nähdessään, että en sovi tyypin 2 diabetesta sairastavan muottiin, ja kannusti minua ilmoittautumaan HUSissa meneillään olleeseen MODY-tutkimukseen.
Osallistuminen tutkimukseen oli käänteentekevä: Humaljoen todettiin sairastavan MODYä, mutta sen alalajia ei vielä tuolloin tunnistettu. Perimästä ei hänen kohdallaan todennäköisesti ole kyse, sillä suvussa ei ole muita MODYä sairastavia.
– Isäni suvussa on tosin esiintynyt paljon diabetesta, mutta ei tiettävästi MODYä. Toki sitä ei välttämättä ole vuosikymmeniä sitten voitu tunnistaakaan, Humaljoki pohtii.
Kesäkoti Salossa
Jos diabetesta ei lasketa, Humaljoki tuntee itsensä täysin terveeksi.
– Olen tiukan ruokavalion sekä säännöllisen liikunnan ja lääkityksen avulla onnistunut hoitamaan itseäni hyvin. Viime talvi oli tosin poikkeus, ja hoitotasapainoni ei ollut aivan yhtä hyvä kuin aiemmin. Tämän taustalla oli akillesjänteeni katkeamisesta johtunut liikuntatauko.
– Kun jalkani keväällä parani ja pääsin taas liikkumaan, lähti HbA1c-tasoni laskuun. Lääkärinikin onnitteli minua siitä, Humaljoki iloitsee.
Humaljoella on kalalla täydennetty vegaaninen ruokavalio. Sitä hän on noudattanut jo neljännesvuosisadan. Riittävästä liikunnasta hän huolehtii paitsi tanssimalla myös kävelemällä mahdollisimman paljon.
Kesäkotiinsa Salon Perniöön Humaljoki matkustaa julkisilla liikennevälineillä, ja kolmen kilometrin kauppamatka suuntaansa taittuu polkupyörällä.
– Myös puutarha-askareet tarjoavat mukavaa hyötyliikuntaa, kasvimaalta saan salaatit kesäpöytään. Ja kun alun perin toiveena olleen mummonmökin sijaan tulinkin hankkineeksi maatilan, jolla on sata vuotta vanha punamullalla maalattu hirsitalo monine muine rakennuksineen, riittää myös tilojen kunnossapidossa tekemistä, Humaljoki paljastaa tekijöitä hyvän kuntonsa taustalla.