Yhdessä syöminen on enemmän kuin ruokailua
Tiina Suomalainen
Mikko Nikkinen
Suomessa syödään vähemmän yhdessä kuin missään muussa OECD:n maassa, vaikka yhdessä kokkaaminen ja syöminen lisäävät hyvinvointia monin tavoin. Siitä kertovat ystävykset Iida ja Jenni, jotka kokoontuvat lapsineen kokkaamaan yhdessä kerran viikossa. Myös Peltomaan perheessä raivataan aikaa yhteiselle aterialle arjen keskellä.
Ystävykset ja pienten lasten äidit Iida ja Jenni kokoontuvat kokkaamaan yhdessä kerran viikossa. Peltomaan perheessä raivataan aikaa yhteiselle aterialle arjen keskellä.
– Ruoka on rakkaudenosoitus, sanoo perheen äiti Sara.
Iida Halme vääntää pastakoneen kampea, ja pasta soljuu tasaisena nauhana kulhoon. Hellalla muhii munakoisokastike. Lappeenrantalaisen rivitaloasunnon pienessä keittiössä tuoksuu taivaalliselta. On syntymässä pasta alla norma.
Iida ja hänen ystävänsä Jenni Lind tapaavat näissä herkullisissa merkeissä kerran viikossa. Idea yhteisestä kokkikerhosta sai alkunsa kolme, neljä vuotta sitten, kun he olivat kotiäitejä ja tutustuivat pihamaalla.
Sittemmin Jenni on muuttanut lapsineen hieman kauemmas, mutta viikoittaisesta kokkikerhosta on pidetty kiinni. Mukana ovat aina myös lapset: Iidan 8-vuotias Maiju, 5-vuotias Arttu ja 2-vuotias Veera sekä Jennin 5-vuotias Iivo ja 2-vuotias Elsi.
– Yhdessä tekeminen on kivaa. Meillä menee Jennin kanssa ajatukset hyvin yksiin – haluamme molemmat kokeilla erilaisia juttuja. Samalla tulee juteltua kunnolla. Sillä tavalla pysyy perillä siitä, mitä ystävälle kuuluu, Iida summaa.
Ruoka yhdistää
Suomessa syödään vähemmän yhdessä kuin missään muussa OECD:n maassa. Kuitenkin 85 prosenttia suomalaista toivoo, että söisimme yhdessä enemmän.
– Syitä yhteisten ruokahetkien vähenemiseen on monia: kaupungistuminen ja naisten vahva panos työelämässä, elämän hektisyys, kyläilemiskulttuurin kuihtuminen ja ehkä myös se, että meillä on vuosikausia puhuttu vain siitä, mitä pitää syödä. On syötävä terveellisesti, suosittava kasviksia ja vältettävä kovia rasvoja. Samalla on kuitenkin unohtunut, että tärkeää on myös se, miten syödään, miettii ruokavaikuttaja Seija Kurunmäki.
Tutkimusten mukaan yhdessä kokkaaminen ja syöminen lisäävät hyvinvointia monin tavoin. Ruuan ääreen kokoontuminen vahvistaa yhteisöllisyyttä, tekee hyvää keholle ja mielelle ja on kiva tapa tavata ystäviä. On sanottu, että yhteinen ateria on kuin liima, joka lujittaa perheitä ja yhteisöjä.
Yhdessä kokkailu ja syöminen ovat myös hyvä kasvatustilanne lapsille.
– Syöminen ei ole vain ravintoaineiden tankkausta. Yhteisen aterian ääreen kokoontuminen on tehokas tapa ohjata lapsen ruokavaliota terveelliseen ja monipuoliseen suuntaan. Samalla lapsi hyväksyy myös uudet maut helpommin, koordinaattori Katariina Silanen Marttaliitosta kannustaa.
Itse alusta asti
Iidan ja Jennin munakoisopasta alkaa olla valmista. Lapset on kutsuttu keittiönpöydän ääreen tekemään salaattia.
Ystävykset miettivät, että äitien kokkikerho opettaa myös lapsille, että ruokaa on kiva tehdä ja samalla se on kulttuurikasvatusta. Kokkikerhossa on tehty italialaisten ruokien lisäksi muun muassa tansanialaisia, kiinalaisia ja intialaisia ruokia.
– Pahin katastrofi sattui, kun teimme libanonilaista ruokaa ja hummus tukki viemärin. Virolainen hapankaalipata ei taas oikein iskenyt kenenkään makuhermoon, Jenni muistelee.
Ystävysten periaatteena on, että kaikki tehdään itse alusta asti.
– Ihan parasta oli, kun kävimme ensin metsässä etsimässä tatteja ja teimme niistä sitten pastakastikkeen, Iida mainitsee.
Ruoka kannetaan pöytään. Tässä keittiössä ei hifistellä, vaan serveteiksi kelpaa talouspaperi. Myös Iidan mies Eero tulee yläkerrasta syömään. Pasta tekee kauppansa.
Yhteinen iltapala?
Monessa perheessä yhteisiä ruokahetkiä on vaikea raivata arjen keskelle harrastusten ja menojen takia.
– Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos jotain asiaa arvostaa, kyllä siihen löytyy aikaa. Italialaiset ja ranskalaiset sanovat, että koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi syödä yhdessä, Kurunmäki huomauttaa.
Hän kannustaa laskemaan rimaa ja olemaan armollinen. Tärkeintä on, että istutaan alas yhdessä.
– Perheen yhteinen ateria voi olla vaikka aamu- tai iltapala. Lämmin ruoka voi olla myös kaupasta ostettu makaronilaatikko. Eikä yhdessä tarvitse syödä joka päivä – hienoa, jos se onnistuu vaikka viikonloppuisin. Jos kello viiden tai kuuden ateria on mahdoton toteuttaa, iltaruokaa voi siirtää suosiolla muutamalla tunnilla eteenpäin, Kurunmäki vinkkaa.
Yhteisen aterian onnistuminen vaatii hieman suunnittelua.
– On hyvä sopia etukäteen se päivä tai ateria, jolloin syödään yhdessä. Kärsivällisyyttäkin tarvitaan, että yhdessä syöminen muodostuu rutiiniksi. Siihen voi mennä useita viikkoja, Katariina Silanen toteaa.
Jos ystäväpiiri tapaa ruuan merkeissä, se kannattaa tehdä periaatteella ”jokainen tuo jotakin”, ettei kukaan kuormitu liikaa.
Yhdessä syöminen voi toteutua myös muualla kuin kotona. Suomalaisista peräti 75 prosenttia syö lounasta työkavereiden kanssa joko työpaikan ravintolassa tai muualla.
Arkinen hetki
Cockerspanieli Mbappe kanniskelee lempirättiään ympäri lappeenrantalaisen rintamamiestalon alakertaa. Lapset kattavat pöytää, ja perheen äiti Sara Peltomaa nostaa pöytään vuoallisen uunijuureksia.
– Tämä on yksi meidän lempiarkiruuistamme. Siinä on punajuurta, porkkanaa, perunaa, naurista ja paahdettuja kikherneitä. Päällä kauramuruja ja vähän juustoa, Sara kertoo.
Peltomaiden kolmilapsisessa perheessä pyritään syömään yhdessä lämmin ateria joka päivä. Ruoka-aika määrittyy harrastusten mukaan. Perheen esikoinen, 12-vuotias Venny, käy soitto- ja tanssitunneilla ja keskimmäinen, 11-vuotias Aarni, harrastaa jalkapalloa. Isä Santtu toimii jalkapallossa valmentajana. Perheen kuopus, 4-vuotias Ilmari, pelaa snadifutista.
Sara viihtyy keittiössä ja kokeilee mielellään erilaisia reseptejä. Perheessä syödään kasvispainotteisesti. Lapset kertovat, että jos äiti on joskus pois, silloin syödään aina ”iskän herkkupastaa”.
– Toki on päiviä, jolloin ei ehdi muuta kuin hakea jotakin valmista lähikaupasta. Mutta tavoite on se, että istumme päivittäin alas syömään yhdessä ja juttelemme päivän kuulumiset.
Sara lisää, että Aarnin diabeteksen vuoksi on erityisen tärkeää pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista, myös viikonloppuisin.
Ruokaa sielulle
Peltomaiden ruokapolitiikan sydän on Sara, joka kuvailee suhdettaan ruokaan intohimoiseksi. Hän ajattelee, että ruualla on jokin syvempi tarkoitus kuin vain ravitseminen.
– Minusta ruoka on ihmisen elämän perusasioita, ruokaa sielulle. Ruoka on myös rakkaudenosoitus. Kokkaamalla toiselle kerrot hänelle, että rakastat häntä. Kun syödään yhdessä saman pöydän ääressä, ollaan aidosti kontaktissa toisten kanssa. Harmi, että jotkut käyttävät sen ajan mieluummin ruudun edessä istumiseen.
– Toisaalta, hyvähän minun on puhua näin, koska rakastan ruuanlaittoa. Tiedän, että kaikille se ei ole yhtä helppoa.
Tässä talossa ruoka yhdistää muitakin kuin perheenjäseniä. Peltomailla on tapana järjestää isoja ruokajuhlia, joihin tulevat ystäväperheet lapsineen. Sara kokkailee mielellään myös ystäviensä kanssa.
– Aina, kun meillä on joku kylässä, hän saa syötävää. Jospa ruualla saisi muutettua tätä maailmaa edes vähän paremmaksi paikaksi.
RUOKAOHJEET
Iidan ja Jennin munakoisokastike pastalle
- 3 munakoisoa
- 3 valkosipulinkynttä
- 2 sipulia
- puoli punttia tuoretta basilikaa
- 2 rkl kuivattua oreganoa
- puolikas kuivattu chili hiutaleina
- 1/2 – 1 dl oliiviöljyä
- loraus punaviinietikkaa
- 800 g tölkkitomaatteja
- 1 rkl tomaattipyreetä
- suolaa maun mukaan ja ripaus sokeria
- 50 g parmesaania raastettuna
Jos et tee pastaa itse, voit käyttää valmista tagliatelle-tuorepastaa.
Halkaise munakoisot pitkittäin, valele niille öljyä ja ripottele suolaa. Käännä munakoisonpuolikkaat uunipellille kuori ylöspäin. Kypsennä uunissa 200 asteessa 1–2 tuntia, kunnes malto on pehmentynyt lusikoitavaksi.
Silppua sipulit ja karamellisoi munakoisot oliiviöljyssä paistinpannulla matalassa lämmössä. Lisää oregano ja chilihiutaleet. Lisää tomaatit ja survo niiden rakenne rikki. Lisää punaviinietikka, sokeri ja suola. Anna hautua tunnin verran.
Kaavi kypsistä munakoisoista malto irti ja sekoita ne tomaattikastikkeeseen. Anna kastikkeen hautua sillä aikaa, kun pasta valmistuu.
Lisää tomaattikastikkeeseen parmesaaniraastetta ja basilikasilppua. Kääntele lopuksi pasta kastikkeen joukkoon. Tarjoile pasta parmesaanin ja tuoreen basilikan kanssa.
Saran uunijuuresvuoka
- juureksia: perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuuria, nauriita (tai pakastealtaan juuressekoitusta)
- kypsiä kikherneitä purkista
- kauramurua, härkistä tai nyhtökauraa
- öljyä
- suolaa
- savupaprikaa
- valkosipulia
- juustoraastetta: fetaa tai jääkaapin juustonjämä
- jauhelihamaustetta
Laita purkillinen kypsiä kikherneitä uunipellille, sekaan loraus öljyä, ripaus suolaa, maun mukaan Smoked pepper -paprikamaustetta tai muuta vastaavaa. Pane herneet uuniin paahtumaan 150–175 asteeseen 20 minuutiksi. Paahda ne pinnalta rapeiksi.
Kuori ja pilko perunat, porkkanat, lantut, punajuuret ja nauriit. Levitä juurekset uunipellille. Laita sekaan vähän öljyä, suolaa ja hunajaa ja haluttuja mausteita. Paahda uunissa noin 230 asteessa puolisen tuntia.
Lämmitä pannulla vähän öljyä. Purista sekaan 2–3 valkosipulin kynttä. Lisää kauramuru tai vastaava ja mausta se jauhelihamausteella. Kääntele kevyesti pannulla rapeaksi.
Lopuksi lisää kauramuru, kikherneet ja ripaus juustoraastetta tai fetajuustoa juuresten päälle. Käytä uunissa uudestaan.