Kirjoittamisen mahti
Hanna Vilo
Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat tunnistamaan syvällä sisällä piileskeleviä tunteita ja saamaan niihin tolkkua. Kirjallisuusterapeutti vinkkaa, miten kannattaa lähteä liikkeelle.
Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat tunnistamaan syvällä sisällä piileskeleviä tunteita ja saamaan niihin tolkkua. Kirjallisuusterapeutti Silja Mäki vinkkaa, miten kannattaa lähteä liikkeelle.
Moni tietää, että elämän vaikeassa paikassa kirja tai runo on hyvä ystävä. Toisen luoma teksti saattaa ilmaista sen, mitä ei ole vielä itse osannut pukea sanoiksi. Oma teksti voi auttaa tunnistamaan ja vapauttamaan tunteita lisää.
Psyko- ja kirjallisuusterapeutti Silja Mäen mielestä lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat vahvasti yhdessä. Kirjallisuuden kautta voi saada kokemuksen siitä, että myös muut ihmiset ovat käyneet läpi samanlaisia asioita kuin itse. Kirjallisuuden kautta asioiden työstäminen on myös lempeää. Kipeitä asioita on lupa lähestyä pienen välimatkan päästä.
– Voi esimerkiksi miettiä, miksi joku romaanin henkilöhahmo koskettaa. Vähitellen voi syntyä oivallus, miten hän liittyy johonkin itselle tärkeään asiaan. Omia tunteita voi työstää roolihahmon kautta.
Kirjallisuusterapeuttiset kasvuryhmät on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat tarkastella omaa elämäänsä lukemisen ja kirjoittamisen kautta. Ryhmissä teksteistä keskustellaan, ja niiden herättämiä tunteita jaetaan.
– Omaa sisintä ei kuitenkaan tarvitse heti läväyttää täysin auki. Tekstejä voi käsitellä monella eri tavalla, ja omasta elämästä ei ole pakko puhua, ennen kuin tuntee olevansa siihen valmis, Mäki kertoo.
Sadut hoitavat
Mäki itse on innostunut erityisesti saduista ja myyteistä, ja siksi hän ohjaa nykyään myös aikuisten satuterapeuttisia ryhmiä. Satujen hoitavan vaikutuksen hän on nähnyt monissa vaikeassa elämäntilanteessa olevissa ihmisissä, kuten pitkäaikaissairaissa tai kovista kivuista kärsivissä.
– Satujen taika perustuu siihen, että ne koskettavat jotain perustavanlaatuista meissä ihmisissä. Satujen sankarit ovat usein umpikujassa, josta ei näytä olevan tietä ulos. Haastavien käänteiden kautta sellainen kuitenkin löytyy, ja sankari löytää sisäisen rauhan.
Kun sankari selviää, lukijakin voi löytää selviytymiskeinoja elämäänsä. Ne osoittavat, että elämässä voi löytää yllättäviä ratkaisuja.
Mäki itse on nähnyt, että sadut voivat vähentää jopa kipulääkkeiden tarvetta. Hänen ryhmissään kävi kroonisista kivuista kärsinyt nainen, joka heräsi usein öisin kipukohtaukseen. Kun nainen alkoi lukea satuja, hän huomasi, että se vei ajatukset nopeasti muualle.
– Hänen ei enää tarvinnut ottaa öisin vahvaa kipulääkettä ja hän pystyi nukahtamaan uudelleen. Se on hieno osoitus satujen voimasta.
Möykyt katoavat
Kirjallisuuden lukemisen lisäksi on hyvä kirjoittaa myös itse. Kirjoittaminen laittaa liikkeelle erilaisia prosesseja, joiden avulla oma sisäinen ja ympärillä oleva maailma jäsentyvät selkeämmin.
– Kirjoittamisen vaikutuksista on monia erilaisia teorioita. Esimerkiksi patoutumisteoriassa ajatellaan, että jos tunteita estetään tai pidätellään, ne patoutuvat ja aiheuttavat pahaa oloa. Kirjoittamalla patoutuneet tunteet voidaan vapauttaa ja kohdata uudelleen.
Kognitiivisen prosessin teorian mukaan kirjoittaminen taas auttaa jäsentämään elämässä tapahtuneet asiat. Sen mukaan juuri jäsentymättömät asiat elävät tiedostamattomina pahan olon möykkyinä sisällä.
– Kun tapahtumat saavat tarinallisen muodon, niiden aiheuttama paha olo alkaa yleensä lieventyä. Möykyt sisältä katoavat, Mäki kertoo.
Ryhmän tuki hoitaa
Kirjoittaa voi sekä yksin että ryhmässä. Yksin kirjoittaminen auttaa tunnistamaan ja tiedostamaan asioita, mutta ryhmässä kirjoittaminen tarjoaa niiden lisäksi myös vertaistukea. Kirjoituksia jaettaessa voi saada kokemuksen, ettei ole outo – tai ainoa, jolle on tapahtunut jotakin ikävää.
– Usein ihmiset kertovat, että kirjoittajaryhmässä he puhuvat ensimmäistä kertaa jostakin häpeälliseksi kokemastaan asiasta. Yleensä ryhmästä löytyy ainakin yksi ihminen, joka on kokenut saman. Se voi olla hyvin hoitava kokemus, Mäki sanoo.
Kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä järjestetään eri puolilla Suomea. Tarjolla on sekä kasvuryhmiä että selkeästi hoidollisia ryhmiä, joissa osallistujia yhdistää sama diagnoosi, kuten diabetes tai masennus. Mukaan voi mennä mihin tahansa kutsuvalta tuntuvaan ryhmään.
Kirjoittamista ei tarvitse jännittää, sillä ryhmissä ei koskaan käytetä punakynää. Kirjoituksia ei siis arvostella, mutta muut voivat antaa niistä palautetta.
– Itse kerron ohjeeksi ensimmäisellä kerralla, että älä ajattele, mitä kirjoitat. Kaikki, mitä kirjoitat, on oikein, Mäki mainitsee.
Sairauteen voi tutustua
Mäki suosittelee tutustumaan myös omaan sairauteen kirjoittamalla. Jos sopivaa ryhmää ei ole tarjolla, kirjoittaa voi myös yksikseen. Tärkeää on, että kutsuu mielikuvituksen ja huumorin mukaan, jos ne ovat tullakseen.
– Hyvä keino on esimerkiksi käydä oman sairauden kanssa dialogia tai kirjeenvaihtoa. Sairaudelta voi kysyä, miksi tulit elämääni ja mitä kerrottavaa sinulla on minulle.
On hyvä pyrkiä kirjoittamaan mahdollisimman vapaasti ja sensuroimattomasti niin, että ottaa vastaan, mitä juuri sillä hetkellä on tullakseen.
– Kirjoitustyön aikana voi tulla hyvin vapauttavia oivalluksia. Jos kuitenkin huomaa, että mieleen alkaa nousta kipeitä asioita, niistä kannattaa puhua läheisille tai ammattiauttajalle. Yksin niiden kanssa ei kannata jäädä, Mäki neuvoo.
Kokeile kotona
Täydennä lauseita
Jos tyhjä paperi kauhistuttaa, kokeile täydentää erilaisia lauseen alkuja. Kirjoita, mitä mieleen tulee mahdollisimman sensuroimatta. Halutessasi voit tehdä samaa harjoitusta eri päivinä ja seurata, miten vastaukset muuttuvat.
Muistan…
En muista…
Haluaisin…
Sairaus merkitsee minulle…
Sairaudestani huolimatta…
Ehkä vielä voisin…
Toivoa minulle antaa…
Päästä irti
Jos mieltäsi painaa jokin ikävä kokemus, josta haluat päästää irti, kirjoita se paperille. Kun kokemus on saanut konkreettisen muodon, hyvästele se ja hävitä se repimällä tai polttamalla paperi. Voit tuntea, miten vapauttavaa on päästää symbolisesti irti.
Luo sairaudestasi hahmo
Mieti: jos sairautesi olisi hahmo, millainen se olisi. Miltä se näyttää? Miltä se kuulostaa? Miltä se tuntuu? Olisiko sairautesi ehkä tiukka täti tai huomiota tahtova pieni lapsi? Vai olisiko se jotain aivan muuta? Kirjoita hahmosi paperille. Käytä huumoria ja mielikuvitusta.
Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa
Kiitollisuuspäiväkirja on vanha, mutta toimiva harjoitus. Kirjoita aamulla tai illalla muutaman minuutin ajan asioita, joista juuri sillä hetkellä olet kiitollinen. Mitkä kaikki asiat ovat hyvin vaikeuksista huolimatta?