Adrian Kirkland ei järkyttynyt diabetesdiagnoosista
Miika Vähämaa
Annika Rauhala
Britti-insinööri Adrian Kirkland on tehnyt työuransa pääosin Suomessa, mutta hän on ollut eläkkeellä jo lähes kaksikymmentä vuotta. Hänellä on tyypin 2 diabetes, joka tuli esiin sattumoisin perhetapaamisessa. Diabetes ei stressaa häntä millään tavoin, vaikka hän on joutunut vaihtamaan sen lääkitystä muutaman kerran. Hoitoa tukevat elintapamuutokset: terveellisempi ruokavalio ja liikunta.
Britti-insinööri Adrian Kirkland on tehnyt työuransa pääosin Suomessa, mutta hän on ollut eläkkeellä jo lähes kaksikymmentä vuotta. Talvet hän viettää Espanjassa, jossa on tarpeeksi lämmintä. Hänellä on tyypin 2 diabetes, joka tuli esiin sattumoisin perhetapaamisessa.
Kirkland muutti Englannista Suomeen 70-luvulla tulevan suomenruotsalaisen vaimonsa perässä. Hän sai Suomessa diabetesdiagnoosin. Diabetes tuli ilmi ihan sattumalta.
– Olin edesmenneen vaimoni kodissa Outokummussa Pohjois-Karjalassa. Olin silloin 57-vuotias. Hänen isänsä sairasti diabetesta, ja hänellä oli verensokerimittari. Meitä oli koolla noin 15 ihmistä, ja päätimme kaikki testata verensokerimme. Hauskana kokeiluna alkanut puuha sai yllättävän käänteen.
– Kaikkien muiden verensokeri oli 6–9, mutta minulle verensokerimittari näytti arvoa 20. Teimme testin uudelleen, ja tulos oli sama, Kirkland kertoo.
– Sen jälkeen menin nopeasti lääkäriin, ja siellä todettiin, että minulla on tyypin 2 diabetes. Se ei ollut minulle järkytys, lääkäri vain määräsi metformiinilääkityksen, Kirkland sanoo.
Metformiini, joka on jo ikivanha diabeteslääke, toimi Kirklandilla aluksi. Se oli kuitenkin huono hänen vatsansa toiminnan kannalta.
– Loppujen lopuksi käytin sitä lääkettä ehkä kolme kuukautta. Sen jälkeen mietimme lääkärin kanssa, että se olisi syytä vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen.
Lääkkeistä harmia
Ensimmäinen vaihtoehtoinen lääke oli Januvia. Tämäkään kokeilu ei mennyt ihan putkeen.
– Meni noin kolme kuukautta, ja sitten jouduin sairaalahoitoon. Minulla todettiin haimatulehdus, Kirkland kertoo.
Haimatulehduksen takia Kirkland oli Jorvin sairaalassa joitakin viikkoja. Hän muistelee, miten joka päivä lääkärit tulivat heristämään sormea ja sanoivat, että älä juo enää alkoholia. Sanoin etten käytä lainkaan alkoholia, mutta se ei vaikuttanut lääkereiden asenteeseen.
– Viesti ei oikein mennyt perille heille.
Lopulta lääkärit tulivat siihen tulokseen, että haimatulehdus oli mahdollisesti Januvian aiheuttama sivuvaikutus.
– Januvia on edelleenkin aika tunnettu lääke diabeteksen hoidossa. Mutta sitä käytetään aika varovaisesti, koska kaikkien keho ei kestä sitä, Kirkland kertoo.
Kun Januviasta ei ollut apua Kirklandille, hänelle valittiin toinen lääke, joka toimi hänellä pitkään. Nyt hänellä on hoitomuotona insuliinipistokset. Hän odottaa kuitenkin vielä parempaa ratkaisua.
– Veikkaan, että parempi ratkaisu on jo markkinoilla, mutta minun pitäisi vain löytää taas hyvä asiantuntija. Kokemukseni mukaan hyvää diabeteslääkäriä on kuitenkin vaikea löytää, Kirkland kertoo.
Elämä diabeteksen kanssa
Adrian Kirkland kertoo, että muuten hänen elämänsä diabeteksen kanssa on ollut ihan normaalia.
– Joskus, ehkä pari kertaa vuodessa, on ollut tilanteita, joissa olen tuntenut voimakasta heikkouden tunnetta. Esimerkiksi, jos menen kontalleni, minun voi olla vaikea päästä ylös, minulla ei ole voimaa siihen. Mutta muuten eläminen diabeteksen kanssa ei ole aiheuttanut suuria ongelmia, Kirkland sanoo.
Haimatulehdus on ollut hänen pahin lisäsairautensa tähän saakka. Pieniä muutoksia on havaittu myös silmänpohjissa.
– Silmänpohjani tutkitaan joka toinen vuosi, ja silmänpohjissani on jokin diabeteksen aiheuttama ongelma, joka ei parane.
Lääkehoidon lisäksi Kirkland pyrkii hoitamaan diabetestaan ennen kaikkea liikunnalla.
Askeleet käyttöön
– Kehon toiminnassa minulla ei ole ollut suurempia ongelmia. Jalat toimivat. Insinöörinä seuraan asioita tekniikan avulla, ja pyrin ottamaan noin kymmenen tuhatta askelta päivässä, Kirkland kertoo.
Hän käy usein kävelemässä. Hän sanoo olevansa noin 15 kiloa ylipainoinen ja uskoo, että painonhallinta on hänen kannaltaan tehokkainta diabeteksen hoitoa.
– Olen 190 senttimetriä pitkä ja painan noin 105 kiloa. Minun pitäisi pudottaa painoni noin 90 kiloon. Painon putoaminen auttaisi myös verenpaineongelmiani, Kirkland sanoo.
Hän sanoo syövänsä ihan normaalia ruokaa. Uuden rakkautensa Eijan kanssa hän on syönyt paljon vihanneksia. Aiemmin hän ei juuri rakastanut vihanneksia, mutta nyt hän syö niitä enemmän.
– Aloitin pienellä määrällä, ja nyt vihannesten määrä on lisääntynyt ruokavaliossani huomattavasti. En pysty sanomaan, miten ruoka vaikuttaa diabetekseeni. Lisäksi minulla on himo suklaaseen: joskus haluan suklaata klo 23, eikä sitä oikein saa mistään siihen aikaan, Kirkland paljastaa.
Hän on metsästänyt muutaman kerran suklaata yöllä. Hän kuitenkin pyrkii pääsemään suklaanhimostaan irti, koska se haittaa hänen diabeteksensa hoitoa.
Rakkaus ja työ
Adrian Kirkland muutti Suomeen rakkauden perässä. Hän tapasi suomalaisen tytön ja meni hänen kanssaan naimisiin 1970-luvulla.
Hän muutti pysyvästi Suomeen 1972. Hän oli siinä vaiheessa ehtinyt jo opiskella insinööriksi Englannissa.
– Neljä vuotta luin matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä. Olin vastavalmistunut ja minun täytyi löytää työpaikka Suomesta. Alussa se oli tosi vaikeaa, koska kielten oppiminen ei ole ikinä ollut minun vahvuuteni. Minun vahvuuksiani ovat matematiikka, fysiikka ja kemia.
Ensimmäiset vuodet Suomessa olivat Kirklandin mukaan vaikeita.
– Aluksi tapasin vain harvoin ihmisiä, jotka osasivat kunnolla englantia, ja minun suomen kielen taitoni oli vielä huono. Vaimo oli ruotsinkielinen, joka teki asian vielä vaikeammaksi, Kirkland sanoo.
Hän kuvailee Suomeen muuttoaan kulttuurisokiksi.
– Ihmiset eivät ole täällä niin avoimia kuin Iso-Britanniassa. Tietysti myös ilmasto oli aivan erilainen. Talvi oli vaikea. Sukset ja luistimet olivat aivan outo asia minulle, Kirkland kuvailee.
Hiihtämään hän ei ole vieläkään oppinut.
– No, olen välttänyt sitä, hän naurahtaa.
– Hiihtotaidon puutteen takia en viihdy lumisessa Suomessa vaan vietän mielelläni ainakin osan talvesta etelämmässä, Espanjassa tai Iso-Britanniassa. Suomessa on talvella niin liukasta ja pimeää, että liikkuminen on muutenkin vaikeaa.
Työelämä tietotekniikassa
Työelämän alku oli hieman takkuista Kirklandille kielitaidon puutteen ja vähäisen työkokemuksen takia.
– Tulin työmarkkinoille suoraan yliopistosta. Ensimmäinen työpaikkani oli Helsingin osakepankissa. Siellä työskentelin koodauksen parissa. Työympäristö oli suomenkielinen, ja se oli minulle haasteellista. Se harmitti, Kirkland kertoo.
Sitten hän päätti etsiä uuden työpaikan, jossa englanti olisi työkieli.
– Seuraava työpaikkani oli Ericsson, tunnettu puhelinyhtiö. Siellä työkielinä käytettiin englantia ja ruotsia, mikä oli suuri helpotus minulle, Kirkland sanoo.
Tämän jälkeen Kirkland asettui Hewlett-Packardille, jossa hän päätyi johtotehtäviin.
– Se oli kansainvälinen yhtiö. Matkustimme ympäri maailmaa. Olin eri tehtävissä tiiminvetäjänä, ensin Pohjoismaiden IT-johtajana. Siinä mukana tulivat myös Alankomaat, Belgia ja Hollanti, Kirkland kertoo.
Hänen mukaansa hänen työuransa aikana Suomessa tehtiin vielä aika paljon yhteistyötä. Telialla, Nokialla ja Ericssonilla oli yhteishankkeita.
Parasta Hewlett-Packardilla oli Kirklandin mukaan heidän periaatteensa, että paras firman ominaisuus ja voimavara ovat työntekijät.
– Siellä oli ilmapiiri, joka edesauttoi luovuutta. Siitä syntyi todella hyvä sisäinen motivaatio ja tehokkuus.
Eläkepäiviä ja lastenlapsia
– Olen ehtinyt olla eläkkeellä jo melkein 20 vuotta. Minulla on kolme lasta ja lapsenlapsia. He pitivät minua aikoinaan kiireisenä. Lastenlasten kanssa meni helposti pari päivää viikossa: hain heitä päiväkodista ja vein heitä harrastuksiin. Kaikki lapseni ja lapsenlapseni asuvat nyt aika lähellä minua, Espoossa asuva Kirkland kertoo.
Hän opetti lastenlapsilleen shakin pelaamista ja lautapelejä. Samalla jälkikasvu sai hyvää englannin kielen opetusta. Nyt he hallitsevat englannin hyvin, mikä on muffalle iso ilo.
Nykyisin Kirkland viettää eläkepäiviään talvisaikaan Aurinkorannikolla Espanjassa. Hän on siitä hyvin kiitollinen.
– Espanjassa on helppo liikkua, siellä on valoa ja lämpöä ja erinomaiset vihannes- ja hedelmämarkkinat, Kirkland kehuu.