Millaista arki on tyypin 2 diabeteksen kanssa? Minnan tarina muutoksesta
Mari Vehmanen
Laura Vesa
Minna Torkkolan elämään tyypin 2 diabeteksen kanssa kuuluvat työn lisäksi muun muassa päivittäinen liikunta ja kasvispainotteinen ruokavalio – ajoittaista hemmottelua unohtamatta. Nykyään mieliala on hyvä, ja energiaa riittää moniin kivoihin asioihin. Vielä joitakin vuosia sitten, ennen diabetesdiagnoosia Minnan arki ja elintavat olivat hyvin toisenlaiset.
Minna Torkkola saa tänään lenkille seuraa. Naapurissa asuva Zara-koira tarvitsee ulkoiluttajaa, kun sen omistaja toipuu parhaillaan leikkauksesta.
Muutoin on nykyään aivan tavallista, että Minna lähtee lenkille tai kuntosalille työpäivän jälkeen. Takana on tänäänkin varhain aamulla alkanut työvuoro koulukeittiössä kokkina. Hyötyliikuntaa on lisäksi kertynyt pyöräillessä työmatka edestakaisin.
Vielä joitakin vuosia sitten arki oli hyvin erilaista.
– Tulin töistä kotiin. Lysähdin tähän nojatuoliin, ja laitoin toosan pauhaamaan. Siinä koko ilta sitten kului puoliunessa telkkaria toljottaessa. Usein kädessä oli oluttölkki, ja saatoin aamulla herätä samasta tuolista, hän kuvailee entisiä tottumuksiaan.
Pysähdys tuli vuonna 2018, kun työterveystarkastuksessa huomattiin Minnan järkytykseksi erittäin korkea verensokeri.
– Sain saman tien passituksen päivystykseen Acutaan ja sitä kautta Taysiin osastolle. Pian sulateltavana olikin tyypin 2 diabetes -diagnoosi. Olin ihan, että ei voi olla totta – ei minulle.
Jälkikäteen hän on tajunnut, että merkit sinänsä olivat selvät. Janon hän oli kuitenkin ajatellut johtuvan kuumasta säästä ja jatkuvan väsymyksen aikaisista aamuherätyksistä.
Avuksi personal trainer
Minnan tyrmistykseen oli aivan tietty syy. Hänen isänsä oli sairastanut tyypin 2 diabetesta ja saanut useita lisäsairauksia. Isä kävi diabeteksen munuaistaudin vuoksi dialyysihoidossa ja menehtyi lopulta dialyysissa alkunsa saaneeseen verenmyrkytykseen. Myös muilla lähisukulaisilla on tyypin 2 diabetesta.
Insuliinihoito ja verenpainelääkitys aloitettiin välittömästi. Jo ensimmäisinä päivinä diagnoosin kuulemisen jälkeen kotikunnan Ylöjärven terveyskeskuksen vuodeosastolla Minnan mielessä kypsyi päätös, että elintapojen on muututtava radikaalisti.
Kotiin päästyään Minna tarttui toimeen. Tuekseen hän palkkasi omalla kustannuksellaan personal trainerin. Yhdessä tämän kanssa alettiin käydä läpi sekä ravitsemus- että liikuntatottumuksia.
– Ruokavalio meni ihan uusiksi. Aloin lisätä reilusti vihanneksia lautaselle. Välipaloiksi napsin nykyään hedelmiä ja porkkanoita. Valmistelen töihin jo aina edellisenä iltana terveelliset eväät. Tupakanpolton olin onneksi lopettanut jo aiemmin, ja diabetesdiagnoosin jälkeen myös alkoholi jäi lähes kokonaan, Minna kertoo.
Entiseksi sohvaperunaksi itseään kutsuvalle Minnalle liikunnasta on tullut iso osa arkea. Nykyään hän käy kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja muina päivinä kävelylenkeillä. Autoa Minna ei omista, joten töihin ja takaisin kotiin kulkiessa on hyvä tilaisuus kerryttää pyöräilykilometrejä.
Laihtuminen oli sivuseikka
Täydellisen elintapamuutoksen vaikutukset ovat olleet hätkähdyttäviä. Verensokeriarvot ja verenpaine ovat korjaantuneet niin hyviksi, että Minna on pystynyt jättämään sekä insuliinin että verenpainelääkkeet.
– Tabletteina otan diabeteslääkettä varmasti loppuikäni, mutta se on täysin ok. Minulla on perinnöllinen alttius diabetekseen, eivät mitkään elintavat vie sitä kokonaan pois, Minna toteaa.
Jaksaminen ja vireys ovat niin ikään muuttuneet täydellisesti. Jatkuva väsymys on poissa.
– Töissä on nykyään kivaa, ja työpäivän jälkeen riittää virtaa vaikka mihin. Usein menen saman tien salille.
Kaikki tämä on heijastunut myös mielialaan. Minna sanoo vasta jälkikäteen tajunneensa, kuinka ärtynyt ja pahantuulinen hän oli aiemmin.
Painosta hävisi kymmenisen kiloa, mutta laihtuminen on Minnan mielestä ollut sivuseikka parantuneeseen fyysiseen ja psyykkisen oloon verrattuna. Välillä elintavat menivät hänen mukaansa toiseen ääripäähän ja turhankin askeettisiksi.
– Personal trainerini huomautti, että joskus täytyy myös hemmotella itseä. Sitä olenkin nyt opetellut. Juuri olin Tampereella lempibändini Haloo Helsingin keikalla ja yötä hotellissa. Aamupalalla sai ottaa pekonia ja munakokkelia ihan hyvällä omatunnolla.
Puhu ja kysele
Tyypin 2 diabeteksesta pitäisi Minnan mielestä puhua nykyistä enemmän ja avoimemmin.
– Diabetesta ei tarvitse pelätä tai ajatella minään mörkönä. Mutta kun riskit tiedostaa, on mahdollista yrittää parantaa tapojaan jo ennen sairastumista. Mutta ei muuttuminen ole myöhäistä sairastumisen jälkeenkään, niin kuin minusta näkee.
Lisäksi Minna korostaa, että apua kannattaa tarvitessa hakea. Hän itse on tyytyväinen päätöksensä käyttää rahaa personal trainerin palkkaamiseen.
– Ole rohkea. Puhu ja kysele diabeteksesta. Ja vaikka jännittäisi aluksi esimerkiksi mennä kuntosalille, niin sinne vaan sekaan. Siitä se lähtee.
Lisääntyneen jaksamisen ansiosta Minna uskaltaa suunnitella aivan uusiinkin haasteisiin heittäytymistä. Hän on ilmoittautunut vapaaehtoistyöhön Pelastakaa Lapset ry:n tukihenkilöksi turvallisen aikuisen seuraa tarvitseville lapsille.
– Siskon nyt jo aikuiset lapset ovat aina olleet minulle tärkeitä. Nyt tuli olo, että minulla olisi annettavaa muillekin. Tämäkin johtuu varmasti parantuneesta voinnista.
Tietoisuus riskistä ei usein herätä
Suunnittelija Tuulikki Salminen Diabetesliitosta kertoo, että tyypin 2 diabetes tulee Minna Torkkolan tapaan monesti yllätyksenä sairastuneelle itselleen. Usein verensokeri on päässyt diagnoosivaiheessa hyvin korkeaksi.
Hyvin tavallista on sekin, ettei tietoisuus sukurasitteesta ja kohonneesta diabetesriskistä riitä sytyttämään ennakoivasti motivaatiota elintapamuutosten tekemiseen. Tuulikki Salmisen mukaan asia tuntuu varsinkin työikäisestä helposti kaukaiselta.
– Tyypin 2 diabetes saatetaan edelleen mieltään vain iäkkäiden sairaudeksi, vaikka sairastua voi missä iässä tahansa. Enenevässä määrin tyypin 2 diabetesta havaitaan jo alle 40-vuotiaillakin, hän kertoo.
Toisaalta tieto riskistä voi pelottaa ja ahdistaa niin paljon, että sen haluaa sulkea ajatuksista kokonaan. Pelkän riskin tunnistaminen ei siis usein riitä. Lisäksi ihminen tarvitsee konkreettista ohjausta siitä, millaisia muutoksia juuri hänen kannattaa tehdä.
Minna Torkkola päätyi yksityisen personal trainerin palkkaamiseen. Tuulikki Salminen kehottaa kysymään palveluita omasta hoitopaikasta, kun tällainen ratkaisu tuntuu liian hintavalta.
– Tiedustele elintapamuutoksen tueksi ohjauskäyntejä tai mahdollista ryhmätoimintaa. Lisäksi kannattaa tutustua oman kunnan liikuntaneuvontaan. Myös paikallisen diabetesyhdistyksen toiminnasta voi löytyä vertaistukea ja motivaatiota.
Osaksi omaa arkea
Tuulikki Salmisen mukaan on tärkeää, että uudet tottumukset istuvat osaksi omaa arkea. Silloin niistä tulee helpommin pysyviä.
Minnan tarina sisältää Tuulikki Salmisen mielestä hyvän oivalluksen, ettei vaaka useinkaan ole uusien elintapojen paras mittari. Verensokerin ja verenpaineen korjaantuminen ovat selkeitä merkkejä muutoksesta.
– Ennen kaikkea olon ja jaksamisen paraneminen ovat oivallisia merkkejä. Ja kuten Minnakin on huomannut, joustavuus ja armollisuus itseä kohtaan ovat olennainen osa onnistunutta muutosta. Elämä ei voi olla pelkkiä kieltoja.
Testaa riskisi – pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus
Tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet sekä muistisairaudet kehittyvät usein huomaamatta vuosien aikana. Oman riskin tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa hyvinvointia.