Kun sairastuminen aiheuttaa kriisin
Essi Kähkönen
Terveydellä on niin suuri merkitys, että kun sen osin menettää, elämä järkkyy. Toiset ahdistuvat ja eristäytyvät, toiset alkavat alkujärkytyksen jälkeen miettiä, miten sairauden kanssa voi elää. Psykoterapeutit Arto Pietikäinen ja Päivi Hakuni-Järvinen Pietikäinen kertovat, miten kriisistä voi selviytyä ja sopeutua uuteen tilanteeseen.
Terveydellä on niin suuri merkitys, että kun sen osin menettää, elämä järkkyy. Millainen kriisinpaikka diabetesdiagnoosi on ja miten pitkäaikaissairauteen voi sopeutua? Psykoterapeutit Arto Pietikäinen ja Päivi Hakuni-Järvinen kertovat.
Pertti ja Martti ovat sairastuneet diabetekseen. Lopun elämää mukana kulkevan sairauden taakka ahdistaa kumpaakin, mutta toisin kuin Pertin alakulo, Martin ahdistus tuntuu tulleen jäädäkseen. Martin pelko tulevaisuudesta kasvaa ja hän koettaa lievittää pahaa oloaan alkoholilla. Hän ei halua puhua tuntemuksistaan kenellekään. Hän eristäytyy ja potee häpeää sairaudestaan.
Pertti ottaa diabetesdiagnoosiinsa alusta lähtien hieman erilaisen näkökulman. Hän käy toki läpi samat ahdistuksen ja pelon tuntemukset kuin Marttikin, mutta hän alkaa pian suunnitella elämäänsä ja miettiä, miten hän pärjäisi sairautensa kanssa. Alavireisenä ja surevanakin hän jatkaa mieluisien asioiden tekemistä, vaikka ne eivät häntä tässä elämäntilanteessa isommin lohdutakaan.
Ja mikä tärkeintä, Pertti puhuu sairastumisensa aiheuttamasta kriisistä läheisilleen ja eräälle ystävälleen. Hän ymmärtää, ettei sairaus ole hänen vikansa, saati häpeän paikka, eikä hän tunne Martin tapaan sisimmässään kaiken kattavaa kelpaamattomuutta. Kenties Pertti on luonnostaan valoisamman elämänasenteen omaava tyyppi, ei kuitenkaan välttämättä.
– Jokaiselle tulee vastaan elämänkriisejä, joista ylipääseminen ja joihin sopeutuminen riippuvat pitkälti oppimistamme keinoista selviytyä. Murehtiminen ja vatvominen kuuluvat kroonisen sairauden tullessa asiaan, mutta eivät kuukausikaupalla ja niin, että syyllistäisimme itseämme, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen KKT-Keskus Arvosta.
Kriiseissäkin on eroja
Psykologiassa on tutkittu paljon sitä, mitkä tekijät vaikuttavat kriisistä selviytymiseen. Yksilölliset erot ovat huomattavia. Jos tutkisimme tarkemmin Pertin ja Martin tapauksia, huomaisimme, että miesten reaktioissa sairauteen on osin kyse myös heidän elämäntilanteistaan.
– Toisella voi olla taloudellisesti asiat kunnossa, toinen on puilla paljailla. Toisella on puoliso ja ystäviä, toinen on yksin. Toisella on kenties taustalla aiempia masennusjaksoja, mutta toinen on mieleltään tasaisempi, Pietikäinen toteaa.
Kummankin diabeetikon on järkytyksensä mustimmassa vaiheessa luultavasti vaikea uskoa, että sairastumisen kriisin voi lopulta kääntää edukseen.
– Jokainen kokemamme kriisi varustaa meitä tulevien vastoinkäymisten varalle, jos olemme malttaneet surra aiempia menetyksiämme rauhassa. Kokemus siitä, että selvisin pahimmasta ja elämä jatkuu sairaudesta huolimatta, vahvistaa ihmistä, Pietikäinen vakuuttaa.
Alakuloa vai masennusta?
Mutta missä vaiheessa kriisin mukanaan tuoma paha olo kääntyy masennukseksi? Missä kulkee normaalin suremisen ja hälyttävän ahdistuksen raja?
– Siinä, kun vetämättömyys, ankea olo ja surullinen mieli ovat kestäneet pari, kolme kuukautta, eikä vointi ole helpottanut. Samoin on syytä huolestua, jos tuossa ajassa mikään ei edelleenkään huvita tai iloa tuottaneet asiat tuntuvat kadonneen kuin harmaaseen sumuun, Pietikäinen vastaa.
Masentua voi kuka tahansa, mutta herkemmässä riskissä on Martin tapainen eristäytyvä persoona.
– Kun masennukseen sitten havahtuu, sairastuneella on puhti jo tyystin kadoksissa. Harrastukset ovat jääneet, kontaktit kavereihin supistuneet tai kuihtuneet pois. Sellaiset arjen askareet, jotka ennen on tehnyt melkeinpä huomaamatta, tuntuvat nyt ikäviltä ja työläiltä.
Viimeistään silloin on hyvä kääntyä esimerkiksi oman terveyskeskuksen puoleen ja kertoa siellä rehellisesti, miltä tuntuu.
– Avun hakemisen lisäksi masentuneen kannattaa sopia itsensä kanssa, että nyt kerään vähän puhtia tilanteen kohentamiseen: lähden liikkeelle ja pohdin kunnolla, millaisia elämänmuutoksia sairauteni hyvä hallinta minulta vaatisi, Pietikäinen kannustaa.
Lempeä ote synkkiin ajatuksiin
Muutosta ei tarvitse aloittaa suurista asioista. Sairastumiskriisin ja sen aiheuttaman masennuksen suosta noustaan Arto Pietikäisen mukaan pienin askelin, arjen rutiinihommia hoitamalla.
– Masentunut jää helposti sohvan syliin murehtimaan ja tuijottamaan telkkaria. Moni yrittää Martin tapaan nostaa mielialaansa alkoholilla. Nämä keinot ovat tuhannesti koeteltuja tapoja lievittää vointia, mutta yhtä usein huonoksi havaittuja. Muiden ihmisten seurassa ja arjessa toimimalla vointi alkaa pikkuhiljaa kohota.
Kun päässä velloo synkkiä ja negatiivisia ajatuksia, niihin kannattaa suhtautua kuin mihin tahansa liioitteleviin väitteisiin: itseinhoiset ja soimaavat ajatukset ovat pelkkiä ajatuksia, eivät tosiasioita.
– Tekopositiiviseksi ei pidä heittäytyä, mutta hitusen kriittinen omille synkille mielikuville kannattaa olla. Kielteisten ja syyllisten ajatusten kehä täytyy saada poikki, jotta toipuminen voi alkaa. Itsensä helliminen ja hyvää mieltä tuottavien juttujen tekeminen palkitsee, Pietikäinen neuvoo.
Uskalla sanoa ääneen
Itsetutkiskeluitta kroonisesti sairastunut ei kriisin tai masennuksen suosta irrottaudu. Sairastuneen on välttämätöntä kysyä itseltään, miksi diagnoosi lannisti, mitä reaktioni minulle kertoi? Entä mitä haluan tulevaisuudeltani? Mitä voin tehdä, jotta voisin jatkossa paremmin?
– Terveys on meille jokaiselle merkittävä asia. Kun sairastumme, tunne omasta kuolevaisuudesta hiipii lähemmäksi. Pelko diabeteksen mukanaan tuomista lisäsairauksista vaanii mielen perukoilla. Mutta kun sairastumisen alkujärkytyksestä on kulunut aikaa, on hyvä lähteä miettimään, miten kriisi voisi tuupata eteenpäin, sanoo psykoterapeutti Päivi Hakuni-Järvinen Psykoterapiakeskus Vastaamosta.
Hakuni-Järvisen vastaanotolla on monesti istunut toivonsa menettänyt vastasairastunut. Kun keskustelut etenevät, mieli alkaa hakea vaihtoehtoja.
– Ihmiselle on tyypillistä sopeutua ja etsiä ulospääsyä ahdistavasta tilanteesta. Pitkäaikaissairauden hyväksymisprosessin päässä häämöttää usein halu tehdä oman elämän eteen jotakin, Hakuni-Järvinen kertoo.
Moni miettii, mistä olisi hyvä aloittaa: onko kompastuskivenä ollut tähän asti esimerkiksi liikkumattomuus, epäterveellinen ravitsemus, ylipaino vai niiden summa? Tässä kohtaa on hyvä hakea apua vaikkapa omalta diabeteshoitajalta ja pyytää konkreettisia neuvoja arjen ratkaisuihin.
Elämänmuutosten ohessa, tärkeimpänä kaikesta, Hakuni-Järvinen kehottaa sairastunutta muistamaan tämän:
– Tiedosta, että olet hyvä ja merkityksellinen ihminen: sinun ainutkertainen elämäsi on arvokas. Se on syy, jonka vuoksi sinun kannattaa hoitaa itseäsi hyvin.
Lähde: Arto Pietikäisen teos Joustava mieli tukena elämänkriiseissä. Duodecim 2017.
Älä jää yksin
Sairastumisen kriisissä on hyvä hakeutua vertaisten pariin ja nähdä, että muutkin ovat kokeneet saman. Oman seutusi diabetesyhdistyksen löydät täältä: www.diabetes.fi/yhteiso/jasenyhdistykset/diabetesyhdistykset. Tutki, millaisia vertaistapaamisia alueellasi järjestetään.
Näin voit ottaa sairautesi puheeksi muiden kanssa
- Olet luultavasti kuullut, että olen sairastunut. Toivoisin, että voisimme jutella siitä avoimesti.
- Kaipaisin nyt kuuntelemista ja yhdessäoloa. En tarvitse neuvoja tai ratkaisuja – riittää, että saan ajatella asioita ääneen.
- Saatan olla surullinen ja vihainenkin sairauteni vuoksi, mutta tunteeni eivät kohdistu sinuun. Olen huomannut, että puhumalla muille nuo tunteet lievittyvät.
- Olen yhä sama ihminen kuin ennen sairastumistani. Arvostan apuasi suuresti, mutta en kaipaa ylenpalttista sääliä tai erityiskohtelua.
Keskusteluvinkkien lähteenä Sanofi Genzymen ”Miten tästä eteenpäin?” – potilaan sopeutumisopas.