Hulluna juoksemiseen
Esa Tuominen
Jussi Partanen
Porin juoksukoulun vetäjä Tuomas Zacheus on intohimoinen lenkkeilijä. Hän on onnellinen, että pystyy edelleen juoksemaan, vaikka toinen pohje ja akillesjänne on harrastuksen vuoksi leikattu. Tyytyväisiä ovat myös juoksukoulun oppilaat, joista jokaiselle Zacheus laati yksilöllisen harjoitusohjelman.
Porin juoksukoulun vetäjä Tuomas Zacheus on intohimoinen lenkkeilijä. Hän on onnellinen, että pystyy edelleen juoksemaan, vaikka toinen pohje ja akillesjänne on harrastuksen vuoksi leikattu. Tyytyväisiä olivat myös juoksukoulun oppilaat, joista jokaiselle Zacheus laati yksilöllisen harjoitusohjelman.
Juoksuharrastuksen voi tietenkin aloittaa tuosta vain, ilman asiantuntijan neuvoja. Kokeneen juoksulenkkeilijän antama opastus auttaa kuitenkin välttämään monta karikkoa ja juoksemaan ilman rasitusvammoja.
Porissa toimi koko kevään ja alkukesän Porin seudun diabetesyhdistyksen juoksukoulu, jossa vihkiydyttiin juoksemisen saloihin alkaen oikeanlaisten juoksutossujen valinnasta ja päätyen lihashuoltoon. Koulun ”rehtori” Tuomas Zacheus on itse ollut koko ikänsä intohimoinen juoksija, eikä viitisen vuotta sitten puhjennut ykköstyypin diabetes ole saanut häntä hylkäämään harrastustaan.
– Juokseminen on ollut minulle henki ja elämä aina. En kauheasti liioittele, jos sanon sen olleen jopa tärkein asia minulle. Olen saanut sitä kautta paljon kavereita, joista monet ovat vuosien varrella lopettaneet aktiivisen juoksemisen, mutta minä vain jatkan, jäntevässä kunnossa oleva 45-vuotias Zacheus kertoo.
Puolentoista tunnin lenkki
Alkukesän viileänä lauantaina kymmenkunta Porin diabetesyhdistyksen jäsentä on kokoontunut juoksukoulun tunnille. Jostain syystä kaikki Zacheuksen neuvoja tarkasti kuuntelevat osallistujat ovat naispuolisia.
Edessä on poikkeuksellisen pitkä juoksulenkki. Sitä ei kuitenkaan mitata kilometreissä vaan ajassa: puolitoista tuntia. Aluksi hieman venytellään jäseniä ja heitetään huulta edessä olevasta urakasta. Ketään ei näytä jännittävän vaan sukkeluudet lentävät ilmassa.
Yksi intoa puhkuvista juoksukoululaisista on Tiina Lahtinen, 49. Hän on erinomaisessa kunnossa: kun juoksukoulun alkajaisiksi pinkaistiin kaksi kilometriä, häneltä meni siihen vain 12 minuuttia. Mutta hän onkin entinen huippuluokan jääkiekkoilija.
– Pari jääkiekon Suomen mestaruutta ja jalkapallossa C-tyttöjen Suomen mestaruus, Lahtinen kertoo urheilu-uransa saavutuksista.
Hän on pitänyt kuntoaan yllä pääasiassa jumppaamalla, mutta nyt hän halusi kokeilla juoksemista.
– Ajattelin selvittää, miten jalat kestävät juoksemista, kun pian tulee 50 vuotta täyteen. Ja hyvinhän nuo ovat tuntuneet kestävän. Itse asiassa juoksukoulun aikana kuntoni on noussut ja lenkit ovat pidentyneet.
Lahtinen sairastui diabetekseen 12-vuotiaana. Sairaus ei kuitenkaan estänyt hänen jääkiekkoharrastustaan.
– Isä oli aina mukana harjoituksissa ja peleissä. Eikä minulla koskaan ollut mitään isompia ongelmia peleissä diabeteksen takia.
Jääkiekkoa Lahtinen ei ole pelannut enää aikoihin, mutta joka talvi hän pyrkii ainakin hiukan käväisemään luistimilla. Ja jääkiekkoa hän seuraa televisiosta aina kun siihen on mahdollisuus.
Itseoikeutettu juoksukoulun vetäjä
Tuomas Zacheus valittiin tänä vuona Porin seudun diabetesyhdistyksen hallitukseen. Kun siellä kyseltiin, mitä erityisosaamista kullakin on, paljastui Zacheuksen juoksuharrastus heti kättelyssä. Se herätti hallituksen jäsenten mielenkiinnon siinä määrin, että ryhdyttiin pohdiskelemaan juoksukoulun aloittamista, ja Zacheus valikoitui kuin itsestään sen vetäjäksi.
Eikä hän olekaan mikä tahansa sunnuntailenkkeilijä. Hän on käynyt juoksukilpailuissa 35-vuotiaaksi asti. Parhaana saavutuksenaan hän pitää SM-maratonin seitsemättä sijaa. Ja onpa hänen palkintokaapissaan yksi SM-kultakin. Se tuli maastojuoksun joukkuekilpailusta.
Kympin Zacheus on pistellyt parhaimmillaan ajassa 31,50. Maratonilla hänen ennätyksensä on 2 tuntia 33 minuuttia ja 13 sekuntia.
– Olen jatkanut juoksuharrastusta diabetekseen sairastumisen jälkeenkin. Kerran vuodessa olen osallistunut maratonille, ja lenkillä käyn tietysti säännöllisesti, hän kertoo.
Pitkä juoksu-ura ei ole mennyt jälkiä jättämättä. Zacheuksen pohje ja akillesjänne on leikattu. Nyt hän pysyttelee pois juoksuradoilta, koska paikat eivät oikein kestä niitä. Maastossa hän juoksee yhä ahkerasti.
Diabeetikon salainen ase: energiavyö
Porin juoksukoulussa on paitsi kuunneltu Tuomas Zacheuksen opetusta myös tehty erilaisia juoksuharjoituksia, muun muassa vauhtileikittelyä ja ylämäkeä. Zacheus on laatinut jokaiselle juoksukoululaiselle yksilöllisen harjoitusohjelman. Kaikilla osallistujilla on kokemusta kuntoilusta, joten aivan rapakuntoisia ei harjoituksiin osallistu.
Kun diabeetikko lähtee juoksulenkille, hänen on valmistauduttava suoritukseen huolellisesti. Keskeisessä asemassa on diabeetikon salainen ase, juoksuvyö. Sellainen keikkuu kaikkien juoksukoululaisten vyötäröllä.
– Siinä pitää olla tilaa urheilujuomalle ja energiageeleille. Minä tarvitsen niitä parinkymmenen minuutin välein, Zacheus paljastaa.
Kun hän osallistui Berliinin maratonille, hän pystyi sopimaan järjestäjien kanssa, että hänellä oli omat juomat matkan varrella. Ne sijaitsivat viiden kilometrin välein. Siltä varalta, että juoksun tohinassa omat juomat eivät olisi löytyneet, hän oli varautunut matkaan energiageelein.
Zacheus sanoo olevansa suunnattoman onnellinen, että pystyy yhä juoksemaan lenkkejä – huolimatta kokemistaan leikkauksista ja diabeteksesta.
– Kilpailut ovat jääneet, mutta voin vakuuttaa, että jokainen lenkki on minulle yhtä juhlaa.
Pitääkö verensokeria mitata juoksun aikana?
Juoksukoulun vetäjä hoitaa insuliinin annostelunsa monipistoshoidolla. Juoksukoulun osallistujista monella on insuliinipumppu sen helpon säätelymahdollisuuden takia.
Kun juoksukoululaiset hölkkäsivät puolitoista tuntia, monet mittasivat verensokerinsa muutaman kerran matkan aikana. Kukaan ei sentään pysähtynyt ottamaan näytettä sormenpäästään vaan kaikilla oli joko sensoroiva laite ihollaan tai sensori pumpussaan.
– Minä en seuraa verensokeriarvojani juoksun aikana. Tunnen aika herkästi, milloin se on menossa matalaksi. Yleensä verensokerini pysyy melko tasaisena koko lenkin ajan, Zacheus kertoo.
Kun diabetesta sairastavalla on edessä juoksulenkki, hän valmistautuu siihen yleensä pienentämällä insuliiniannostusta jo etukäteen.
– Jos olen lähdössä illalle lenkille, en pistä sitä edeltävällä aterialla insuliinia lainkaan. Verensokeri voi siten olla aika korkea lenkille lähtiessäni, mutta juoksun edistyessä se tulee kyllä alas, Tuomas Zacheus kuvailee insuliinin annostelutaktiikkaansa.
– Minä taas pienennän pumpusta basaalia tuntia ennen lenkkiä. Parinkymmenen minuutin välein nautin energiageeliä juostessani, Tiina Lahtinen kertoo.
Kun puolentoista tunnin lenkki on ohi, kaikki juoksukoululaiset ovat hikisiä, mutta tyytyväisiä. Opettaja hyväksyi jokaisen suorituksen.