Apua ahdistuneisuushäiriöön
Hanna Vilo
Shutterstock
Parhaan avun ahdistuneisuushäiriöön saa yleensä psykoterapian ja lääkehoidon yhdistämisestä. Psykoterapian avulla pyritään lopettamaan muun muassa välttämiskäyttäytyminen.
Levottomuutta, huolta, sydämen tykytyksiä, keskittymisvaikeuksia, unettomuutta, vapinaa ja hikoilua.
Jokainen meistä on joskus ollut ahdistunut ja tietää, että olo tuntuu silloin kurjalta. Psykiatrian professori Sari Lindemanin mukaan ahdistus on kuitenkin täysin luonnollinen ilmiö, joka kuuluu normaaliin elämään. Se on mielen tapa reagoida erilaisiin vastoinkäymisiin.
– Ahdistuksen taustalla on kokemus siitä, että jokin asia pelottaa, mutta tarkkaa pelon aiheuttajaa on vaikea määritellä.
Lindeman työskentelee professorina Itä-Suomen yliopistossa. Koulutukseltaan hän on psykoterapian ja psykoterapiatutkimuksen dosentti, ja hän on osallistunut myös ahdistuneisuushäiriöiden Käypä hoito -suosituksen laatimiseen.
Pelko saa aikaan sen, että ahdistuneen ihmisen elämässä asiat tuntuvat hallitsemattomilta eikä niihin ole näkyvissä selviä ratkaisuja. Lindeman kuitenkin korostaa, että ajoittainen ahdistuksen kokeminen ei vielä tarkoita, että ihmisellä olisi mielenterveyden häiriö.
– Ajoittainen ahdistus kertoo vain siitä, että ihminen on elossa, kun hänen mielensä reagoi asioihin, jotka eivät tunnu hyvältä.
Osalla ihmisiä ahdistuksen kokeminen voi kuitenkin ajan myötä muuttua ahdistuneisuushäiriöksi, joka on mielenterveyden häiriö. Ahdistuneisuushäiriöstä puhutaan, kun siihen liittyy kolme ominaisuutta: ahdistuksen kokeminen on voimakasta ja pitkäkestoista, ja siihen liittyy tahdosta riippumattoman hermoston oireita, kuten sydämen hakkaamista, kuristuksen tunnetta kurkussa ja tärinää. Lisäksi ihminen alkaa välttää ahdistusta aiheuttavia tilanteita, mikä vaikeuttaa elämää monin tavoin.
Ahdistuneisuushäiriön taustalla voi olla useita syitä
Ahdistuneisuushäiriön kehittymiselle voivat altistaa monet eri asiat. Taustalla vaikuttavat muun muassa geneettiset tekijät, lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö, elintavat ja päihteiden käyttö.
Tyypillistä ahdistuneisuushäiriöistä kärsiville on, että heillä on vaikeuksia uskoa omaan selviytymiskykyynsä. Usein heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan on korostettu ympärillä olevia uhkia samaan aikaan, kun heidän kykyään selviytyä erilaisista tilanteista on aliarvioitu.
– Vaarojen korostaminen on voinut tarkoittaa aivan arkisia asioita. Vanhemmat ovat voineet ylisuojella lastaan sinällään vaarattomilta tilanteilta, koska ovat pelänneet, että niissä voi tapahtua jotain pahaa.
Lindeman korostaa, että yleensä vanhemmat eivät tahallaan kasvata lapsiaan aliarvioimaan selviytymiskykyään. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa vanhempien voi vain olla vaikea tietää, miten eri tilanteissa pitäisi toimia, jotta lapsi olisi sekä turvassa että oppisi luottamaan omiin kykyihinsä.
Usein ahdistuneisuushäiriön kehittymiseen liittyy myös päihteiden käyttöä. Se voi olla joko mukana laukaisemassa häiriötä tai pahentamassa sitä.
Hyvin tavallista on, että ahdistunut ihminen hakee alkoholista tai muusta päihteestä lievitystä pahaan oloonsa. Lievitys on hetkellistä, vähitellen olo alkaa pahentua entisestään.
Ahdistuneisuushäiriötä saattavat ylläpitää myös bentsodiatsepiinit eli lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetut rauhoittavat lääkkeet. Jos niitä käyttää pitkään, ahdistusoireet yleensä pahenevat.
CBT-terapioista on eniten näyttöä
Käypä hoito -suosituksen mukaan ahdistuneisuushäiriöitä suositellaan hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä. Lääkehoitona käytetään yleensä SSRI-lääkkeitä eli samoja lääkkeitä kuin masennuksen hoidossa.
Psykoterapioista eniten näyttöä on kognitiivis-behavioraalisista eli CBT-terapioista. Niiden saatavuus kuitenkin vaihtelee hyvinvointialueilla.
– Nykyään psykoterapiapalveluja on onneksi saatavilla myös etänä, Lindeman neuvoo.
Lindeman suosittelee avun etsimistä Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelusta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Sieltä löytyy muun muassa erilaisia maksuttomia ahdistuksen omahoito-ohjelmia. Toinen mahdollisuus on soittaa omaan terveyskeskukseen ja kysyä, miten tilanteessa kannattaa edetä.
– Monissa kunnissa pyritään tarjoamaan matalalla kynnyksellä lyhytterapeuttisia interventioita.
Työikäiset voivat myös hakea Kelan kuntoutuspsykoterapiaa, josta omavastuuosuus täytyy maksaa itse.
Jokaisella häiriöllä on omat erityispiirteensä
Tavallisimmat ahdistuneisuushäiriöt ovat sosiaalisten tilanteiden pelko eli kahvikuppineuroosi, paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Sosiaalisten tilanteiden pelko tarkoittaa, että ihminen pelkää kohtuuttomasti käyttäytyvänsä muiden ihmisten seurassa tavalla, josta seuraa hänelle itselleen häpeää tai nöyryytystä. Siksi hän tarkkailee itseään ja pyrkii antamaan itsestään mahdollisimman hyvän kuvan.
Jos jännityksen oireet, kuten punastuminen tai käsien tärinä, näkyvät muille, ihminen kokee, että hänen todellinen minänsä paljastui.
– Se on hänelle voimakas häpeäkokemus.
Häiriötä hoidetaan psykoterapialla. Koska sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ihminen ajattelee, että muut ihmiset arvioivat häntä kriittisesti, terapiassa tutkitaan, miten olettamus on syntynyt. Lisäksi opetellaan, miten huomio kiinnitetään pois itsestä.
Paniikkihäiriö alkaa yleensä siitä, että ihmisen tahdosta riippumaton hermosto jostakin syystä aktivoituu yllättävässä tilanteessa, kuten kaupan kassajonossa.
Sydämen pamppailusta, hikoilusta ja pyörrytyksestä ihminen tekee vaistomaisesti katastrofitulkinnan. Hän voi esimerkiksi tulkita saaneensa sydänkohtauksen.
– Usein kohtauksen saanut hakeutuu päivystykseen. Siellä tutkimusten jälkeen voidaan todeta, että kyseessä oli paniikkikohtaus.
Koska paniikkikohtaus tuntuu pelottavalta, ihminen haluaa varmistaa, että vastaavaa ei enää tapahdu. Sen vuoksi hän alkaa ennakoida tilanteita, joissa paniikkikohtaus saattaisi tulla uudelleen. Kohtauksen pelko saattaa johtaa välttämiskäyttäytymiseen ja varmistelutaipumukseen. Ihminen voi esimerkiksi alkaa suunnitella kauppareissut tarkkaan etukäteen tai valita konserttisalissa paikan mahdollisimman läheltä uloskäyntiä.
– Näitä ennakoivia toimenpiteitä kutsutaan turvatoimiksi. Paniikkihäiriöstä kärsivä uskoo, että niiden avulla hän pystyy hallitsemaan haastavia tilanteita.
Tosiasiassa turvatoimet vain ylläpitävät paniikkihäiriötä. Siksi psykoterapian tarkoituksena on auttaa paniikkihäiriöstä kärsivää luopumaan niistä vähitellen kokonaan. Jotta psykoterapia olisi tehokasta, pelkoa aiheuttaville tilanteille on pakko altistua.
Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivällä on taipumusta olla koko ajan huolissaan lähes kaikesta. Hänelle tyypillistä on miettiä, mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja mitä valinnoista mahdollisesti voi seurata.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön psykoterapiassa tutkitaan murehtimiseen liittyviä ajatuksia ja pelkoja. Ihminen saattaa esimerkiksi ajatella, että kun riittävästi murehtii, mitään pahaa ei voi tapahtua.
– Joskus häiriön taustalla voi olla esimerkiksi kyvyttömyys sietää epävarmuutta.
Tekeminen auttaa ahdistukseen
Ahdistuneisuushäiriön hoidossa terveistä elämäntavoista on paljon apua. Siksi terveelliseen ruokavalioon, säännölliseen liikuntaan, riittävään lepoon ja ystävyyssuhteiden vaalimiseen on syytä kiinnittää huomiota.
– Asioissa vellomisen sijaan kannattaa myös tehdä jotain konkreettista. Esimerkiksi liikunta tai siivoaminen voivat helpottaa oloa, Lindeman kertoo.
Lisäksi ahdistuneisuushäiriöihin kuuluvaa välttämiskäyttäytymistä voi purkaa myös omin päin.
– Itsensä altistaminen ahdistusta aiheuttaville asioille on kaiken avain.
Jos esimerkiksi kahvin juominen muiden seurassa ahdistaa, liikkeelle kannattaa lähteä pienin askelin. Aluksi voi mennä kahvilaan ja ottaa lasin vettä ilman, että edes yrittää juoda sitä. Seuraavalla kerralla voi ottaa tavoitteeksi nauttia yhden kulauksen, sitä seuraavalla jo kaksi.
– Sama idea pätee kaikkeen välttämiskäyttäytymiseen. Ahdistavalle asialle opetellaan altistumaan vähitellen.