Aivot ylikierroksilla
Pirkko Tuominen
Stressi on hyödyllistä käyttövoimaa, kun sitä on sopivasti. Silloin se lisää tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä ja saa ihmisen tekemään parhaansa. Haitalliseksi stressi muodostuu, kun se jää päälle ja pitkittyy. Kuukausia tai vuosia jatkunut stressi heikentää vastustuskykyä, lisää tulehdusriskiä ja vaikuttaa haitallisesti aivoihin ja sydämen ja verisuonten terveyteen. Ennen kaikkea se uuvuttaa. Myös mukavat asiat voivat stressata.
Stressi on hyödyllistä käyttövoimaa, kun sitä on sopivasti. Stressin vastapainoksi keho ja mieli tarvitsevat palautumista – myös silloin, kun on tempautunut touhuamaan kiihkeällä tahdilla innostavia asioita.
Ajelen leppoisasti eteenpäin, kun pimeästä suhahtaa pyöräilijä suojatielle. Polkaisen jarrun pohjaan. Sydän hakkaa, kainalot hikoilevat ja hengitys kiihtyy. Vähältä piti, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Tilanne on ohi, mutta kestää hetken ennen kuin stressireaktio laimenee.
– Stressi on alun perin hyödyllinen asia. Emme me turhan takia stressaannu, muistuttaa erikoistutkija, psykologian tohtori Satu Pakarinen Työterveyslaitokselta.
Stressi on kehon keino selviytyä uhkaavista tilanteista. Sen tarkoitus on ohjata elimistön voimia selviytymisen kannalta välttämättömiin toimintoihin, lisätä valppautta ja parantaa fyysistä toimintakykyä. Vaaratilanteessa reagoimme samalla tavalla kuin kivikautinen ihminen, joka kohtasi vihamielisen heimon tai villipedon. Valtaosa stressin laukaisevista tilanteista ei kuitenkaan ole tänä päivänä oikeasti vaarallisia. Mielemme ei myöskään ole oppinut erottamaan fyysistä ja henkistä uhkaa, vaan reagoi molempiin samalla tavalla.
– Stressaamme abstraktimpia asioita ja huolehdimme tulevasta: ehdinkö ajoissa, selviänkö, miten kaikki menee, Pakarinen sanoo.
Luolamiesaivot on ohjelmoitu kiinnittämään huomiota siihen, mikä on pielessä. Tietynlainen epäluuloisuus on pitänyt ihmisen hengissä, mutta enää se ei palvele meitä niin hyvin. Murehtiminen on usein turhaa.
Vaikka stressireaktio on monesti ylimitoitettu, siitä on edelleen myös hyötyä haastavissa tilanteissa.
– Sopiva määrä stressiä lisää tarkkaavaisuutta ja keskittymis- ja suorituskykyä ja saa ihmisen tekemään parhaansa. Moni sanoo, että jos ei yhtään jännitä, ei löydy oikeaa virettä ja suoriutuminen on huonompaa. Huolehtiminen on osittain valmistautumista tulevaan tapahtumaan, Pakarinen lisää.
Osa elämää
Stressin tunne ja sitä vastaavat keholliset reaktiot ovat luonnollisia ja automaattisia. Kun aivot rekisteröivät, että edessä on uhkaava tilanne, ne lähettävät lisämunuaiselle käskyn tuottaa lisää stressihormoneja, kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia. Elimistö virittyy ”taistele tai pakene” -tilaan, mikä voi tuntua levottomuutena, sydämentykytyksenä ja hikoiluna.
– Stressihormonien tuotantoa lisäävä järjestelmä käynnistyy nopeasti. Kun stressi väistyy, adrenaliini ja norardenaliini huuhtoutuvat nopeasti elimistöstä pois. Kortisolin vaikutus elimistöön vähenee selvästi hitaammin, Pakarinen sanoo.
Lyhytaikainen stressi ei ole haitaksi ihmiselle. Ongelmia tulee, jos stressi jää päälle ja pitkittyy. Silloin etenkin kortisolia alkaa erittyä runsaasti, eikä se ehdi huuhtoutua elimistöstä pois, mikä on pitkään jatkuessaan haitallista ja voi aiheuttaa jopa muutoksia aivoihin.
– Erityisen altis stressille on aivojen etuotsalohko, joka vastaa tarkkaavaisuudesta, toiminnan ohjauksesta ja keskittymiskyvystä. Sen ohenemista ja pienenemistä voidaan nähdä magneettikuvissa ihmisillä, jotka ovat kärsineet stressistä pitkään, yleensä vuosia.
Kuukausia tai vuosia jatkuva stressi heikentää vastustuskykyä, lisää tulehdusriskiä ja voi aiheuttaa matala-asteista tulehdusta. Se vaikuttaa myös haitallisesti sydämen ja verisuonten terveyteen ja voi aiheuttaa uupumusta ja masennusta. Ruokahalu voi kasvaa ja paino nousta – myös siksi, että stressissä unenlaatu heikkenee, ja univaje lisää ruokahalua vaikuttamalla kylläisyyshormoneihin.
Pitkäaikainen stressi saattaa myös vanhentaa. Tutkijat ovat havainneet, että kroonisesti stressaantuneilla ihmisillä telomeerit ovat lyhentyneet. Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia rakenteita, jotka suojaavat solun sisältämää tietoa. Ne lyhenevät normaalisti vähitellen, kun solut jakautuvat ja ihminen vanhenee, mutta nopeutunut lyheneminen liittyy ennenaikaiseen vanhenemiseen.
Yksilöllinen stressiherkkyys
Stressi kumpuaa usein ihmissuhteista, omasta tai läheisten terveydestä tai työstä. Osa ihmisistä stressaantuu myös vapaa-ajan harrastuksistaan.
Ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka herkästi stressijärjestelmä aktivoituu. Stressiherkkyyteen vaikuttavat synnynnäinen temperamentti sekä sikiöaikaiset ja varhaislapsuuden kokemukset. Yksilöllistä on myös se, paljonko stressiä ihminen kestää.
– Jos tunnistaa olevansa stressiherkkä, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota stressiä aiheuttaviin tekijöihin ja stressin säätelyyn, Pakarinen sanoo.
Omaa kehoaan kannattaa kuunnella ja koettaa löytää tasapaino kuormituksen ja riittävän levon välille. Se ei ole aina helppoa. Työputkessa ei ehkä pysty tai halua huomata stressin merkkejä itsessään. Usein muilta ihmisiltä alkaa tulla ensin kommentteja asiasta.
– Ihminen on hirveän sopeutuvainen. Stressaavan jakson aikana moni vain ponnistelee eteenpäin. Vasta kun tilanne väistyy, huomaa kuinka raskasta on ollut, Pakarinen toteaa.
Yleinen stressin merkki ovat univaikeudet: on vaikea nukahtaa tai pysyä unessa aamuyöllä, kun ajatukset pyörivät päässä. Myös ärtyisyys, alavireisyys, herkkyys, keskittymiskyvyn puute ja muistamisen ongelmat ovat tavallisia stressin oireita.
Hyvästäkin stressistä pitää palautua
Stressin vastapainoksi keho ja mieli tarvitsevat lepoa.
– Keho kestää voimakastakin stressiä, kunhan se saa palautua. Tärkein palautumisen väline on riittävä, hyvälaatuinen uni, Pakarinen muistuttaa.
Moni mieltää stressin vaikeiksi tunteiksi, kuten kiireeksi ja ahdistukseksi. Kuitenkin myös positiivisesti virittynyt, innostunut touhuaminen kiihkeällä tahdilla ja hyvällä fiiliksellä voi olla kuluttavaa. Elimistö ei tiedä, onko stressi positiivista vai negatiivista, vaikka psykologisesti ero on suuri. Myös positiivisella stressillä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia, joskin usein lievempiä.
– Nykyään puhutaan kokonaiskuormituksesta. Jos koko ajan tapahtuu paljon uutta ja jännittävää, sekin kuormittaa. Vaikka tekisi intohimoaan ruokkivia asioita, välillä on levättävä, Pakarinen huomauttaa.
Tärkeää on, että stressikuormaa lisäävien päivien jälkeen seuraa rauhallisempi, palauttava jakso. Yksi rentoutuu hakkaamalla halkoja mökillä, toinen syventymällä kirjaan tai käsitöihin, kolmas ulkoilee ja liikkuu. Rentoutumista ja hetkeen keskittymistä voi opetella myös erilaisilla meditaatio- ja mindfulness-harjoituksilla.
Palautuminen pitää huolta siitä, että stressinsäätelyjärjestelmä pysyy kunnossa, eikä uupumus pääse yllättämään. Stressiin taipuvaisen kannattaa muistaa, että palautumista ei voi suorittaa. Vaikka stressi olisi kestänyt pitkään, kukaan ei ole tuomittu ikuisesti stressin vangiksi. Palautumiseen pitää vain varata riittävästi aikaa.
– Aivot ovat muovautuva elin ja ne palautuvat hiljalleen ennalleen, kun ihminen lopettaa multitaskaamisen ja opettelee keskittymään hetkeen, Pakarinen rohkaisee.
Stressin vaikutus verensokeriin voi yllättää
Verensokerin yllättävä nousu stressin yhteydessä voi olla diabeetikosta hämmentävää.
– Kaikki eivät tiedä, että ilmiölle on fysiologinen peruste. Stressihormonit ovat insuliinin vastavaikuttajahormoneja eli ne lisäävät insuliinin tarvetta, diabeteshoitaja Kati Hannukainen kertoo.
Stressin vaikutus verensokeriin on yksilöllistä. Toisilla stressi näkyy herkemmin verensokerissa kuin toisilla, useimmiten verensokeria nostavasti.
Jos verensokeri nousee yllättäen ja selittämättä, kannattaa pysähtyä miettimään oloaan ja tilannettaan: voisiko tämä johtua stressistä tai vaikkapa mielipahasta?
– Hetkelliset nousut kannattaa vain hyväksyä, sillä kaikissa tilanteissa verensokeria ei voi hallita, Kati Hannukainen sanoo.
Stressin vaikutuksiin on hyvä tutustua jonkin verran. Millaisissa tilanteissa stressi tai voimakkaat tunnereaktiot vaikuttavat verensokeriin? Kauanko vaikutus kestää? Onko verensokerin käyttäytyminen ennakoitavaa?
– Stressihormonien vaikutusta voi olla vaikeaa ennakoida ja ottaa huomioon perusinsuliinin määrässä. Uudet pitkävaikutteiset insuliinit ovat niin hidasliikkeisiä, että annoksen nostaminen vaikuttaa verensokeriin vasta muutaman päivän päästä, Kati Hannukainen toteaa.
Jos stressi on pidempikestoista ja verensokeritaso tahtoo nousta, perusinsuliinin määrää voi Hannukaisen mukaan hieman nostaa. Pumppuhoidossa voi toimia tilapäinen perusannoksen korotus stressipäivänä. Myös ateriainsuliinin annostusta voi nostaa, jos huomaa stressin vaikuttavan verensokeriin.